Talvibasaari tulee: Shimmy Shack's Winter Bazar

Huomenna lähtee Turun delegaatio kohti Helsingin itämaisen tanssin basaaria. Shimmy Shack's Winter Bazar järjestetään osoitteessa Laivapojankatu 3 B Helsinki. Itse basaari on avoinna klo 14-18, joten sinne sutena kukkaroiden kera! 

Tarjolla on mm. minikirjoja, kolikkokoruja sekä muinaisriipuksia. Alla pieni maistiainen kevään tuoteperheistä: 

Kirjakorut. Kuva Turun Messukeskuksen sivuilta (Naisday 2012 lehdistökuva)

Käsinsidotut kirjakorut jo vuodesta 2011. Aamuset-lehti 23.2.2011

Emaloitujen kolikkoriipusten lisäksi olen suunnitellut ja toteuttanut tällaisen hopeoitujen ja helisevien korujen pienoissarjan. Saanko esitellä: Rahapara! 

Rahaparoja rinnakkain.

Para on muinainen henkiolento jonka tehtävänä oli tuoda omistajalleen onnea ja vaurautta. Nämä rahaparat houkuttavat luokseen rikkautta ja onnea. Pienet parat voi kantaa kaulallaan jossa niiden heleä sointi houkuttaa vaurautta. Suurpara ripustetaan yleensä esim. oven yläpuolelle tai muulle näkyvälle paikalle jotta sen vaikutus ulottuisi mahdollisimman laajalle. 

Tervetuloa ostoksille!

Sukkaa pukkaa: keskiaikaiset sukat Neulakon ohjeiden mukaisesti

Tyhjensin joululomien aikana kangaslaariani tekemällä itselleni muutamat sukat. Mahtavan autenttisen ohjeen löysin Neulakon sivustoilta (pdf-muotoisena), mutta kaavojen teko oli jostain syystä pienille apinanaivoilleni yllättävän haastavaa - en meinannut aluksi millään hahmottaa kaavan piirtämistä vaan tappelin paperikaavan kanssa tuntitolkulla ennen onnistumista. Siispä tein kuvallisen ohjeen tukemaan Neulakon kaavoja (itselleni tueksi sekä rautalangaksi sitä tarvitseville). Omaa kuvaohjettani kannattaa ja pitää lukea yhtäaikaisesti Neulakon ohjeiden ja havaintokuvien mukaisesti, muuten tässä ei liene mitään tolkkua.

Tarpeelliset mitat:

A = nilkan ympärysmitta
B = jalkaterän ympärysmitta nilkan kohdalta
C = mitta kantapään keskiosasta A-viivaan
D = etäisyys B:stä kantapäähän
E = säären ympärysmitta paksuimmasta kohdasta
F = A:sta E:n
G = A:sta polven yläpuolelle (tai sukan yläreunaan)
H = etäisyys B:stä päkiään (I-viivaan)
I = Ympärys päkiän kohdalta
J = Etäisyys B:stä jalan kärkeen

Tämä sukka tehdään kahdesta osasta, sääriosasta sekä jalkaterästä. Jalkaterän ympärille tulee sauma. Myös jalkapohjan keskikohtaan tulee sauma, samoin pohkeen ja kantapään taakse. Kaavan teko aloitetaan sukan yläosan tekemisellä:

Ensin piirretään sukan korkeus kantapään korkeudesta sukan yläreunaan. Alareunaan merkitään piste 1.

Piste 1, piste 2. mittauksessa.

Pisteestä 1. mitataan jalkaterän ympäryksen kolmasosa (B-mitta) ylöspäin. Tämän merkin kohdalle piirretään B-mitan puolikkaan mittainen vaakaviiva.  Vaakaviivan päästä piirretään B-mitan pituinen  viiva suoraan alas. Eli saman verran alas kuin mitä ensin ylöskin. Merkitään tähän kohtaan piste 2. Tämä neliö edustaa jalkaterän ympärysmittaa nilkan kohdalta.

Vaakaviiva ja kakkospiste.

Seuraavaksi piirretään kantapään kohta. Pisteestä 2. piirretään D-mitan pituinen vaakaviiva, joka on piste 3.

Piste 3, kantapään keskitaka.

Sitten aletaan hakea nilkan kapeinta kohtaa. Pisteestä 1. mitataan C:n mittainen viiva, jonka korkeudelle merkitään vaakaviiva, pituudeltaan joko A:n tai I:n puolikkaan mittainen, riippuen siitä kumpi mitoista niistä on suurempi (sukka pitää saada jalkaan). Tästä tulee piste 4.

C on siis kantapään korkeus maasta nilkkaan saakka. 

Seuraavaksi merkataan sukan korkeus pisteestä 1. ylöspäin. Kyseessä on F-mitta johon voi myöhemmin lisätä senttejä riippuen siitä miten pitkää sukkaa on tekemässä, nyt haetaan pohkeen paksuinta kohtaa. Merkataan mitatun pisteen korkeudelle E-mitta, eli pohkeen puolikkaan mittainen viiva. Tähän viivan päähän merkataan piste 5.

Sukan korkeus, eli F-mitta

Yhdistetään piirtämällä pisteet 3, 4 ja 5. Nyt meillä on sukan kaava. Sukan pituutta voi ja kannattaa lisätä itselleen mieluisaksi. Itse lisäsin tähän kaavaan n. 15 cm jotta saisin polviin asti yltävät sukat. Kantapään pyöristäminen on myös suositeltavaa ettei terävä kulma jää kengän sisään hankaamaan.

Raakakaava. 

Seuraavaksi piirretään jalkaterä.

Jalkateräkappale kiinnittyy tuohon varressa olevaan neliömäiseen koloon.

Ensin merkataan kaavaan B-mitan puolikas.

Tein kärkiosan kaavan taitettuun paperiin. Kätevää on se.

Kaavan alareunasta, (taitteen kohdalta, tai kekskietuviivasta) mitataan J-mitan verran suoraan ylös ja merkitään. Samalle linjalle mitataan H-mitta ja merkitään.

Tässä kuva, jotta ei jäisi epäselväksi. Mitenkä tätä pitikin aikanaan miettiä niin pitkään...

H- mitan kohdalta piirretään I-mitan puolikkaan mittainen vaakaviiva, merkitään.

 Lopuksi piirretään nämä kolme merkittyä pistettä yhteen (J-mitta, B1/2-mitta sekä H-mitan vaakaviiva). kaareksi ja voila, meillä on sukan kaavat!

Ompelujärjestys on luonnollisesti seuraava: kiinnitä jalkateräosa varsiosaan. Ompele takasauma. Käännä ja huolittele saumanvarat. Ompele sukan suun käännös. Valmista tuli. 

Hyvä. Ja ei kun ompelemaan!

Nämä sukat tein trikoosta. Tulevat ihan arkikäyttöön. Tätä kangasta ei tarvinnut leikata täysvinoon, ja saumanvaroistakin sai ottaa ronskisti mittaa pois kankaan jouston takia. Samasta syystä jouduin trikoosukissa muokkaamaan jalkaterän kiinnityskohtaakin, mutta sukan periaate on sama kuin ohjeessa. Mä tykkään,  sukat istuvat hyvin ja tuntuvat mukavilta.

Nämä sukat tein täysvinoon leikatusta pellavasta ja ovat tosi mukavat (ja likaiset) jalassa. Ja vanhat!

Jos haluaa suippokärkiset sukat kannattaa jalkateräkappaleeseen lisätä pituutta. Epäilen tosin että tiittisukat voivat olla kengissä vähän epämukavat mutta mistä sen tietää ennen kuin kokeilee.

Kirjahyllyn aarteita

Just nyt ei ole mitään käsitöitä esiteltävänä koska tämä viikko on mennyt aika pitkälti päin peeveliä. Muutama hauska juotosharjoitus onnistui, muutoin työni ovat järjestään ottaneet aika pitkälti takapakkia.

Kurkataan siis kirjahyllyyni:

Joulupukki toi tämän aarteen hyllyyni, siitä hänelle suuret kiitokset.  Finno-Ugric Folk Art esittelee kattavasti, joskin pääosin mustavalkoisesti, suomensukuisten kansojen käsitöitä, koruja ja kansallispukuja.  Mielenkiintoinen opus sellaisesta kiinnostuneille.

 
Lark julkaisee 500-sarjaa, josta löytyy kaikenkattavia kuvaraportteja jos jonkinlaisista käsityötaidonnäytteistä. Kokoelmissani on villaesineitä ja nukkeja käsittelevät teokset, 500 Felt Objects sekä 500 Handmade Dolls. Näistä löytää jokaisella lukukerralla jotain uutta ja innostavaa.

Tämä etananukke oli tosi hauska. Tekijänä nimimerkki Dima, eli Dmitry P. Zhurylkyn

Käytännöllisistä kirjoista lempisarjani on tämä retroisa Uusi Ompelu- ja käsityökerho:n julkaisema sarja. Näitä löytää aina välillä kirpputoreilta, aiheita on laidasta laitaan. Tulee ihan lapsuus mieleen.

Ihanan aito ankka!

Hankin itselleni vuosi sitten joululahjaksi Norah Wauhgin kuuluisan Corsets and Crinolines -teoksen. Pehmytkantinenkin teos oli suhteellisen hintava (muistaakseni nelisenkymppiä), mutta historiasta kiinnostuneelle pukumaakarille tämä on todellakin aarre. Opuksessa on sekä aikalaisviitteitä, kertomuksia, kuvituksia sekä kaavoja alusasuista ja sen sellaisista aina 1600-luvulta 1900-luvulle saakka.

Joulupukki on aina muistanut minua onnistuneesti, kuten tällä Rene Lalique - Exeptional Jewellery 1890-1912 -teoksella. Tämä jugend-ajan korumestarin töitä käsittelevä kirja on ollut yli vuoden ajan luetuimpia teoksiani. Kirja käy läpi aikalaisten näkemyksiä, taidetta sekä tietysti koruja.  Erityisen kiinnostavia olivat teoksessa olevat korujen luonnokset.

Parin vuoden takaiselta Pariisin reissulta löysin jotain ihanaa! Louvren kirjakaupassa myytiin Gazette des autours de Marie-Antoinette -teosta. Kyseessä on näköispainos epäonniselle kuningattarelle aikanaan tehdystä kuvastosta josta hän on poiminut mieleisensä kankaat, värit ja pukumallit. Ihanaa tässä opuksessa myös on se, että kansi on päällystetty Marie-Antoinetten pukukankaan replikalla.

 

Kangaskuvat ovat skannattuja, mutta suhteellisen tarkkoja replikan tekemistä ajatellen.

Ihanat nuo pikkuriikkiset jalat!

Mitäs teillä luetaan?

Kokeilen kolikoilla

Ensinnäkin: Suomen tai euroalueen lakipykälissä ei millään tavalla kielletä laillisin keinoin hankittujen kolikoiden (tai seteleiden) tuhoamista tai muuntamista. Kiellettyä on vain väärennetyn rahan levittäminen. Ihmisten mielissä elää sitkeästi tieto, että rahan tuhoaminen on laitonta. Tämä uskomus juontaa juurensa niihin aikoihin jolloin kolikoissa todellakin oli arvometalleja kuten hopeaa, jolloin rahan arvon alentaminen esim. kolikoita viilaamalla oli rangaistava teko. Nykyrahan arvo on lähinnä symbolinen.

Tämä vuodatus siksi, koska halusin tehdä emalointikokeiluita kuparinpaloihin ja olin liian laiska sahatakseni täysin pyöreitä kappaleita sitä varten. Asia olisi toisin jos minulla olisi kolikkoleikkuri, jolloin voisin tyytyväisenä hakata kuparilevystä valmiita, täysin pyöreitä palasia. Otin siis avuksi vuosien aikana kerryttämäni viisisenttisten kokoelmani ja lähdin jälleen testailemaan emaleiden toimivuutta.

Hyvin toimivat.

Pikkuisilla lasihelmillä  sai aikaan kivoja marjaterttuja. Hiustenhienoilla lasitangoilla pystyi muotoilemaan oksia ja lehtiä.

Palaset aseteltuna kuumennusta varten

Heti kuumennuksen jälkeen. Värit ovat vielä vähän omituiset.

Lopputulos oli oikein herkullinen.

Ja sitten en malttanutkaan enää lopettaa!

Kuvassa vain noin puolet valmiista kolikoistani. Toinen puoli odottaa viimeistelykiillotusta.

Tästäkin voisi tehdä kunnollisen kuvaraportaasin, sillä emalointiin liittyy yllättävän monta pienenpientä vaihetta joita olen aiemmin jo hieman esitellytkin. 

Lisäksi olen hinkuttanut ketunnahkaa, mutta se projekti ansaitsee ihan oman esittelynsä jahka kettu alkaa näyttää valmiihkolta. 

Kertausta ja korjausta kirjansidonnalla

Kävin pari vuotta sitten työväenopiston järjestämän kirjansidonnan alkeiskurssin. Pidin siitä kovasti ja väkersin valtavan määrän ihan pikkuriikkisiä kirjasia sekä nukkekotiini että riipuksiksi.

Sitten sattui kirpputorilta tarttumaan mukaani 1920-luvulla julkaistu Brummell & Co:n kirjoittama opus Hieno Nainen - Elämäntaidon ja säädyllisyyden ohjeita. Opus oli harmillista kyllä ajan hapertama ja sitä oli paikkailtu sieltä täältä teipillä. Päätin verestää taitojani ja korjata kirjan parhaiden taitojeni mukaisesti.

Hupaisaa lukemista, täydellinen ajankuva 1920-30 luvun vaihteesta!

Pysyyhän tuo teipillä kasassa, ainakin vuoden tai pari.

Irroitin kirjasta kannet ja rapsuttelin teipit sekä kuivuneet liimat pois vihkoista (niistä nipuista mistä kirja koostuu). Itse vihkot olivat lukukelpoisessa kunnossa ja sidoksetkin ehjiä. Tehtäväkseni jäi oikeastaan vain uusien kansien rakentaminen ja opuksen kiinnittäminen uusiin kansiinsa. Onnistuin kohtalaisesti vaikka viimeisestä kirjansidontatuokiostani onkin aikaa.

Tämä kelpaa hyllyyn kuin hyllyyn!

Sisäsivu.

Kirjansidontaa opiskelleet kaverini varmaan repivät tukkansa nähdessään työnjälkeni mutta tämä etusivuun kiinnitetty kansilehti oli paras ratkaisu kansien kiinnitykseen ilman että tarvitsi uhrata otsikkosivua ( ja tuo paperin krymppy oikeni kyllä liiman kuivuttua). Varsinaisen, ensimmäisessä kuvassa näkyvän kansilehden leikkasin talteen parempaa käyttöä varten. Se oli harmillisen haperossa kunnossa ajan ja teipin jäljiltä.

Kirjan lopusta löytyi herttaisia aforismeja. "Voi takoa miestä ja rautaa, mutta vain silloin kun ne ovat kuumia"

Kirjan sisältämät neuvot ovat todella... omintakeisia.

On sellaisia kiittämättömiä nuorukaisia, jotka pitävät itseään vastustamattomina ja muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen "ryöstävät" suutelon. 
Tämä on ainoa tapaus, jolloin naisellisista naisellisemmankin on sallittua - ettemme sanoisi: tulee - käydä käsiksi mieheen: (kevyt) korvapuusti on ainoa vastaus sellaisiin kömpelyyksiin. Purra tihutyöntekijältä nenä on toki liian ankara rangaistus.

....

On tarkoin varottava hymyilemästä niin, että ikenet näkyvät. Se ei ole milloinkaan kaunista. Eikä hymyily saa koskaan synnyttää teräviä ryppyjä nenän- tai suupieliin - ne ovat erittäin rumentavia. Hymyilyn tulee olla pehmeää kuin jousenveto con sordino. 

...

Mies ei tunne mitään vavistusta sydämessään nähdessään paitansa ladottuina pinoon - ei edes silloinkaan kuin ne mahdollisesti ovat virheettömiksi korjatut ja varustetut kaikilla niillä napeilla, jotka niistä aina puuttuvat. Hänen mielestään sertinki on sertinkiä ja pikee pikeetä ja niiden tarpeellisuus kiistämätön silloin kuin hänen villi kauneutensa on verhottava maailman silmiltä 

 Sisso.