lauantai 26. joulukuuta 2015

Jouluporo

Tänä vuonna ei ollut lunta. Piti tehdä joulukoristeet niistä materiaaleista mitä navetalla oli: poron päästä ja kanaverkosta.

Kuva: VP Kokkonen

Hyvä Tuomas Joulun tuopi
Paha Nuutti pois sen viepi. 

...ja sitten on tämä vekkuli. "Joulun henki"

tiistai 3. marraskuuta 2015

Hopeapanta


Otin inspiraation tähän koruun vanhoista kamee-koruista. Silmääni viehättävät korut ja nauhat jotka kiertävät aivan kaulan liki. Samankaltaista ideaa oli myös empire-kuvauksissa käyttämässäni sinisessä lasiriipuksessa silkkinauhoineen. Jotain siroa ja tyttömäistä.


Kuvan otti VP Kokkonen

Nahkanauha on kasviparkittua ja värjättyä jämäpalaa mikä jäi yli vuosia sitten tekemästäni vyöstä (siis kierrätettyä ja sillä tavoin eettisempää). Solki ja muut metalliosat ovat hopeaa (jämäpurkista, nämäkin kukkaroystävällisesti kierrätettyä!).

Tämä pikkukoru on siroudestaan huolimatta valmistustavoiltaan aika monipuolinen

Solki on sahattu 1 mm levystä, sen pinta on punsseloitu epätasaiseksi. Soljen kieli on 0,8 mm hopealankaa, taottu ja viilattu muotoonsa. Niititkin piti tehdä itse, ensin lyömällä hopealevystä pyörylät ja sitten juottamalla niihin tapit. Jotka tietysti tarvitsivat vastakappaleet joihin tuli porata niittien mentävät reiät. Sitten vielä rutosti viilausta, hinkutusta ja kiillotusta, nahkaliimaa unohtamatta.

Ei oo helppoo olla hopeaseppä, ei.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Jääprinsessan riipus

Tänä keväänä ihastuin ikihyviksi Siperialaisen Pazyryk-kulttuurin kuva-aiheisiin. Törmäsin nettiä selaillessani Siperian jääprinsessaan:  Altai-vuoriston ikiroudasta löytyneeseen, lähes täysin säilyneeseen naisen ruumiiseen. Hän kuoli noin 25-vuotiaana jo 2500 vuotta sitten, ja hänen käsivartensa olivat täynnä tatuointeja myyttisistä eläimistä.

http://siberiantimes.com/culture/others/features/siberian-princess-reveals-her-2500-year-old-tattoos/
http://www.messagetoeagle.com/siberianprincessface.php#.Vi54bCs3k8w
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2198222/Fashion-beauty-secrets-Siberian-princess-died-2-500-years-ago-revealed.html

Taiteilijan näkemys prinsessasta

Jääprinsessan tatuointeja
 Kuva-aiheet olivat pääosin eläimiä, todellisia sekä myyttisiä. Niitä on löytynyt useammistakin haudoista sekä tatuointeina että tekstiilitaiteena. Sarvekkaat leijonat ja muut fantastiset pedot kulkivat rinnakkain peurojen ja oinaiden rinnalla.

Kuvio Eremitaasin kokoelmista
Yhdistelin muutamia mielenkiintoisia kuva-aiheita ja suunnittelin omanlaiseni riipuksen, pedon kynsillä varustetun loikkaavan peuran. Sahasin kuvion 1 mm kuparilevystä, ja näin jälkikäteen ajatellen suurempi kuvio olisi ollut helpompi käsitellä liki puolen vuoden sahaustauon jälkeen. Mutta sitkeys palkitaan!
Toinen luonnos


 Pazyryk-riipus, mittaa 3 x 4,5 senttiä. Harkitsen josko sittenkin sahaisin vielä toisen ja tekisin niistä korvakorut.

perjantai 28. elokuuta 2015

Pieni leikkuulauta katajasta.

Olen puutarhuroinut kesällä ahkerasti. Valitettavasti aina ei mene niinkuin Strömsössä, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

"Kasvata itse oma ruokasi. Ole ekologinen ja tiedostava!" Just joo.

Siemenestä kasvatetut jättikeltasipulini olivat lievästi sanoen pettymys. Mutta onneksi tähänkin löytyy ratkaisu: nukketalon asukkaat tarvitsevat myös evästä talven varalle. Ja pienet sipulit tarvitsevat tietysti myös pienen leikkuulaudan. Rakennetaanpa sellainen:

1.) Ota pusikko josta on hyvä valita oksa tai pari. Otin pari katajan oksaa ja yhden omenapuun oksan.


2.) Hio muutama oksansyrjä tasaiseksi ja liimaa tasaiset pinnat toisiinsa. Toista tarvittavan monta kertaa jotta saat aikaan tasaisen liimapuulevyn. Hio levyn kaikki sivut tasaisiksi.

Liimapuulevy

3.) Sahaa liimapuulevy pitkittäissuunnassa noin 3 mm paksuihin pätkiin ja liimaa ne toisiinsa sillai jännästi että puun syykuvio muodostaa rinkuloita valmiille leikkuulaudan pinnalle. Erikeeperi tai joku muu puuliima käy ihan hyvin. Saa pursuta, se lähtee kyllä pois hioessa.

Leikataan ja liimataan!
.
EN SAHANNU TARPEEKS TASASESTI!

4.) Kun palaset ei kuitenkaan ole tasapaksuisia ja hiomista tulee olemaan edessä voi urakkaa helpottaa sähkölaitteilla, kuten nauhahiomakoneella. Tarpeettoman iso työkalu on aina lysti. Koettakaapa itse vaan saada tasoitettua noin 2 mm paksua kappaletta tuollaista liikkuvaa nauhaa vasten. Manikyyrin saa kaupan päälle jos on vähääkään varomaton. En ollut varomaton, olin taitava.

Ainakin tehot riittää!

 5.) Kun sormista loppuu pito on parempi siirtyä käsityökaluihin. Melkein tasaiset leikkuulaudat kannattaa viimeistellä viiloilla ja hiekkapapereilla mahdollisimman tasaisiksi.

Vastahiotut. Vielä on viilausta edessä.

 6.) Kun on viilannut ja hinkuttanut tarpeekseen voi todeta leikkuulaudan valmiiksi. Lopuksi käsittely valikoiduilla pintakäsittelyaineilla. Elintarvikekäyttöön tulevan laudan käsittelyyn suosittelen oliiviöljyä.

Katajaista

7.) Poseeraa internetissä. Vastaanota ihailua.



keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Rekvisiittaa valokuvaukseen

Jotkut ovat varmasti huomanneet että harrastan pukuleikkejä ja valokuvamallin hommia. Meillä on valokuvaajani kanssa hyvä kemia mikä johtaa erinomaisiin otoksiin. Joitakin kuvia tosin joutuu valmistelemaan hieman enemmän kuin toisia.

Surrealistiseen luontokuvaukseen kaivattiin lavasteita ja niitähän minä loihe laittamahan jo helmikuulla.


Sahasin navetan perältä löytyneestä vanerista huonekaluaihioita, malliin "rokokoo" (mallit kälväisty röyhkeästi Googlen kuvahaun kautta). Fiilasin, hioin ja pakkeloin pinnat siisteiksi ja tasaisiksi, vaneri kun tuppaa lohkeilemaan ikävästi reunoistaan kun joutuu sahaamaan pistosahalla.



Pohjamaalasin pinnat tartuntapohjamaalilla ja koristelin kaunihisti kultamaalilla ynnä muilla soveliailla väreillä. Ja pitäähän rokokoo-miljöössä tietysti oleman myös marmoripylväs, joten opiskelin pikaiseen marmorointiakin youtuben kautta. Aikaahan tässä ehti kulua jo useampi kuukausi kun tuli vähän sitä sun tätä muuta tekemistä väliin. Plus että jokaista maali- ja pakkelikerrosta piti kuivattaa vähintään 12 tuntia. Ja sitten oli korjausmaalauksia ja ääriviivojen maalausta ja varjostuksien tekoa jne jne.

Lopulta tässä kesäkuulla raahattiin koko paketti keskelle Varsinais-Suomen korpimetsiä suuren kallioseinämän juurelle pahimpaan mahdolliseen itikka-aikaan ja otettiin valokuva.
 
Unimaailmani

Siitä tuli hemmetin hieno!

Kuvan otti aina yhtä taitava hovikuvaajani A. Koiranen, http://www.amikoiranen.com/

Jaa, ja sit olis tarjolla valokuvausrekvisiittaa jos joku sattuu tarvitsemaan. Näillähän ei enää mitään tee :D

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Itse Tehty Jumala


Haluaisin kertoa teille pienen tarinan henkilöstä joka on vaikuttanut elämääni melkoisesti. Hänen tarinansa on yhtä aikaa traaginen, koominen ja koskettava.

Mahlun Maapallopatsas

Matti ja Mahlun Maapallopatsas
Saarijärven Mahlulla kulkiessa voi tien laidassa nähdä valtavan patsaan jonka jalusta on katettu suurilla kuparisilla "laintauluilla". Se on betoninen kunnianosoitus sekä Jumalalle että sen rakentaneelle miehelle, Matti Rutaselle. 
 
Matti Rutanen, eli Rutas-Matti syntyi Hankasalmella 22.2.1888. Kotoaan hän lähti 12-vuotiaana leskeksi jääneen isän mentyä uusiin naimisiin. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hänen arvellaan olleen mm. Jyväskylässä Mataraisen asepajalla asesepän opissa 1910-luvulla. 
 
Kansalaissodan syttyessä hänet värvättiin valkoisen puolelle. Rutas-Matti oli mukana Tampereen valtauksessa keväällä 1918 jossa hän jäi kahden rintaman välille. Hän rukoili tulitaisteluiden keskellä Jumalalta pelastusta luvaten ajaa tämän asiaa jos selviäisi hengissä. Kuin ihmeen kaupalla Rutas-Matti selvisi sodasta vahingoittumattomana. 
 
Sodan jälkeen hän muutti Saarijärven Mahlulle Rampsinmäkeen. Hän toimi siellä aseseppänä ja sai lisätuloja metsästyksestä ja kalastuksesta. Rippikirjoissa hänet on merkitty ammatiltaan liikemieheksi. Hänen suureellisuutensa ja mielikuvituksensa tekivät pyssysepästä hänen omien sanojensa mukaisesti arkkitähti-insinyörin, korkeasti koulutetun deknillisen deknikon, Pohjois-Euroopan kenraalin sekä Euroopan kuningashuoneiden siitosisän. Valokuvissakin Rutas-Matti esiintyi aina kenraalin hattu päässään. 
 
Lupaus Jumalalle oli vuosien kuluessa hiljalleen jo unohtunut, kunnes vuonna 1937 Rutas-Matti sai voimakkaan näkykokemuksen, jossa tuliset kirjaimet piirtyivät tuvan seinälle ja hän kiireesti kirjoitti ne ylös. Jumala käski Rutas-Mattia rakentamaan kunniakseen patsaan. Hanke jäi muhimaan  pitkäksi toviksi, mutta lopulta vuonna 1950 Jumala kovaan ääneen vaati Rutas-Mattia lunastamaan lupauksensa.
Keräyslipas
 Patsaan valmistuminen kesti noin kuusi vuotta. Se vei suuren osan tekijänsä ajasta ja lähes kaikki hänen rahansa. Metsästys- ja kalastustulojen lisäksi hän sai pientä valtion eläkettä. Lisätulojen saamiseksi Rutas-Matti kiinnitti läheiseen puuhun pienen keräyslippaan, joka oli merkittävä tulonlähde. Mahlun Maapallopatsas oli jo rakennusvaiheessa nähtävyys, ja valmista teosta sekä sen erikoislaatuista tekijää tultiin katsomaan kauempaakin. Samalla keräyslaatikkoon laitettiin markka tai pari. Isosisarelta Lyytiltä saatu 45 000 markan perintö auttoi Rutas-Mattia eteenpäin. Lisäksi Kekkosen kerrotaan antaneen huomattavan rahalahjoituksen, 6000 markkaa patsasta varten. 
 
Hirvaanmäkeläiset vierailevat patsaalla. Matti itse edessä koppalakki päässään.
Maapallopatsas ei nimestään huolimatta ole pallon muotoinen, vaan nimi tulee Rutas-Matin mukaan siitä, että siihen kuuluu kaikki merenpohjia myöten, menneet ja vastatulevat ihmiset. Itse teokseen Rutas-Matti muotoili Jeesuksen elämäkerran: lapsena äitinsä sylissä, miehenä saarnaamassa sekä Vapahtajana ristillä. Patsaan kääntöpuolelle Rutas-Matti kuvasi itsensä henkivaimonsa ja pienen henkilapsen kanssa. Patsaan jalustaa kiertävät kuparilaatat, joihin on kirjoitettu Rutas-Matin elämäkerta sekä Jumalan armoa, toivoa ja rakkautta – niitä tulisia kirjoituksia, joita Jumala oli Rutas-Matille näyttänyt. Kuparilaatat ravistuivat säiden armoilla, ja Rutas-Matti uusi niitä muistinsa mukaan, jolloin jotkut aivan alkuperäiseistä teksteistä ovat kadonneet. 
 
Maapallopatsaan paljastustilaisuus oli tarkoitus järjestää keväällä 1955, ja Englannin kuningatar Elisabet oli kutsuttu kunniavieraaksi. Kutsuja lähetettiin myös YK:n päämajaan, mutta paljastustilaisuutta ei koskaan järjestetty, sillä yksikään kutsutuista ei vastannut kutsuihin. Rutas-Matti totesikin myöhemmin, että Jumala oli vihkinyt patsaan samalla kun Rutas-Matti vihittiin henkivaimoonsa, jolloin maallisen juhlan järjestäminen oli näiltä osin turhaa. 
 
Henkivaimo oli Rutas-Matille tärkeä, sillä vaikka hän eli elämänsä poikamiehenä, oli naiskauneus lähellä hänen sydäntään. Mahlulla muistetaan elävästi, kuinka Rutas-Matti oli lähettänyt Englannin kuningattarelle kirjeitä jossa hän kosi prinsessa Margaretia. Rutas-Matti oli niin varma kosinnan onnistumisesta, että rakensi tontilleen tuvan johon ylhäinen vaimo voisi asettua asumaan. Vaikka Rutas-Matin naisseikkailuista kerrotaan monia tarinoita jäivät haaveet vaimon saannista vain haaveiksi. Pieni tupa ja pyssysepän vaatimattomat tulot eivät houkuttaneet puolisoehdokkaita, vaikka Rutas-Matti kehui olleensa naisten ihastelun kohteena kävellessään kylillä uniformussaan.

Toiveet puolison saannista elivät yhtä pitkään kuin Rutas-Mattikin. Rutas-Matti muutti vasta viimeisinä vuosinaan asumaan vaimollensa rakentamaan alatupaan, 20 vuotta sen rakentamisen jälkeen. Rutas-Matti oli omalaatuisuudestaan huolimatta pidetty mies. Naapuriperhe oli syksyllä 1964 ihmetellyt, kun Rutas-Matti ei ollutkaan tullut hakemaan maitoa kuten tavallisesti. Hänet löydettiin huonovointisena tuvastaan, mutta hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan ambulanssilla, joten hänet toimitettiin hoidettavaksi pirssillä. Rutas-Matti kuoli Jyväskylän Keskussairaalassa sydänkohtaukseen 6.10.1964. Hän oli tällöin 76-vuotias.

Maailman-Matti, Mahlun Matti, Maailmanrauhan Matti, Kenraali Matti Rutanen. Näillä kaikilla nimillä tunnettu mies ei ole turhaan nimiään ansainnut. Hän rakensi Maapallopatsaan ihmiskunnan pelastumisen ja omatuntonsa tähden. Matti, joka rakensi patsaan Jumalalle, on luonut samalla vaikuttavan muistomerkin myös itselleen. Hänen haaveensa maailmanrauhasta ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta yhden Jumalan varjeluksessa elää yhtä kauan kuin hänen tarinansakin. 
(Rutanen, P. ITE keskellä, kustantama Maahenki, 2010)

Sellainen oli siis Rutas-Matti. Olen laittanut graduni luettavaksi nettiin josta sen löysi rouva Kontio-Ollila Längelmäeltä. Sattumoisin oli käynyt niin että hänen edesmennyt puolisonsa Pekka Kontio oli saanut Rutas-Matilta lahjaksi yhden tämän valmistamista kuparitauluista joskus 1960-luvulla. Rouva Kontio-Ollila puolestaan otti muutama viikko sitten minuun yhteyttä ja kutsui minut Längelmäelle Perinnepitoihin jossa teemana oli tänä vuonna ITE-taide, ja teemaan liittyen hän halusi lahjoittaa minulle kyseisen kuparitaulun! Olin aivan äimänä, imarreltu ja innoissani. Gradua tehdessäni metsästin kadonnutta kuparitaulua mutta uskoin vakaasti sen kadonneen taivaan tuuliin, ja nyt se on minulla hallussani. Taulu on ehdottomasti kallein aarteeni ja ansaitsee kunniapaikan kotonani kunhan saan sen kehystettyä

Kuparitaulu ja sen perijätär

Myös paikallinen lehdistö ilahtui yllätyksestä. 
 



Linkkejä: 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesäkukkia!

 Ei ehdi pitää blogia. Pitää rakentaa taloa, saunaa ja puutarhaa. Tässä vähäsen sitä puutarhaa:

Delphinum
Lehtoakileija
Sormustinkukka
Clematis "Pink Baby"

Unohdin ajaa nurmikon. Voi harmi.

Raparperimaan alku

Oranssikeltano
Herneviljelmät
 
Kielot ennen kesän tuloa

Scillat <3

Kerrottu Miranda-tulppaani

Yllätyin, piparminttukukkia!

Helmililja

Morsinko viihtyy saunatuvan edessä

Nätti kuin pusu

Mikälie-sieni

Keijunmekolla melkein mustat kukat

Olisko ukkolaukka. Ilotulitus kerrassaan!

Osa on ostettuja, osa on "rikkaruohoja" joita olen vain siirrellyt paremmille paikoille ja osa on perua yllätyssipulivaihdosta viime syksyltä. Kiersimme silloin pienellä porukalla toistemme pihoilla istuttamassa yllätyssipuleita sinne tänne ja tuonne.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ihana Empire

Joskus iskee kauhea ompeluinto. Tänä vuonna se kohdistui empire-aikakauden ihanuuksiin. Kaapissani on pitkään odotellut ihana puuvillainen empire-mekko, mutta siitä puuttui yksi erittäin olennainen osa, nimittäin korsetti. Teimme ystäväni Elviiran keralla sovitusversion The Mantua Makerin kaavoista, nimenomaan vuosien 1800-1820 välillä käytetystä korsetista.

Aikakauden tyylisuuntauksista voi lukea mm. Elli Neidin blogista. Lyhyesti kerrottuna empire-aikakausi ihannoi luonnollista, kreikkalaistyylistä naisfiguuria. Hiljattain naisen ruumis oli "vapautunut" rokokoo-aikakauden massiivisesta grande toilettesta ja täysluitetusta korsetista. Vyötärölinja nousi rintojen alle ja hengittäminen sekä liikkuminen oli helpompaa. Tai niinhän sitä kuvittelisi...

Korsetin kiristys ja makea siluetti!
 Korsetti on tehty kaksinkertaisesta pellavasta ja vuorattu samalla pellavalla. Malli on kohtuullisen suora, rintojen ja lantion kohdalla on kiilat. Tämän korsetin ei ole tarkoitus kiristää vyötäröä kasaan, vaan lähinnä nostaa povea ja litistää vatsaa. Nyöritys on takana ja kokemuksen perusteella vaate on suhteellisen haastava yksin päälle puettavaksi. Korsetissa ei ole varsinaisia luita, takana olevan nyörityksen tueksi kuitenkin katsoin parhaaksi laittaa ylimääräistä tukea. Aikakautisuuteen pyrkivä käyttäisi luina esim. rottinkia tai valaanhetuloita. Minä ronskina likkana käytin kaapin pohjalta löytyneitä muoviluita mitkä eivät A) katkeile yhtä helposti kuin rottinki ja B) aiheuta ongelmia uhanalaisille nisäkäslajeille. Lisäksi kestävät vesipesun tarvittaessa.

Olkaimen kiinnitys
Sekä takana olevan nyörityksen että olkainten kiinnitysrei'ät ompelin koneella napinläpiommelta ja siksakkia hyödyntäen. Tämänkin olisi voinut tehdä käsin ommellen ajanmukaisuutta kunnioittaen, mutta mikäli empire-aikakauden ihmisillä olisi ollut käytössään moderneilla ominaisuuksilla varustettu ompelukone niin melko varmasti olisivat itsekin käyttäneet mokomaa.

Plansetin asettelu
Empire-korsettiin kuuluu myös puinen plansetti. Oman plansettini olen veistänyt saarnesta. Sen tarkoitus on litistää vatsaa ja tukea povea ylöspäin, lisäksi se pitää neitosen ryhdin suorana. Ompelin korsettiin "taskun", mihin plansetti voidaan pujottaa. Kokemus suosittaa ompelemaan myös pienen napin taskuun että plansetti ei karkaile istuessa.  Nämä plansetit ovat olleet usein hyvinkin koristeellisia, niitä on saatu kaivertaa omalle puolisolle lahjaksi tai todisteeksi kosijan kädentaidoista.

Silhuetti
Nyöritys takaa.
Aluspaitana käytän hieman myöhäisempää aikakautta edustavaa puuvillaista aluspaitaa. Aluspaita on ollut käytössäni useamman vuoden keveänä yöpaitana, mutta kaavat pohjaavat Yhdysvaltain sisällissodan (1860-luvun) aikaiseen historialliseen malliin. Empire-kauden aluspaitojen malli on kuitenkin niin lähellä tätä mallia etten nähnyt syytä ommella enää toista kun entinenkin oli hyvässä kunnossa.
Nyörin punontaa
Nyöritystä varten halusin erittäin vahvaa nauhaa (varmuuden vuoksi). Päädyin punomaan yksinkertaisen lautanauhan viidellä laudalla. Lankana puuvillainen virkkauslanka. Vahvaa on, ja sopivan ohutta korsetin nauhaksi. Helpommalla pääsee jos ostaa viisi metriä kengännauhaa, mutta se ei olisi yhtään niin hauskaa.

Hatten är min!
Kaiken tämän tietysti kruunaa ihana pikku bonnet-mallinen hattu. Senkin väsäsin ihan itse vanhasta pöytätabletista ja ylijäämäkankaista. Tästä tulee vielä puutarhahattuni! Koristelin hatun ajanmukaisesti nyöreillä sekä tekokukkasilla.

Asukokonaisuus on yllättävän isotöinen vaikka lopputulos on siron ja luonnollisen oloinen. Pukija tulee tarpeeseen. Tarvittaessa korsetinkin saa vedettyä niin tiukalle, että täytyy erikseen keskittyä hengittämiseen.

Sitten se paras osa: tilasin ystäväni valokuvaamaan asukokonaisuuden autenttisessa miljöössä Turun Vanhalla Suurtorilla. Tässä näkyy amatöörin ja ammattilaisen ero. Yllä olevat kuvat ovat itse otettuja, alemmat kuvat on ottanut erinomaisen lahjakas valokuvaaja Ami Koiranen. Ystäväni Elviira toimi sekä historiallisena asiantuntijana, korsetin kiristäjänä että valokuva-avustajana. Heille suuri kiitos kaikesta avusta

"On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies
tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon"

”Minä pidän, minä pidän hänestä”, hän vastasi kyyneliä silmissään,
”minä rakastan häntä. Eikä hänessä ole mitään sopimatonta ylpeyttä.
Hän on rakastettava. Te ette tiedä millainen hän todellisuudessa on — ”
  Kaulassani on sininen lasikoru jonka istutin aikanaan hopeakehykseen. Sopii kuin nenä päähän.

Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta,
olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo
 autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot
Lyhyt spencer-takki on tehty vihreästä villasta ja vuorattu vaaleanpunaisella satiinilla. Kaavat piirsin  autenttisten empire-pukujen kuvien avulla. Eläköön internetin kuvahaku!

“I am the happiest creature in the world. Perhaps other people have said so before,
but not one with such justice. I am happier even than Jane; she only smiles, I laugh.”
 Keväinen tuuli meinasi viedä sekä huivit että hatut!

“She had a lively, playful disposition that delighted in
 anything ridiculous.”

“There is a stubbornness about me that never can bear to be  frightened at the will of  others. My courage always rises at
 every attempt to intimidate me.”

Oi herra Darcy!!