Kukkii se perunakin

Olo on kuin aikamatkailijalla, olin pari viikkoa sitten Turun keskiaikamarkkinoilla myyjättärenä, ja tulevana viikonloppuna matkustan tulevaisuuteen, Finnconiin. Kyseessä on suomen suurimmat scifi- ja fantasiakirjallisuusfestivaalit.

Markkinamatkalla! 

Markkinamatkoilla on usein aikaa mietiskellä uusia tuotteita ja pyöritellä hassujakin ideoita. Joskus sitä vaan on annettava luovuudelle valta, ja tämä on se lopputulos: 

Rohkeuden Peruna, hopeariipus. Tulevat juuri sopivasti myyntiin Finnconiin. Tervetuloa ostoksille kaikki perunafanit, hobitit, klingonit ja kirjallisuusfanit!

Rekvisiittaa valokuvaukseen

Jotkut ovat varmasti huomanneet että harrastan pukuleikkejä ja valokuvamallin hommia. Meillä on valokuvaajani kanssa hyvä kemia mikä johtaa erinomaisiin otoksiin. Joitakin kuvia tosin joutuu valmistelemaan hieman enemmän kuin toisia.

Surrealistiseen luontokuvaukseen kaivattiin lavasteita ja niitähän minä loihe laittamahan jo helmikuulla.

Sahasin navetan perältä löytyneestä vanerista huonekaluaihioita, malliin "rokokoo" (mallit kälväisty röyhkeästi Googlen kuvahaun kautta). Fiilasin, hioin ja pakkeloin pinnat siisteiksi ja tasaisiksi, vaneri kun tuppaa lohkeilemaan ikävästi reunoistaan kun joutuu sahaamaan pistosahalla.

Pohjamaalasin pinnat tartuntapohjamaalilla ja koristelin kaunihisti kultamaalilla ynnä muilla soveliailla väreillä. Ja pitäähän rokokoo-miljöössä tietysti oleman myös marmoripylväs, joten opiskelin pikaiseen marmorointiakin youtuben kautta. Aikaahan tässä ehti kulua jo useampi kuukausi kun tuli vähän sitä sun tätä muuta tekemistä väliin. Plus että jokaista maali- ja pakkelikerrosta piti kuivattaa vähintään 12 tuntia. Ja sitten oli korjausmaalauksia ja ääriviivojen maalausta ja varjostuksien tekoa jne jne.

Lopulta tässä kesäkuulla raahattiin koko paketti keskelle Varsinais-Suomen korpimetsiä suuren kallioseinämän juurelle pahimpaan mahdolliseen itikka-aikaan ja otettiin valokuva.
 

Unimaailmani

Siitä tuli hemmetin hieno!

Kuvan otti aina yhtä taitava hovikuvaajani A. Koiranen, http://www.amikoiranen.com/

Jaa, ja sit olis tarjolla valokuvausrekvisiittaa jos joku sattuu tarvitsemaan. Näillähän ei enää mitään tee :D

Kahvipannu

Jotta totuus ei unohtuisi: Pienessäkin työssä voi olla tarpeettoman iso vaiva.

Kahvipannua varten punsseloin kuoppa-alasimella puoliympyrän. Rei'itin sen muutamasta tarpeellisesta kohdasta, juotin siihen pohjan ja kannen reunukset.

Muotoilin kaatonokan ohuesta kuparilevystä, viilasin ja mallasin paikalleen. Juotos onnistui muistaakseni neljännellä yrittämällä. Ison ja pienen kappaleen yhteenliittäminen on kyllä välillä saakelista.

Niittailin paikoilleen kaatokahvan, punsseloin ja viilasin kannen muotoonsa ja viimeistelin palaset yhteensopiviksi. 

Kahva liikkuu, kansi on irroitettava ja kyllä, tässä voi ihan aikuisten oikeasti keittää kahvia. Tarttis vaan tinata sisukset ensin. Mutta kuka toisi pullan?

Lisäys 29.3.2015:

Tein sit vielä toisenkin pannun. Kyllä se harjoitus tekee mestarin.

Pannun korkeus n. 1,5 cm eli aiempaa mallia kolmanneksen pienempi

Puhdetöitä ja hupihopeaa

Vaikka kovasti harmittelenkin etten muka ennätä tehdä tarpeeksi käsitöitä niin eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan on kymmenen hommaa kesken. Alla pari syksyn mittaan valmistunutta puhdetyötä:

Päällystin uudestaan nätin antiikkituolin istuimen. Tämä on tietokonetuolinani joten pehmuste oli päivittäisessä käytössä vähän kulahtanut. Eurokankaasta löytyi hassunhauska naamakangas.

Kansalaisopiston entisöintikurssilla on myös hinkattu rutosti.

Isäni tekemä visakoivujakkara oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutoin tukevasta tuolista olivat lakkaukset kellastuneet, krakeloituneet ja lohkeilleet aika pahasti, joten rapsutin jakkaran pinnasta kaikki pintakäsittelyt pois, hioin pinnat 180-vahvuisella hiekkapaperilla ja vedin pintaan puunsuoja-aineet mitkä oli tarkoitettu keittiötasojen käsittelyyn. Tästä tulee pikkuriikkinen sohvapöytä mille saa juuri sopivasti mahtumaan yhden teekupin ja voileivän!

Paperikuu. Oikeasti vaneria

Paperikuu! Tein tämän valokuvausrekvisiitaksi ihan vaan huvin vuoksi. Varastosta löytyi paksua vesivaneria mikä ei lähde vääntämään. Sahasin kuvion sähkösahalla, hioin, pakkeloin, ruuvasin kiinnikekohdat, maalasin, hioin, pakkeloin, maalasin ja ripustin seinälle. Meinasin laittaa tämän sängynpäädyksi mutta oli hippasen liian iso siihen. Roikkukoon nyt siinä tuvan pitkällä seinällä toistaiseksi. Kuu-ukko voisi vielä huulipunaa kaivata.


Sit kaupan päälle pari huvikseen tehtyä hopeajutskaa:

No-toro

Hopeinen äiti & lapsi -korupari, mallia Totoro. Menivät ystäväperheeseen

Ja jos saa ihan vähäsen innostua jo joulusta (enää 46 päivää), hopeinen nukkekodin joulukuusen latvatähti!

Kenttäsauna

Kun saunaremppa näyttää kesähelteiden alkaessa hieman keskeneräiseltä...

...ja kaverit pitäisi saada saunotettua niin ratkaisu löytyy kenttäsaunasta!

Itsehän olen naperona rakentanut isän kanssa (tai olen ennemminkin ollut isän tiellä) telttasaunan mökille käyttäen hyväksi vanhaa metallisen pihakeinun runkoa. Siihen rakennettiin tiiliskivistä, grilliritilästä ja kiuaskivistä kertalämmitteinen kiuas savusauna-tyylisesti. Vasta tulen sammuttua kehikko peitettiin pressulla, ja kenttäsauna oli valmis!

Pikaisen kenttäsaunan rakentamiseksi aloitetaan sillä, että katsotaan mitä nurkista sattuu löytymään, ja sitten aletaan vaan kasaamaan. Telttasaunan periaate on onneksi aika yksinkertainen, siihen löytyy useita ohjeita mm. partiolaisten wikipediasta. Näitä noudattaen on hyvä aloitella.

Meiltä löytyi nurkista mm. vanhat parvekeritilät jotka joskus hankittiin kerrostalokämppään kissa-aitaukseksi.

Isäntä asentaa kissa-aitaa entiselle partsille

Lisäksi edelliseltä asukkaalta oli jäänyt navetan ylisille satunnainen valikoima pattinkia. Vanhan saunan purkutöistä löytyi puolestaan jokseenkin toimintakuntoinen kiuas + kivet, ja jostain tallin peränurkasta bongasimme vielä hormiin jatkopalankin.

Kiuas tuotiin paikalle nokkakärryillä.

Takakulma rakennettiin parveke-elementeistä, kiukaan ympärille jätettiin varmuuden vuoksi reilu ilmatila, joskin jälkeenpäin voi todeta että alle puoli metriäkin olisi riittänyt.

Lauteet.

Takaseinän runko tuettiin alaosastaan kiinnittämällä se pitkillä ruuveilla vanhaan eurolavaan. Lava toimi myös näppärästi lauteiden alusena ja lauteiksi puolestaan kelpasi erinomaisesti vanha pihapenkki. 

Hormi ja sen kiinnitys. Vau!

Kiukaan päälle ei uskallettu vetää muovista pressua, koska haluttiin saunoa pitkään ja pelättiin vähäsen pressun sulamista. Avuksi otettiin vesivaneria johon sahattiin horminreikä. Piippu tuettiin vielä ilmavasti parilla ruuvilla ja kanaverkolla. Ihan turvallinen viritys, vaikka näyttää tosi hurjalta.

Pesutilat

Virittelin häveliäisyyssyistä pihalle tällaisen pukeutumis- ja peseytymispaikan vanhoista lakanoista ja vilteistä. Aivan taustalla näkyy käytössä oleva vanha saunan pata missä lämmitettiin pesuvedet. Viereisessä grillikatoksessa taas jatkettiin illanviettoa pitkään vaaleaan kevätyöhön saakka (Tervetuloa slummisaunaan!). Paloturvallisuushenkilöt, huom! Vasemmalla kuvassa näkyy sekä jauhesammutin että paineistettu vesiletku.

Löylyä!

Telttasaunan löylyt ovat yllättävän miedot ja kosteat. Ilmanvaihto on huippuluokkaa, ja ainoa mitä oikeastaan kannattaisi korjata on lauteiden korkeus, sillä nyt tahtovat kintut vähäsen palella ilmavirran takia.

Saunamestarit testaavat vedenpainetta

Aikaa projektiin käytettiin n. 4 tuntia virkistystaukoineen, saunomaan päästiin jo iltapäivällä. Kaikki materiaalit löytyivät talosta valmiina, joten hinnaksi tälle pikasaunalle tuli lähinnä parin saunaoluen ja makkarapaketin verran.

Ruma, mutta oma!

Köyhän miehen korut

Tein ystävälleni pari Kalevalaiseen maailmaan sijoittuvaan liveroolipeliin tarkoitettua korua ja vyönsoljen.

Vyönsolki on sahattu messinkilevystä ja pinta taottu kuviopunsselilla ruttuiseksi. Pieni hevosenkenkäsolki otti hurjat 15 minuuttia, se on väännetty 3 mm paksusta pronssilangasta ja taottu litteäksi.  Riipus on kuparilevyä ja kuvioaiheena on pelimaailmaan sijoittuvan suvun vaakuna.

Joskus on kivaa leikkiä koruilla ilman suurempia suorituspaineita. Tällaisissa liveroolipelihommissa tykätään yleensä että mitä rupusemman näköstä jälkeä niin sen hienompi koru: Ei ole nämä ihan Kalevala Korun mallistoa, ei... 

Pientä puhdetyötä

Ei tässä elämässä mitään käsitöidä ehdi tehdä. Ostettiin häiden jälkeen toisillemme huomenlahjaksi talo ja nyt tarttee taas ruveta pakkaamaan.

Onneksi nämä on sentään kevyitä kuormata. Suurin osa allaolevista minikamoista on myynnissä FB:n nukkekotikirppiksellä (selaaminen vaatii liittymisen ryhmään). 

Emännänveitsiä. Patinoitua pronssia. Teroitetaan tarvittaessa.

Kupari/pronssikahleet ryöväreille tai aaveille

Hopeakahleet ihmissusille ja vampyyreille

Tosi pienet kirjat ihan pienille ajatuksille

Visakoivukahvainen hopeapuukko ja nahkatuppi.

Löylykauha. Kupari/pronssi + visakoivu

Sorkkarauta remppahommiin. Jämäterästä

Jatkuu taas joskus.

Lelumarkkinoilta päivää!

Valitan päivitysten puutetta. Tämä kesä tuntuu olevan tapahtumia täynnä ja koneelle pääseminen on välillä aika haastavaa. Lupaan parempaa sisältöä sekä useampia päivityksiä viimeistään syyskuusta alkaen. Tässä erittäin lyhyesti viimeaikaisista tapauksista:

Käväisimme kavereiden kanssa Forssan lelumarkkinoilla myymässä vähän sitä sun tätä, ja sieltä jäi päälle taas nämä miniatyyrijutut. Tätä neitiä leikityttää! 

Meillä oli kaupan miniatyyreja ja leluja laidasta laitaan. Olin väsännyt pronssinukkeja, painajaisia ja pikkukirjoja, emännänveitsiä, pikkupuukkoja, kahleita, jalkapuita, pehmoelukoita ja kaikenlaista rekvisiittaa. Kissapiika tarjoili viikinkitelttoja, huovutustöitä, virkkauksia ja lautanauhoja.

Meillä oli tosi hauska reissu, kiitos kaikille osallisille.

Jäin markkinoiden jälkeen muistelemaan mitä kaikkea pientä on aikanaan tullut tehtyä. Mieleen pullahti eräs ulkohuussi minkä tein ystävälleni tilaustyönä joskus vuonna 2010:

Kaikkea sitä... 

"No mitä sinä siellä verstaalla teet?"

Monille on epäselvää mitä muinaistekniikka-artesaanit oikein tekevät. Kun sanon, että vietän päivät verstaallani alkaa väki kysellä että mitä minä siellä oikein teen.

No vastaus on että ihan mitä vaan, puutöistä nahkatöihin, sarvien sahaamisesta luiden mädätykseen, maalaamisesta paperiaskarteluun ja korunteosta hitsaukseen. Tekstiilihommia en ehkä verstaalla tekisi, mutta tarvittaessa sekin onnistuu.

Tällä hetkellä pajalla on vielä muutto vaiheessa, kun yritän raivata itselleni sopivaa kolosta työntekoa varten ja samalla plarata läpi vuosien aikana kertyneitä materiaaleja jonkinlaiseen henkevään järjestykseen.

Muinaistekniikka-artesaanit ovat tavarahamstereita luonnostaan. Luokka näytti tältä viimeisinä päivinä.

Verstas muuttokuorman saavuttua. Jossakin tuolla seassa on kolme oravannahkaakin...

No mitä sitten tähän mennessä? Johan sitä on kuukausi sitten valmistuttu. 

Varovainen laskeutuminen verstaalla oleiluun suoritettiin korjailemalla vanhan antiikkituolin liimauksia sekä rakentelemalla itselleni sopivankokoista työpöytää vanerilevyviritelmän tilalle. 

Pronssinukenpalasia

Sitten sitä on fiilailtu vanhoja valuja kuntoon, jos vaikka pääsisi kaupantekoon jossain vaiheessa. Ja kaikenlaisia keskeneräisiä vapaa-ajan projektejahan löytyy vähän sieltä sun täältä...

Verstaalla voi mm. nylkeä eläimiä, keitellä saippuaa, fiksailla polkupyörää tai muuten vaan värkätä sitä sun tätä.

Yllä olevassa kuvassa lähtee valmistumaan tällainen poliittisesti epäkorrekti tupakkapöytä jostain 70 vuoden takaisesta mallista. Tällaisia vaneriaskarteluja pikkupojat tekivät kansakoulujen puutyötunneilla kotiin viemisiksi. Muutaman olen nähnyt antiikkiliikkeissä ja erään miniatyyrimestarin väsäämänä.

Stereotypioilla pelaava, naivistinen paašipoika on valmistettu vanerin sijaan koivulevystä. Maalasin palvelijapoikani oikein korkeimman omakätisesti Tikkurilan Miranolilla, ja hänet on pohjamaalattu oikeaoppisesti Jehulla. 

Tarkemmat yksityiskohdat, kuten silmäripset, maalasin aivan pikkuisella pensselillä. Joka sekin piti tehdä itse, koska siveltimet olivat hukassa muuttokamojen joukossa. 

Sakset, suti, ilmastointiteippiä ja tikunpätkä.

Voila, pieni kertakäyttöpensseli!

Käsien kiinnitystä

Kiinnitin palat toisiinsa puutapeilla ja liimalla. Lopputulos on kenties hieman kiikkerä, mutta eihän tällaista pöytää ole tarkoitettu raskaille esineille, vaan avaimille, tuhkakupille tai vaikka kahvikupposelle. 

Pikkuinen pääsi heti töihin!

Ja ennen kuin kukaan suutahtaa, että "tuohan on rasistista", pyydän huomioimaan, että kyseessä on rekonstruktio menneen maailman sisustusesineestä eikä mikään kannanotto etnisiä ryhmiä vastaan. Eri aikakausien tyylisuuntaukset ja arvot ovat olleet minusta aina kiinnostavia, ja tällä työlläni elävöitän aikaa jolloin kolonialismi ja Brittiläinen imperiumi oli vielä täysin voimissaan. Olen aiemmalta koulutukseltani folkloristiikan maisteri, ja koulutukseni kautta olen oppinut arvostamaan edellisten sukupolvien näkemyksiä ja katsomaan mennyttä oman aikansa suodattimen läpi. Minusta ajatus pienestä paašipojasta oli enemmänkin herttainen.

Ja jos tätä haluaa tulkita syvemmin, voin todeta että paašipoika muistuttaa meitä kaikkia edelleen pinnan alla voimakkaasti vaikuttavasta orjakaupasta joka on edelleen voimissaan, joskin sitä kutsutaan nykyään ihmiskaupaksi. 

WuMo-sarjakuva tiivistää tuon vuodatuksen aika hyvin, eiks jeh!

Verstaalla voi myös tavata tuttavia ja tehdä yhdessä kaikenlaisia projekteja. Viimeisen tapaamisen yhteydessä rakensimme piñataa sanomalehtipapereista sekä sovitimme uutta vaatekaappiani:

Ja sisäpihalla voi järkätä paremman puutteessa vaikka grillijuhlat kesän kunniaksi!

There's no grill like overgrill! Ei löydetty patalappuja, mutta hitsarinvehkeet kyllä oli!

Lyhyesti sanoen, verstaalla on kaikki mahdollista!