Pystykangaspuilla pystyy

Alkeiden jälkeen seuraa luonnollisesti jatkoa. Pystykangaspuiden perusteet alkoivat osaltamme parityöskentelynä, ja työparini kanssa saimme luoda pirtanauhan loimen aloitusta varten. Pirtanauhan kuteeksi sitten pujoteltiin se varsinainen pystykangaspuiden loimi. Tällä tavalla loimen aloitus on jo valmiiksi siisti ja päätelty. Muinaistekstiileiden reunat pääteltiin usein erinäköisillä lauta- tai pirtanauhoilla. 

Saamelaisten luontiteline, vasemmalla aloituspirtanauha

Pirtanauhan kude muodostaa viisimetrisen kangasloimen

Valmis loimi ommeltiin kiinni tukipuuhun harsimalla. Tähän aloitukseen oli pirtanauha tarpeen, sillä loimen sai ommeltua nauhasta kiinni ja kaikki loimilangat pysyivät siististi järjestyksessä.

Tikataan tukeen kiinni

Tukipuuhun ommeltu loimi asetetaan kangaspuiden yläpuuhun kaiverrettuun koloon ja kiinnitetään nyöreillä useasta kohdasta paikoilleen. Sitten erotellaan ylä- ja alalangat. Tästä loimesta tulee raanuloimi, eli kaksi eteen ja kaksi taakse. Kude tulee peittämään loimilangat kokonaan.

Kaksi eteen, kaksi taakse. Villa menee helposti takkuun.

Jaotellut langat sidotaan kiinni painoihin siten, että niissä on tasainen venytys. Tässä loimessa yksi n. 200 gramman sorapussukka kiristää kerrallaan 10 lankaa. Aivan reunimmaisissa säkeissä on kiinni vain 6 lankaa, mutta tämä ei haitanne sillä pystykangaspuissa reunat tuppaavat ilmeisesti löystymään kaikkein eninten. Paino tulee sitoa siten että sen saa myös irti ja takaisin kun kangasta aletaan kiertää tukille.

Ensin lenkille, sitten rusetille

Painot luonnollisesti vetävät lankoja omiin nippuihinsa. Tämä vaikeuttaa kankaan tasaisena pysymistä, joten painojen yläpuolelle tehdään löyhähköä virkkausta, aina kaksi lankaa kerrallaan silmukan väliin ja yksi perussilmukka väliin. Virkkaus erottelee langat toisistaan sopiville etäisyyksille. Virkkauksen on oltava löyhä jotta sitäkin voi siirrellä kun kangasta kierretään tukille.

Opettajan virkkaustaidonnäyte

Sitten lempi-inhokkini: niisiminen. Torppasin homman työparilleni ja kuvasin vierestä dokumentaatioita. Taemmat langat otetaan (jälleen kaksi kerrallaan) etummaisten välistä niisille ja kiinnitetään niisivarteen.

Niisintää

Lopulta meillä on valmis loimi jota voi reippaana käydä kutomaan! Valitettavasti kurssi on todella lyhyt joten jokainen opiskelija saa kutoa vain noin 20 cm mittaisen näytetilkun kuhunkin kangaspuuhun. Raanuloimen luojina pääsimme tietysti ensimmäisinä omille kangaspuillemme. Voin luvata että ei ole ihan helppoa tämä. Ongelmakohtina mainittakoon kuteen painuminen kaarelle (keskikohta on jotenkin tiukempi), kuteen oikean kireyden löytäminen jotta loimilangat todellakin peittyisivät, laskuissa pysyminen kuvion aikaansaamiseksi, kudelangan kierteisyys (ahvenanmaanlampaan yksisäikeistä villaa). Ja tuo reunojen tasaisena pitäminen on ihan oma lukunsa! Kiristimenä meillä oli lähinnä pari nuppineulaa ja kalastajanlankaa.

Oikeassa kädessäni on katajamiekka millä lanka lyödään paikoilleen

Melkein valmis näytetilkku eli tuleva nukkekodin matto!

Sisso! Ohessa vielä linkki taitavan Susanna Koskelon pdf-muotoiseen pystykangaspuuohjeeseen