Jokapaikanhöylä

Kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja...

Kuvan otti Lotta

Yritin tehdä kenkälestejä polyuretaanivaahdosta  oman jalkani mukaan.

Kuvan otti P. Huhtala

'nuff said.

Kuvan otti M. Talus

Jalkapuusta puuttuvat yhä saranat ja lukko...

Aina eivät valut onnistu kuten pitäisi. Tässä onnistumisprosentti oli tasan 25 %

Tai sitten yhtä sorttia on ihan liikaa. Mihin hittoon nämä ankat oikein laittaisi?

Nykyään harrastan myös saunaremonttia.

 Ensi kesänä harrastan myös salaojitusta. Üllatüs!

Jännitys tiivistyy

Jännittää, sillä sen lisäksi että pian saa avata ensimmäisen joulukalenterin luukun on ensi viikon maanantaina näyttötutkintotilaisuus jota varten olen painanut hommia yötä myöten jo viimeiset pari kolme viikkoa.

Tänään sain itse ensimmäistä kertaa kasattua näyttötutkintokokonaisuuteni sellaiseen pisteeseen että saattoi sanoa "Hyvin tässä käy". Olo on kuin lapsen saaneella, sellainen epäuskoisen euforinen. Ei tahtonut vielä eilen usko riittää ja vieläkin on hiomista ja viimeistelyä, mutta ehdottomasti voiton puolella ollaan. Sitäpaitsi onhan tässä vielä viikonloppu aikaa...

No mitä sieltä on sitten tulossa? Enpäs kerro koko totuutta ihan vielä, vaan mainittakoon että työhön liittyy puutyöt, ompeluhommat, pronssivalut sekä Kaj Stenvall. Julkaisen tarkemmat kuvagalleriat kunhan paketti on kasassa. Tämä oli vain väliaikakiusoittelu.

Vaihe 1: Valu

Vaihe 2: Dremelöinti

Vaihe 3: No mitä hittoa nyt taas?

Keskeneräisten kerho kokoontuu!

Tuntuu kauhealta blogata kässäblogiin kun mitään valmista ei tunnu syntyvän. Kaikkea tehdään hirveällä tohinalla mutta kun jokainen projekti on kesken. 

Projekti 1: sahausharjoitus

Projekti 2: nahkatyöt

Projekti 3: jalometalli- ja juotostyöt

Projekti 4: kenkälestin teko

Näitä projekteja sitten piisaa. Mm. muutama huovutustyö on vielä viimeistelemättä, pari peurannahkaa odottavat käsittelyään, valinnaisen jalometallikurssin tuotokset viilaamista vaille valmiita, vastatehdyn pronssivalun tuotteet kaipaavat hinkuttajaa, saippuankeitto on parhaillaan kesken ja vielä pitäisi joululahjojakin alkaa suunnittelemaan, ties vaikka innostuisi lähtemään joulumarkkinoille myyjättäreksi.

Ei sentäs, on täällä jotain valmistakin. Tein ystävälleni tilaustyönä kettu-käsinuken. Ihan itse kaavoitin, ja taisi asiakaskin olla tyytyväinen. Sen nimi on Ruska.

Kettu ja sen uusi emo

Ai että minä tykkään tästä muinaistekniikasta juuri tuon monipuolisuuden takia!

Arki alkakoon!

Kyllä, lomat on lusittu. Sitä on vietetty lähinnä mökillä, kotosalla ja ulkomailla. Poikettiin nimittäin viikon reissulla New Yorkissa joten on jääneet nämä käsityöpäivitykset vähän vähemmälle. Alla todisteet.

"Broadway on sitten tuollapäin"

Hieno maa jossa oli hyvät sapuskat. Sitä tuli viikossa kaksi kiloa lisää elopainoa.

Sitten niihin tärkeisiin asioihin eli kesäprojekteihin: 

Mallinukke-Manta mallaa.

Empire-puku tarvitsi takin, joten tein sellaisen. Kaavat otin kokonaan omasta päästä. Vihreä villakangas on ylijäämää aiemmasta Herjolfsnes-mekosta ja vuorasin takin vaaleanpunaisella jämätaftilla. Ei tämäkään ihan täyden kympin suoritus ole, mutta täyttää tarkoituksensa. Etuosan rypytys ei ihan istu tarkoittamallani tavalla mutta siihen tosin voi vaikuttaa se, että en ole vielä saanut aikaiseksi valmistaa autenttista sivuprofiilia tekevää korsettia.

Hullujen hattumaakareiden piknikiltä!

Ja se ilta oli lämmin ja ihana, linnut ne lauloivat

Keto allansa kaunis ja vihanta, kukat kedolla kukkivat.

Markkinaelämää ja kevätkiireitä

Asia 1.
Tänä talvena on tullut kierrettyä markkinoita Muinaistaitoyhdistys Ukonvakka ry:n mukana. Olimme tänä keväänä näytteilleasettajina sekä Turun taide- ja antiikkimessuilla että Naisday-messuilla. Jälkimmäisillä messuilla viihdettä tarjosi viereisellä lavalla esiintynyt Scandinavian Hunks -tanssiryhmä :).

Hitosti kaikkea ihanaa!

Itse tehdyt koivukammat ja Nanan nauhoja

Tällä porukalla on kivaa esiintyä ja tehdä työnäytöksiä kojulla. On aina mahtavaa nähdä miten monta taitavaa tekijää meistä muinaisteknikoista ja muista artesaaneista löytyy ja vielä mahtavampaa on nähdä miten asiakkaat ilahtuvat kun kojulta löytyy juuri "se jokin" mitä on etsitty vaikka kuinka pitkään.

Tulevana vuonna allekirjoittaneen voi kohdata mm.

- Kirsikankukkaconissa 19.- 20.5. Turussa
- Muinaisaikaan -tapahtumassa 16.-17.6 Euran Härkänummella
- Turun keskiaikamarkkinoiden työnäytösalueella 28.6.-1.7.  
- Rosalan viikinkipäivillä 21.-22.7.
- Ropeconissa 27.-29.7. (näillä näkymin tanssityöpajan vetäjänä)

Asia 2. 
Blogi on ollut vähän vaisumpi sillä nyt on todella kiireinen kausi meneillään. Valmistelen samanaikaisesti sekä kesän myyntituotteita sekä näyttötutkintotöitä ja kirjallista osiota. Lisäksi höyrähdin taas uusimaan vaatevarastoani itse ompelemalla joten kädet ovat täynnä hommia aamusta yömyöhään. Tulossa mm. viikinkimallista olkainmekkoa, Grönlantilaista Herjolfsnes-löytöjä mukaileva villamekko sekä uusi yritys viimesyksyisestä empiremekkokatastrofista, tällä kertaa itse tehdyillä kaavoilla! Ja paljon pehmoleluja. Minä pidän pehmoleluista ihan kamalan paljon! Luvassa vanhoja tuttuja kolmijalkapupuja sekä ihan uusia leluja, kuten kissinkäisiä ja pupujalkaisia!

Kolmijalkainen kaniparka. Myytävänä Kirsikankukkaconissa.

Kirgiisimatto, osa 3

Mattoa pukkaa (ja valkovuokkoja)

Tolkuton työ mutta nyt se on (melkein) tehty. En millään ehdi tehdä kesälomaan mennessä niitä viimeistelynauhoja reunoihin mutta matto on nyt jo täysin käyttökelpoinen. Tämä oli todella isotöinen projekti sillä koko matto on kauttaaltaan tikattu. Itse tikkauksessa meni pari kuukautta, tikkasin mattoa likipitäen joka ilta noin tunnin verran kerrallaan. Tikkausta ei tahdo näistä valokuvista oikein nähdä, mutta tikkaus on tehty geometriseksi kuvioksi varsinaisen kuvion tueksi.

Valmiin maton reunoja oli pakko siistiä saksilla vaikka tällaista mattoa tehdessä olisi tarkoitus saada niin tarkkaan huovutettuja paloja ettei palaakaan jäisi yli. En vielä ollut tarpeeksi taitava, mutta hukkapalat olivat onneksi aika pikkuisia ja reunojen siistiminen oli pelkkää trimmailua. 

Tikkausta lähempää

Maton kokonaismitta on 90 cm x 180 cm. Paksu ja pehmeä kuin mikä. Nyt sopii markkinakauden alkaa, makuualusta on jo valmiina!

Pystykangaspuilla pystyy

Alkeiden jälkeen seuraa luonnollisesti jatkoa. Pystykangaspuiden perusteet alkoivat osaltamme parityöskentelynä, ja työparini kanssa saimme luoda pirtanauhan loimen aloitusta varten. Pirtanauhan kuteeksi sitten pujoteltiin se varsinainen pystykangaspuiden loimi. Tällä tavalla loimen aloitus on jo valmiiksi siisti ja päätelty. Muinaistekstiileiden reunat pääteltiin usein erinäköisillä lauta- tai pirtanauhoilla. 

Saamelaisten luontiteline, vasemmalla aloituspirtanauha

Pirtanauhan kude muodostaa viisimetrisen kangasloimen

Valmis loimi ommeltiin kiinni tukipuuhun harsimalla. Tähän aloitukseen oli pirtanauha tarpeen, sillä loimen sai ommeltua nauhasta kiinni ja kaikki loimilangat pysyivät siististi järjestyksessä.

Tikataan tukeen kiinni

Tukipuuhun ommeltu loimi asetetaan kangaspuiden yläpuuhun kaiverrettuun koloon ja kiinnitetään nyöreillä useasta kohdasta paikoilleen. Sitten erotellaan ylä- ja alalangat. Tästä loimesta tulee raanuloimi, eli kaksi eteen ja kaksi taakse. Kude tulee peittämään loimilangat kokonaan.

Kaksi eteen, kaksi taakse. Villa menee helposti takkuun.

Jaotellut langat sidotaan kiinni painoihin siten, että niissä on tasainen venytys. Tässä loimessa yksi n. 200 gramman sorapussukka kiristää kerrallaan 10 lankaa. Aivan reunimmaisissa säkeissä on kiinni vain 6 lankaa, mutta tämä ei haitanne sillä pystykangaspuissa reunat tuppaavat ilmeisesti löystymään kaikkein eninten. Paino tulee sitoa siten että sen saa myös irti ja takaisin kun kangasta aletaan kiertää tukille.

Ensin lenkille, sitten rusetille

Painot luonnollisesti vetävät lankoja omiin nippuihinsa. Tämä vaikeuttaa kankaan tasaisena pysymistä, joten painojen yläpuolelle tehdään löyhähköä virkkausta, aina kaksi lankaa kerrallaan silmukan väliin ja yksi perussilmukka väliin. Virkkaus erottelee langat toisistaan sopiville etäisyyksille. Virkkauksen on oltava löyhä jotta sitäkin voi siirrellä kun kangasta kierretään tukille.

Opettajan virkkaustaidonnäyte

Sitten lempi-inhokkini: niisiminen. Torppasin homman työparilleni ja kuvasin vierestä dokumentaatioita. Taemmat langat otetaan (jälleen kaksi kerrallaan) etummaisten välistä niisille ja kiinnitetään niisivarteen.

Niisintää

Lopulta meillä on valmis loimi jota voi reippaana käydä kutomaan! Valitettavasti kurssi on todella lyhyt joten jokainen opiskelija saa kutoa vain noin 20 cm mittaisen näytetilkun kuhunkin kangaspuuhun. Raanuloimen luojina pääsimme tietysti ensimmäisinä omille kangaspuillemme. Voin luvata että ei ole ihan helppoa tämä. Ongelmakohtina mainittakoon kuteen painuminen kaarelle (keskikohta on jotenkin tiukempi), kuteen oikean kireyden löytäminen jotta loimilangat todellakin peittyisivät, laskuissa pysyminen kuvion aikaansaamiseksi, kudelangan kierteisyys (ahvenanmaanlampaan yksisäikeistä villaa). Ja tuo reunojen tasaisena pitäminen on ihan oma lukunsa! Kiristimenä meillä oli lähinnä pari nuppineulaa ja kalastajanlankaa.

Oikeassa kädessäni on katajamiekka millä lanka lyödään paikoilleen

Melkein valmis näytetilkku eli tuleva nukkekodin matto!

Sisso! Ohessa vielä linkki taitavan Susanna Koskelon pdf-muotoiseen pystykangaspuuohjeeseen

Kirgisialaisen maton vaiheet

Kirgiisimatto etenee kyllä vaikka en ole asiasta paljoa päivitellytkään. Tekniikka on tottumattomalle harmillisen työläs mutta onneksi palautuspäivästä pystyi neuvottelemaan. Sihtaan siihen, että matto olisi valmis ja viimeistelty näyttötutkintotilaisuuteen mennessä eli vielä puolitoista kuukautta aikaa. 

Kuvioiden leikkuun jälkeen palaset aseteltiin paikoilleen siten, että musta kuvio kiinnittyi valkoiselle pohjalle ja valkoinen kuvio mustalle pohjalle. Palaset harsittiin käsin kiinni kalanruotopistoilla tai jollain sen kaltaisella menetelmällä ("Fishbone stitch" http://commons.wikimedia.org/wiki/Stitch).

Ei tule minusta ompelijatarta ihan heti

Kuvioiden harsimisen jälkeen saumat peitetään ompelemalla rajakohtaan koristenyöriä. Koristenyöri on itseasiassa kaksi tavallista kierrettyä nyöriä jotka on ommeltu vierekkäin. Nyörit ovat S- ja Z-kierteisiä ja ommellaan siten, että nyörien kierteet muodostavat rinnakkain aseteltuna V-kuvion (koska kuvioni oli melkoisen massiivinen ovat nyöritkin nelinkertaista kampalankaa joka on vielä kieputettu kaksinkertaiseksi, eli koko koristenyöri on yhteensä 16-lankaa leveää). Käytännössä kuviot siis ommellaan kahteen kertaan kiinni toisiinsa. Toinen kierros tehdään vain nyörin kanssa.

Koristenyöri peittää saumakohdat

Ja jottei homma kävisi vielä liian helpoksi pitää koko matto tikata kiinni yksiväriseen pohjahuopaan. Tikkaaminen tekee kuviosta kestävän ja matosta todella tiiviin ja eristävän. Alan ymmärtää miksi juuri tällaisia mattoja on käytetty jurttien lattioilla eristämässä routaisen maan kylmyyttä, villamatto on todella paksu ja ihanan pehmeä, se oikein hehkuu lämpöä takaisinpäin. Kuvioita ommellessani huomasin, että huopien pieneltä vaikuttanut paksuusero olikin paikoin yllättävän iso, jopa sentin verran (oho)! Juuri tässä tikkausvaiheessa on mahdollista lisätä paksuutta mattoon lisäämällä villakerroksia (jämävilloja, hukkapaloja yms) päällys- ja aluskerrosten väliin. Kaikki hyödynnetään ja lopputulos on kauniin tasaista!

Kuvion tikkausta alushuopaan

Tikkauksen jälkeen maton reunoihin punotaan/ommellaan kiinni eräänlainen sorminyöri. Nyörin tekeminen on kahden hengen projekti ja mattoni on sen verran iso etten saa mistään apulaista joten olen suunnittelemassa pientä oikopolkua reunojen siistimisen suhteen. Pirtanauhalla voisi saada siistiä jälkeä, mutta sitä ehdin onneksi miettiä kun olen saanut tikkaukset tehtyä.

Tekstiilin peruskurssi alkoi: kehräyksen perusteet

Lopultakin, jotain muuta kuin kuollutta eläintä! Nahkatyöt ovat mielenkiintoisia, mutta eivät varsinaisesti niitä kaikkein miellyttävimpiä asioita tässä koulutuksessa. Olen aivan täpinöissäni kun pääsemme etenemään muinaistekstiileihin. Aloitimme aivan perusteista: Kehräämisestä!

Iso kasa villaa

Saimme valita ahvenanmaanlampaan pitkää villaa tai suomanlampaan lyhyempää villaa. Ja värttinöistä oli valittavana joko ylä- tai alapainoinen malli.

Ahvenanmaanlampaan päällys- ja alusvillaa

Itse tykästyin ahvenanmaanlampaan villaan, vaikka se onkin suomenlammasta karkeampaa. Tai ehkä juuri siksi, koska lanka on tuhannen kertaa kestävämmän oloista pitkällä ja karkealla villalla. Tiedä sitten mikä on totuus.

Aivan ensiksi villa joko karstataan tai kammataan hahtuvaisiksi tupoiksi tai sitten nypitään siistiksi sormin. Kuitujen olisi hyvä olla samansuuntaisia kehruun helpottamiseksi. Itse kehrääminen aloitetaan laittamalla villakuituja värttinän koukulle ja pyöräyttämällä värttinää myötäpäivään. Kierre sitoo kuidut toisiinsa tehden langasta kestävää. Sitten loppu onkin pyörittämistä ja villan venyttämistä sopivaan paksuuteen. Kuvissa käsimallina luokkatoverini Marjo.

Aloituspiste

On katsottava että kehrätessä syntyvä kierre ei karkaa vasemman käden sormien läpi villatuppoon, muuten syntyy ns. fanttilankaa (luokan pojat osasivat tämän :D) tai muuten vaan sykkyröitä. Vasen käsi pitelee tukkoa, oikealla vedetään tukosta varovasti kuituja esiin ja päästetään värttinässä syntyvää kierrettä kuituihin. Olennaista kehräämisessä on nimenomaan kuitujen tasainen venytys.

Kuitu muodostaa sormista tullessaan "tötterön"

Sitten vaan pyöritellään kunnes on saatu aikaan tarpeeksi lankaa muinaispukua varten. Arviolta noin kymmenen kilometriä pitäisi riittää yhteen naisten pukuun. Lankaa ei yllätyksekseni tarvitse kerrata ellei halua. Kehrätessä lankaan tulee sen verran ylikierrettä että se pysyy kasassa sellaisenaankin. Valmis lanka kieputetaan löyhälle vyyhdille ja pestään kädenlämpöisessä vedessä parin fairytipan kanssa ja pingotetaan kuivumaan suhteellisen tiukalle. Kuivuessaan kierteen ylimääräinen jännitys poistuu eikä se pyri enää sykkyrälle.

Vähäsen valmista lankaa

Seuraavaksi rukki!

Taljantekoa

Periaatteessa ison taljan teko on samanlaista kuin hiirentaljankin tekeminen, todellisuudessa asia on aivan jotain muuta.

Lallin Lammastilalta haetut lampaantaljat ovat olleet usean luokkalaisen kevätprojektina. Omaani en ole edes uskaltanut aloittaa, mutta kun kelit kääntyivät sulan puolelle oli ulkona pakkasessa säilytetty talja pakko kaapia puhtaaksi jotta se ei mätänisi. Tässä minua auttoi onneksi reipas luokkatoverini Leena. Pesu, parkinta, avaaminen ja pehmitys jäivät minulle.

Pesin kaavitun taljan  ihmisshamppoolla ja kuivattelin turkispuolen huolellisesti föönaamalla ja roikottamalla taljaa lämpöpuhaltimen edessä. Tiiviin lampaanvillan kuivatteluunkin meni useampi tunti, joten mitään ihan nopeaa projektia lampaantaljasta oli turha odottaa. Nahkapuolen piti kuitenkin jäädä ns. makkaranihkeäksi, jotta siihen saisi parkkiaineen tarttumaan.

Talja kuivumassa

Makkarakuivaan nahkaan hierottiin - kuten hiirentaljoihinkin - oliiviöljyn, kananmunankeltuaisen ja mäntysuovan sekoitusta. Ainetta sai hieroa nahkaan vartista puoleen tuntiin, liike ja lämpö nimittäin edesauttavat parkkiaineiden uppoamista kudoksiin. Parkkiaineen vaikutettua tovin (tunti, pari) taljaa uskalti ruveta avaamaan pienellä raudalla. Avaaminen samalla työntää parkkiainetta vielä syvemmälle kudoksiin, mikä lienee tarpeen sillä karvapuolelle ei voi parkkiainetta levittää.

Avausta pikkuisella nahkatyökalulla (ei saa olla terävä)

Tämä taljan avaaminen pikkuraudalla työntelemällä on sen verran hidasta ja ranteille raskasta puuhaa, että päätin huijata: Luokkatoverit ehdottivat paineilmaa avaamiseen (ilma työntää parkkiaineita vielä syvemmälle kudoksiin) ja minähän tietty kokeilin perässä. Toimii!

Kunnon välineet!

Kuvissa näkyy ero avaamattoman ja avatun pinnan välillä. Avattu pinta on selkeästi vaaleampaa kuin avaamaton. Tätä prosessia jatketaan pienissä erissä kunnes koko taljan pinta on imenyt parkkiaineen eikä  tunnu enää rasvaiselta. Vartti avaamista, vartti kuivattelutaukoa, vartti avaamista, vartti taukoa jne. Parkkiaineiden imeydyttyä annetaan taljan levätä noin vuorokausi jotta seoksen säilövät ainesosat ehtivät vaikuttaa nahkaan.

Avaamisen jälkeen talja voidaan vielä pestä uudestaan mikäli on tarvetta, mutta sitten karvapuoli on kuivatettava huolella uudestaan jotta karva ei mätänisi irti. Tärkeää on kuitenkin saada avatun taljan nahkapuoli jälleen kerran kostutettua makkaranihkeäksi jotta varsinainen pehmittäminen voidaan aloittaa. Tämän voinee suorittaa esimerkiksi taputtelemalla pelkkää nahkapuolta vaikkapa pesusienellä tai pyyhkeillä jolloin talja ei kastu uudestaan. Tämä viimeinen vaihe on vielä tekemättä, nyt talja odottelee kiltisti pehmittämistä pakastimessa. Ehkä vielä joskus...

Kirgisialaisen maton teossa

Olen harrastanut huovutusta vuosikausia Turun Kädenjäljessä (nyk. Vimma). Eräässä vaiheessa kävin huovuttamassa niin ahkeraan tahtiin että muut kävijät alkoivat luulla minua opettajaksi. Nyt on taito päässyt vähän ruosteeseen mutta koulun upeat huovutustilat ja uutuutta hehkuva huovutuskone nykäisivät taas villavimman käyntiin.

Koululla on menossa vapaasti valittavat kurssiviikot joka eivät varsinaisesti koske meitä muinaisteknikkoja mutta saamme kyllä osallistua kursseille jos niillä on tilaa ja oma työtilanteemme antaa myöten. Sain järjestettyä itseni kirgiisimaton huovutuskurssille ja sitä on puuhattu ahkerasti koko viikko.

Kaikki alkaa ideasta, tykästyin takin rintapielen kuviointiin

Luonnostelma kuvioksi 1:1 mittakaavassa

Kirgiisimatossa ideana on tehdä huopaintarsiaa. Ensin mietitään valmiin maton koko ja lisätään mittoihin 30% kutistumisvaraa. Sitten ladotaan karstatut villalevyt ja kostutetaan ne saippualla. Koko paketti kääritään "äitihuopaan" eli lakanoihin ja kiedotaan tiiviiksi rullaksi bambuverhon ympärille. Tätä rullaa pyöritellään noin puolisen tuntia välillä suuntaa vaihtaen.

Rullataan jaloilla alkuun

Sitten huovutuskone rullaa homman valmiiksi

Valmista mattopohjaa

Kaikki mattopohjat huovutettuina. Vasaralla nuijitaan rypyt pois.

Kirgiisimattoon tehtiin yksi iso pohjahuopa (180x90 cm) ja kaksi puolta pienempää (n. 90x90 cm) päällyshuopaa joista intarsiakuvio leikataan. Kaksi työpäivää meni pelkästään näiden tekemiseen ja ilman huovutuskonetta olisin varmaan vieläkin rullaamassa näitä alustoja kasaan. Seuraavana kuviointi ja leikkuu.

Kaavat piirretty

Puukolla voi leikata tasaista jälkeä

Päällimmäiset huovat muodostavat symmetrisen kuvion joten ne leikataan yhtä aikaa. Palat harsitaan napakasti yhteen jotta kuviot eivät pääse liikahtamaan leikkuun aikana. Leikkasin palat osittain puukolla ja osittain saksilla. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla ompelulla ja koristenyörien punonnalla.


 Väliaikatoimintana kokeilin myös istuinalustan huovuttamista koneessa. Onnistui yli odotusten.

Väliaikatiikeri