Turun keskiaikamarkkinoilla toimii naiskaksikko, Saippuaenkelit, jotka valmistavat työnäytöksinä saippuaa eläinrasvasta. Olen useampana vuonna käynyt hakemassa sieltä saippuat (ja varoitellut vegaaniystäviäni vessasaippuan eläinperäisyydestä). Minäkin halusin kokeilla saippuankeittoa, samoin luokkatoverini Leena. Koulun tarjoamissa puitteissa kokeileminenkin on kivaa, ja materiaaleja löytyy yllin kyllin. Leena oli fiksuna ihmisenä kerännyt talteen kaikki
valkohäntäpeurojen nahoista irti kaavitut läskit ja suolat. Aikanaan nämä kaikki olisi talletettu nimenomaan saippuankeittoa varten. Samoin kaikki luunjämät ja todennäköisesti myös luuytimet olisivat olleet tässä hommassa käyttökelpoisia aineita mutta nyt mentiin pelkällä nahanalusrasvalla. Tietysti halusimme tehdä tuhkalipeänkin itse, joten keräsimme luokkatovereilta ja opettajilta kaikki tuhkat mitä irti saimme (kiitos Tomi ja Esko!). Tuhka oli pääasiassa sekapuun tuhkaa, ja lipeä keitetään yleensä koivuntuhkasta joten edessä oli jännää uutta kokeilua!
Etsin saippuareseptejä lähinnä internetistä, ja paras lähde tuli vastaan
täältä. Toisaalta Wikikossa mainittujen reseptien määrät ovat hieman liian isoja (52 saavillista tuhkaa keitettynä 12 saavillisessa vettä kuulostaa aika isolta erältä). Samaten amerikkalaisilta eräsivustoilta löytyi suhteellisen hyviä ohjeistuksia ja vinkkejä
tuhkalipeän ja saippuan tekemiseen.
Kokeilemalla tämän luultavasti oppi parhaiten, joten olkaapa hyvät:
Saippuakokeilu 1
Tuhkalipeän valmistus sekatuhkasta tehtiin kaatamalla ämpärillinen tuhkaa emalikattilaan ja sulattamalla lunta keitinvedeksi. Kiehuva vesi kaadettiin suoraan tuhkien päälle ja annettiin seisoa yön yli. Määrät olivat vähän perstuntumalla mitattuja, muistelisin että tuhkaa oli yksi täysi ämpärillinen ja vettä kaadettiin päälle sen verran että tuhkat peittyivät. Kattila on vetoisuudeltaan n. 10 litraa. Otan seuraavasta erästä tarkemmat muistiinpanot...
 |
| Kiehuvaa vettä lisätään varoen ettei tuhka pölise |
 |
| Tuhka laskeutuu pohjalle, pinnalle jää lipeävesi |
Suodatimme nesteen irti tuhkasta kaatamalla koko rotlan vanhan tyynyliinan läpi. Samalla sain puristettua märästä tuhkasta viimeisetkin nestepisarat irti. Nestettä tästä 10 litran kattilasta saimme noin 3-4 litraa jota sitten keitettiin kasaan. Meille jäi keiton jälkeen arviolta vajaa kaksi litraa tuhkalipeää. Tässä kohtaa kumpikaan saippuamaakari ei osannut sanoa lipeän vahvuudesta mitään. Liemen kellertävä värikin oli todennäköisemmin perua likaisesta sulatuskattilasta. Lopulta löysin huuto.netistä pH-papereita joilla saatiin mitattua liemen emäksisyys aika tujakaksi, joten päätimme ottaa seuraavan askeleen ja keittää lipeästä saippuaa.
Laitoimme kattilaan noin 2 kg jäistä ja suolattua peuranrasvaa ja kaadoimme lipeän (n. 2 l) rasvojen päälle. Sitten kattila tulelle ja odottelemaan.
 |
| Liemi muuttui ensin... vihreäksi. |
 |
| Saippua kuplii jo lupaavasti |
 |
| Sattumia saippuassa (ja vaahtoa) |
Keitimme kattilallista noin pari tuntia. Aluksi koko rotla muuttui elloisan vihreäksi, sitten se alkoi varovaisesti kuplia kuten saippua. Sekoittelimme kattilaa aina silloin tällöin ja lopetimme keiton oikeastaan vasta siinä kohtaa kun yllä olevan kuvan mukaisia rämmäleitä ei enää löytynyt liemestä. Liuos oli selkeästi melkoisen vahvaa, sillä seokseen vahingossa karanneet peurankarvatkin liukenivat liemeen, ja karvahan ei tahdo edes maatua kunnolla. Arvelimme saippuan olevan kypsää siinä vaiheessa kun hiljaisella tulella hautuvan kattilan pinnalle alkoi kertyä kettoa, hyytynyttä ainesta mistä pitäisi reseptin mukaan tulla kaikkein hienointa pesusaippuaa. Pohjalle sitten laskeutuisivat kerroksittain muut saippuan ainesosat, pohjimmaiseksi pitäisi kertyä nestemäisenä kaikki se lipeä mikä ei ollut muuttunut keittoprosessissa saippuaksi .
Annoimme saippuan hyytyä suoraan kattilaan koska meillä ei ollut tarpeeksi isoja muotteja mihin seos olisi voitu kaataa. Seuraavana päivänä leikkasimme hyytyneen, vielä pehmeän saippuan lohkoiksi ja nostimme ne taloluspaperille kuivumaan. Tässä keitoksessa nestemäistä osaa ei kertynyt eli lipeää ei ollut ainakaan liikaa. Leikkuuvaiheessa kerrostuminen oli erittäin selkeästi huomattavissa. Päällimmäisenä oli kaunis valkoinen kerros, alimmaisena... kirkkaanpunainen, oikein lihaisan värinen kerros. Tämä vähän hämmästytti, mutta kaikki vaikutti ihan hyvältä. Harmi, etten sattunut ottamaan kuvia kyseisestä vaiheesta. Hajukin oli sellainen perinteisen saippuainen, hieman rasvainen.
Kotitekoisen saippuan pitää ehdottomasti antaa tekeytyä vähintään kuukauden verran. Siinä ajassa lipeän voimakas emäksisyys taittuu sen verran että saippuaa pystyy käyttämään ilman ihovaurioiden vaaraa. Noin viiden viikon kuivattelun jälkeen lopputulos oli seuraavanlainen:
 |
| Saippuakakku |
Saippuan päällimmäinen kerros on edelleen kauniin vaalea, mutta saippuamaisia ominaisuuksia sillä ei kyllä ole. Se tuntuu sormissa rasvaiselta, ei peseydy kunnolla irti eikä vaahtoa ollenkaan. Käytännössä vaalea kerros on pelkkää rasvaa. Luulen, että kyseessä on reseptimme väärät mittasuhteet. Lipeä on ollut liian heikkoa ja sitä on ollut liian vähän jolloin kaikki ylimääräinen rasva on noussut keiton jälkeen pinnalle omaksi kerroksekseen.
 |
| Vau mikä väriskaala! |
Leikkasimme vaalean kerroksen irti pohjan tummasta, kurttuun kuivuneesta kerroksesta ja yllätyimme siitä että saippuan sisus vielä punersi! Voi olla että siivumme olivat liian paksuja ja saippua ei ollut vielä läpi asti kuivunutta. Mutta saippuakeitoksesta jäänyt tumma, ruma ja ruttuinen pohjakerros yllätti: se toimi aivan kuten eläinsaippuan kuuluukin! Palasia huuhdellessa ne jopa vaahtosivat hennosti, aivan kuin oikeakin saippua! Palaset ovat nyt varovaisessa koekäytössä mutta mitään iho-oireita ei ole ilmentynyt ja kädet ovat puhdistuneet oikein mukavasti.
Päällikerroksen rasvat ovat jemmassa odottamassa puhtaaksikeittoa. Ajattelin kiehauttaa saippuanteosta ylijääneet osat vedessä ja erotella sitten pinnalle nousseen rasvan uusiokäyttöä varten. Saadaan vielä ainakin toinen erä valkohäntäpeurasaippuaa.
Älkää sitten kokeilko tätä sisätiloissa kotona, lipeä on myrkyllistä sekä nesteenä että höyrynä. Meillä oli iso ilmastoitu työpaja käytössämme sekä kumihanskoja, silmäsuojia ja essuja vaikka muille jakaa.
