perjantai 27. tammikuuta 2012

Korukurssilla

Luokkamme koostuu työnarkomaaneista. Lukujärjestykseemme on perjantait merkitty vapaapäiviksi joten päätimme kutsua kultaseppä Keijo Kinnusen pitämään meille korukurssia. Ohjelmassa on mm. pakotuksia, juotoksia, punsselointia, emalointia, kivien istutusta ynnä muuta pientä kivaa. Viime viikolla kävimme läpi materiaaleja ja työvälineitä, tällä viikolla päästiin jo tositoimiin. Hopeasormuksiin!

Kuvioitu hopealevy
Aluksi mietitään sormuksen mitta ja mahdolliset kivien upotukset. Valitsin ensityökseni simppelin millin paksuisen hopealevyn johon hakkasin kuvanmukaisia pakotuksia. Kiviä varten tarvitsisi tehdä joko erillinen "pesä" tai sitten levyn tulisi olla reilusti paksumpi.

Levy hehkutettiin ja vasaroitiin hellin ottein renkaaksi. Päät viilattiin ja juotettiin yhteen. Periaatteessa siis helppo nakki ja hinkuttamistakin oli vähemmän kuin kuvittelin.

Reunojen viilaus

Leimat!

Kaiverruskone
Olenkin aina miettinyt miten kultasepät saavat niin tasaisia kaiverruksia aikaan ja nyt se sitten ratkesi. Mahtava laite, tulee mieleen vähän semmoinen 80-lukulainen suurennospiirturi, paitsi että tässä versiossa oli sabluunat joiden avulla tekstit tehtiin.

Arkisormus! Seuraavaksi arkitiara!
Tämä oli hauska ja helppo aloitus. Jatkossa ajattelin kokeilla mm. kiven istuttamista.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Väliaikatoimintaa

Nahan käsittelyssä on aika monta sellaista työvaihetta jossa joutuu odottamaan yhden, kaksi tai jopa kolmekin päivää. Luppoaikaa täyttääkseni suuntasin koulun hienoihin huovutustiloihin ja pistin töpinäksi.

Naalintalja

Naalilauma

Olen aina pitänyt huovuttamisesta vaikka olenkin päästänyt taidon vähän ruosteeseen. Kahden päivän aikana valmistui kolme kaulahuivikettua vaikka olisin useampaankin varmasti kyennyt. Nämä kaverit olivat hauskoja korvikkeita oikeille taljoille ja haisivat huomattavasti miellyttävämmälle.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Nahkahommissa vuoden aluksi

Ensimmäinen kouluviikko takana ja joululäskit ovat saaneet reipasta kyytiä. Aloitimme vuoden nahanparkituksen perusteilla, ja töihin pääsi välittömästi maanantaiaamuna. Lomien aikana koululle oli hankittu melkoinen pino valkohäntäpeuran nahkoja joista sai valita pari kolme itselleen sopivan kokoista taljaa. Tiedän kokemuksesta että jo hiiren kokoisen eläimen parkitseminen käy työlääksi joten valikoin itselleni sopivimmat pienikokoiset taljat. Toisesta tehdään raakanahka rumpuja varten ja toinen käsitellään ns. bucksiniksi (suomenkielinen vastine saattaisi ehkä olla savustamalla parkittu mokkanahka).

Taljoista putsattiin suolat, lihat ja läskinpalat irti, ne pestiin ja asetettiin emäksiseen veteen likoamaan muutaman päivän ajaksi. Emäksinen liuos irroittaa karvat taljoista jättäen ehjän nahaksen käsittelyä varten.

Peurakeittoa, melkoisen tuores haju

Liossa olevaa taljaa piti käydä aika ajoin hämmentämässä että aine pääsee vaikuttamaan taljaan tasaisesti. Sitten nostettiin märkä talja pummille (telineelle) ja poistettiin karvat.

Karvaa lähtee!
Aloitin tästä helpommasta eli raakanahasta. Karva poistettiin ja nahas huuhdottiin erittäin huolellisesti monta kertaa ja lopuksi neutraloitiin emäksisyyttä lisäämällä tilkka etikkaa huuhteluveteen. Sitten nahka rei'itettiin reunoistaan ja pingotettiin kehikkoon kuivumaan.

Ta-daa!
Buckskin on sitten se haastavampi ja työläämpi versio. Alkukäsittely on täsmälleen sama: lihojen kaavinta, liotus ja karvanpoisto, mutta buckskinista poistetaan myös nahaksen päällimmäinen kerros:
Esimerkki buckskinin kaavintaa varten.
Tässä hommassa tuli hiki. Kaavinta onkin kestävyyslaji (kuten nahanteon kaikki muutkin työvaiheet). Lopuksi kaavitun nahaksen liotus (+etikointi) ja kuivaus. Kuivattu raakanahka säilyy maailman tappiin asti, mutta tästä pisteestä aiomme ensi viikolla jatkaa varsinaiseen parkitukseen ja pehmitykseen.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Koulua odotellen

Kas tässä välipäivien postaus kaikesta mielenkiintoisesta mistä olen unohtanut aiemmin kertoa.

Hiekkavalu:
Yritin saada aikaan vaikka mitä hienoa hiekkavalulla. Tarkoitus on mallintaa valmis kappale painamalla se kaksiosaiseen muottiin (öljyhiekkaseokseen) ja valamalla hiekkaan jäävään painaumaan pronssia. Valitsemani mallit eivät valitettavasti olleet parhaita mahdollisia.

Legorivistö. Tähän pitäisi vielä kovertaa kaato- ja kaasukanavat

Se melkein onnistuu!
Legot toistuivat kunnolla vain ulkopinnaltaan. Hiekkavalussa olennaista on se, että muotti on päästävä ja vaikka Lego on periaatteessa päästävä muoto (ei ulokkeita jotka voisivat estää irroittamisen hiekkamuotista) ei se käytännössä ollut lainkaan päästävä. Useamman yrityksen jälkeen päätin luovuttaa hiekkavalulegojen tekemisen ja siirtyä parempaan ideaan.


Pahemmalta puoliskoltani lahjaksi saatu messinkinen jugend-kautta edustava teesiivilä alkaa olla hieman huonossa kunnossa joten ajattelin replikoida sen pronssista. Valitettavasti kappale oli aivan liian ohut jotta se olisi toistunut kunnolla hiekkaan. Kyseessä on pakottamalla messinkilevystä tehty kappale jonka kopioiminen epätarkalla hiekkamallilla ei ottanut mitenkään sujuakseen.

Johtopäätös: hiekkavalu sopii karkeisiin muotoihin kaikkein parhaiten. Hienommat yksityiskohdat kannattanee tehdä läskin avulla (kuten BersErkki) tai kaivertaa suoraan vahamuotista alipainevaluun. Jälkeenpäin jäin miettimään olisiko hiekkavalulla saanut toistettua kuperapintaisen pronssipeilin muodon jota olisi sitten voinut hioa kiiltävän kirkkaaksi. Täytyy kokeilla kevväämmällä.


Pronssivaluja

 

Suurin osa syksyllä tehdyistä pronssivaluista. Tässä ovat kaikki jotka ovat selvinneet kotiin asti eli kaikki ehjät valut.

- Vyönsolki ja kasviparkitusta nahasta itse värjätty ja kiinni niitattu nahkavyö
- Oksista tehdyt rannerenkaat
- Pronssioksat (keskeneräinen kaulakorusarja)
- Muinaissoljen aihio, päätynyt sittemmin joulukoristeeksi koska oli liian raskas korukäyttöön ja näytti piparkakulta
- BersErkki
- Aku Ankan hattu -riipus
- Kulkunen (1 kpl)
- Kampa
- Torin vasara, tyylitelty versio
- Paskavalu

Vielä yksi kuva paskavalusta. Suhteellisen modernin näköinen epäonnistuma.
Taottuja

No näitä ei paljoa ole. Takominen ei ehkä ollut se minun juttuni eikä sitä kurssia kestänytkään kuin pari viikkoa. Tarkoitus oli oppia ihan perusteet kuuman metallin käsittelystä jotta jatkossa voisi suunnitella tuotteiden valmistusprosessin tehokkaammin. Huonojen ranteideni takia keskityin käsittelemään ohuinta löytämääni rautatankoa siinä missä isommat kaverit paukuttivat itselleen tulusrautoja ja puukonteriä. Lisäksi opetushenkilöstö oli fiksua ja tarjosi käyttööni omia puolen kilon vasaroitaan koulun puolentoista kilon vasaroiden sijaan. Helpotti tekemistä huomattavan paljon, siitä iso kiitos!

Kokeiluja koruiksi
Panttasin korujen blogiesittelyä näin pitkään koska tein näitä jokusen kappaleen joululahjoiksi. Näyttötutkinnoissa kiiteltiin etenkin nuottiavaimen mallia ja lohdutettiin, että ei se vasaran koko hyvää seppää tee...
Loput työnäytteet
No tuli sitä raudan vääntelyä testattua. Aitan hakanen, lusikanpää (opettaja takoi lusikan pesän näytteeksi, nappasin mallikappaleesta itselleni kahvimitan ja viimeistelin kahvan), yksi ruma koukku sekä naulakko. Ei huonoja, mutta parempiakin voisi olla.