Lopultakin, jotain muuta kuin kuollutta eläintä! Nahkatyöt ovat mielenkiintoisia, mutta eivät varsinaisesti niitä kaikkein miellyttävimpiä asioita tässä koulutuksessa. Olen aivan täpinöissäni kun pääsemme etenemään muinaistekstiileihin. Aloitimme aivan perusteista: Kehräämisestä!
|
Iso kasa villaa |
Saimme valita ahvenanmaanlampaan pitkää villaa tai suomanlampaan lyhyempää villaa. Ja värttinöistä oli valittavana joko ylä- tai alapainoinen malli.
|
Ahvenanmaanlampaan päällys- ja alusvillaa |
Itse tykästyin ahvenanmaanlampaan villaan, vaikka se onkin suomenlammasta karkeampaa. Tai ehkä juuri siksi, koska lanka on tuhannen kertaa kestävämmän oloista pitkällä ja karkealla villalla. Tiedä sitten mikä on totuus.
Aivan ensiksi villa joko karstataan tai kammataan hahtuvaisiksi tupoiksi tai sitten nypitään siistiksi sormin. Kuitujen olisi hyvä olla samansuuntaisia kehruun helpottamiseksi. Itse kehrääminen aloitetaan laittamalla villakuituja värttinän koukulle ja pyöräyttämällä värttinää myötäpäivään. Kierre sitoo kuidut toisiinsa tehden langasta kestävää. Sitten loppu onkin pyörittämistä ja villan venyttämistä sopivaan paksuuteen. Kuvissa käsimallina
luokkatoverini Marjo.
|
Aloituspiste |
On katsottava että kehrätessä syntyvä kierre ei karkaa vasemman käden sormien läpi villatuppoon, muuten syntyy ns. fanttilankaa (luokan pojat osasivat tämän :D) tai muuten vaan sykkyröitä. Vasen käsi pitelee tukkoa, oikealla vedetään tukosta varovasti kuituja esiin ja päästetään värttinässä syntyvää kierrettä kuituihin. Olennaista kehräämisessä on nimenomaan kuitujen tasainen venytys.
|
Kuitu muodostaa sormista tullessaan "tötterön" |
Sitten vaan pyöritellään kunnes on saatu aikaan tarpeeksi lankaa muinaispukua varten. Arviolta noin kymmenen kilometriä pitäisi riittää yhteen naisten pukuun. Lankaa ei yllätyksekseni tarvitse kerrata ellei halua. Kehrätessä lankaan tulee sen verran ylikierrettä että se pysyy kasassa sellaisenaankin. Valmis lanka kieputetaan löyhälle vyyhdille ja pestään kädenlämpöisessä vedessä parin fairytipan kanssa ja pingotetaan kuivumaan suhteellisen tiukalle. Kuivuessaan kierteen ylimääräinen jännitys poistuu eikä se pyri enää sykkyrälle.
|
Vähäsen valmista lankaa |
Seuraavaksi rukki!
Hei!
VastaaPoistaIhana blogi sulla <3
Näistä muinais- ja käsityöjutuista on niin vähän tietoa liikkeellä että on ihanaa että joku niistä kirjoittelee.
Ja tietty on kiva haaveilla että itsekin pääsis vielä juttuja enemmän kokeilemaan.
Hei! Kiitoksia, yritän aina raportoida tällaisista hieman erilaisista asioista kun näistä on hankala löytää suomenkielistä tietoa.
PoistaJa nyt on hyvä tilaisuus hakea muinaistekniikan koulutukseen, pääsykokeet ovat kuukauden päästä, 11.5. Ilmoittautuminen muinaistekniikan opettajalle Esko Rihulle (http://www.mkto.raseko.fi/yhteystiedot/Sivut/opettajat.aspx)