Ihana Empire

Joskus iskee kauhea ompeluinto. Tänä vuonna se kohdistui empire-aikakauden ihanuuksiin. Kaapissani on pitkään odotellut ihana puuvillainen empire-mekko, mutta siitä puuttui yksi erittäin olennainen osa, nimittäin korsetti. Teimme ystäväni Elviiran keralla sovitusversion The Mantua Makerin kaavoista, nimenomaan vuosien 1800-1820 välillä käytetystä korsetista.

Aikakauden tyylisuuntauksista voi lukea mm. Elli Neidin blogista. Lyhyesti kerrottuna empire-aikakausi ihannoi luonnollista, kreikkalaistyylistä naisfiguuria. Hiljattain naisen ruumis oli "vapautunut" rokokoo-aikakauden massiivisesta grande toilettesta ja täysluitetusta korsetista. Vyötärölinja nousi rintojen alle ja hengittäminen sekä liikkuminen oli helpompaa. Tai niinhän sitä kuvittelisi...

Korsetin kiristys ja makea siluetti!

 Korsetti on tehty kaksinkertaisesta pellavasta ja vuorattu samalla pellavalla. Malli on kohtuullisen suora, rintojen ja lantion kohdalla on kiilat. Tämän korsetin ei ole tarkoitus kiristää vyötäröä kasaan, vaan lähinnä nostaa povea ja litistää vatsaa. Nyöritys on takana ja kokemuksen perusteella vaate on suhteellisen haastava yksin päälle puettavaksi. Korsetissa ei ole varsinaisia luita, takana olevan nyörityksen tueksi kuitenkin katsoin parhaaksi laittaa ylimääräistä tukea. Aikakautisuuteen pyrkivä käyttäisi luina esim. rottinkia tai valaanhetuloita. Minä ronskina likkana käytin kaapin pohjalta löytyneitä muoviluita mitkä eivät A) katkeile yhtä helposti kuin rottinki ja B) aiheuta ongelmia uhanalaisille nisäkäslajeille. Lisäksi kestävät vesipesun tarvittaessa.

Olkaimen kiinnitys

Sekä takana olevan nyörityksen että olkainten kiinnitysrei'ät ompelin koneella napinläpiommelta ja siksakkia hyödyntäen. Tämänkin olisi voinut tehdä käsin ommellen ajanmukaisuutta kunnioittaen, mutta mikäli empire-aikakauden ihmisillä olisi ollut käytössään moderneilla ominaisuuksilla varustettu ompelukone niin melko varmasti olisivat itsekin käyttäneet mokomaa.

Plansetin asettelu

Empire-korsettiin kuuluu myös puinen plansetti. Oman plansettini olen veistänyt saarnesta. Sen tarkoitus on litistää vatsaa ja tukea povea ylöspäin, lisäksi se pitää neitosen ryhdin suorana. Ompelin korsettiin "taskun", mihin plansetti voidaan pujottaa. Kokemus suosittaa ompelemaan myös pienen napin taskuun että plansetti ei karkaile istuessa.  Nämä plansetit ovat olleet usein hyvinkin koristeellisia, niitä on saatu kaivertaa omalle puolisolle lahjaksi tai todisteeksi kosijan kädentaidoista.

Silhuetti

Nyöritys takaa.

Aluspaitana käytän hieman myöhäisempää aikakautta edustavaa puuvillaista aluspaitaa. Aluspaita on ollut käytössäni useamman vuoden keveänä yöpaitana, mutta kaavat pohjaavat Yhdysvaltain sisällissodan (1860-luvun) aikaiseen historialliseen malliin. Empire-kauden aluspaitojen malli on kuitenkin niin lähellä tätä mallia etten nähnyt syytä ommella enää toista kun entinenkin oli hyvässä kunnossa.

Nyörin punontaa

Nyöritystä varten halusin erittäin vahvaa nauhaa (varmuuden vuoksi). Päädyin punomaan yksinkertaisen lautanauhan viidellä laudalla. Lankana puuvillainen virkkauslanka. Vahvaa on, ja sopivan ohutta korsetin nauhaksi. Helpommalla pääsee jos ostaa viisi metriä kengännauhaa, mutta se ei olisi yhtään niin hauskaa.

Hatten är min!

Kaiken tämän tietysti kruunaa ihana pikku bonnet-mallinen hattu. Senkin väsäsin ihan itse vanhasta pöytätabletista ja ylijäämäkankaista. Tästä tulee vielä puutarhahattuni! Koristelin hatun ajanmukaisesti nyöreillä sekä tekokukkasilla.

Asukokonaisuus on yllättävän isotöinen vaikka lopputulos on siron ja luonnollisen oloinen. Pukija tulee tarpeeseen. Tarvittaessa korsetinkin saa vedettyä niin tiukalle, että täytyy erikseen keskittyä hengittämiseen.

Sitten se paras osa: tilasin ystäväni valokuvaamaan asukokonaisuuden autenttisessa miljöössä Turun Vanhalla Suurtorilla. Tässä näkyy amatöörin ja ammattilaisen ero. Yllä olevat kuvat ovat itse otettuja, alemmat kuvat on ottanut erinomaisen lahjakas valokuvaaja Ami Koiranen. Ystäväni Elviira toimi sekä historiallisena asiantuntijana, korsetin kiristäjänä että valokuva-avustajana. Heille suuri kiitos kaikesta avusta

"On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies
tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon"

”Minä pidän, minä pidän hänestä”, hän vastasi kyyneliä silmissään,
”minä rakastan häntä. Eikä hänessä ole mitään sopimatonta ylpeyttä.
Hän on rakastettava. Te ette tiedä millainen hän todellisuudessa on — ”

  Kaulassani on sininen lasikoru jonka istutin aikanaan hopeakehykseen. Sopii kuin nenä päähän.

Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta,
olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo
 autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot

Lyhyt spencer-takki on tehty vihreästä villasta ja vuorattu vaaleanpunaisella satiinilla. Kaavat piirsin  autenttisten empire-pukujen kuvien avulla. Eläköön internetin kuvahaku!

“I am the happiest creature in the world. Perhaps other people have said so before,
but not one with such justice. I am happier even than Jane; she only smiles, I laugh.”

 Keväinen tuuli meinasi viedä sekä huivit että hatut!

“She had a lively, playful disposition that delighted in
 anything ridiculous.”

“There is a stubbornness about me that never can bear to be  frightened at the will of  others. My courage always rises at
 every attempt to intimidate me.”

Oi herra Darcy!!

Taavetti & minä

Kuralan kylämäellä, Iso-Kohmon tallista löytyy Taavetti, David Brown, vuosimallia 1956. Täysin toimintakuntoinen traktori käy erinomaisena valokuvataustana kun muotitietoinen ja tyylikäs navettapiika haluaa esitellä uusia hienoja työhaalareitaan!

Kaavat oli Omasta Päästä vanhojen farkkujeni malliin tehtynä.

Napitkin ovat itse tekemäni, lasitettua keramiikkaa vuosien takaa. Olipa hyvä että tuli silloin tehtyä varastoonkin niitä.

Paita ja huivi ovat kirppislöytöjä ja punaista vyötä muistan käyttäneeni jo ala-asteella. Vielä mahtui!

Vauhdin hurmaa!

Oi Taavetti, mitä seikkailuja yhdessä koemmekaan...

Valokuvaajana toimi erinomaisen lahjakas hovikuvaajani, Ami Koiranen. Suuret kiitokset hänelle.

Köyhän miehen korut

Tein ystävälleni pari Kalevalaiseen maailmaan sijoittuvaan liveroolipeliin tarkoitettua korua ja vyönsoljen.

Vyönsolki on sahattu messinkilevystä ja pinta taottu kuviopunsselilla ruttuiseksi. Pieni hevosenkenkäsolki otti hurjat 15 minuuttia, se on väännetty 3 mm paksusta pronssilangasta ja taottu litteäksi.  Riipus on kuparilevyä ja kuvioaiheena on pelimaailmaan sijoittuvan suvun vaakuna.

Joskus on kivaa leikkiä koruilla ilman suurempia suorituspaineita. Tällaisissa liveroolipelihommissa tykätään yleensä että mitä rupusemman näköstä jälkeä niin sen hienompi koru: Ei ole nämä ihan Kalevala Korun mallistoa, ei... 

Ompeleita

Keittiön pöydällä on tällä hetkellä ompelu-ateljeetilat. Verstaalla on ollut sen verran viileää ettei koruhommat tahdo luistaa (kädet kohmeessa), joten siirsin projektit sisätiloihin ja pehmeisiin materiaaleihin. Viime aikoina on syntynyt trikoovaatteita ja pitkiä helmoja talven varalle, kun ei kaupoista löydy millään mieleisiä.

Pitkähihainen trikoopaita "leukalappu"-koristeella istuu kauniisti ja korostaa povea. Tykkäsin mallista ja tein parikin samanlaista paitaa samoilla kaavoilla. Yksinkertainen kellohelma puolestaan peittää leveän takalistoni ja suojaa reisiä pakkaselta sillä sinne mahtuu neljäkin isoa alushametta. Talvisin pyöräilen mieluummin hame päällä kuin housuissa koska helman alle saa mahtumaan enemmän eristettä.  Käytännön takia lisäsin hameeseen etutaskun. Tältä näyttävät uudet arkivaatteeni!

Sukkaa pukkaa: keskiaikaiset sukat Neulakon ohjeiden mukaisesti

Tyhjensin joululomien aikana kangaslaariani tekemällä itselleni muutamat sukat. Mahtavan autenttisen ohjeen löysin Neulakon sivustoilta (pdf-muotoisena), mutta kaavojen teko oli jostain syystä pienille apinanaivoilleni yllättävän haastavaa - en meinannut aluksi millään hahmottaa kaavan piirtämistä vaan tappelin paperikaavan kanssa tuntitolkulla ennen onnistumista. Siispä tein kuvallisen ohjeen tukemaan Neulakon kaavoja (itselleni tueksi sekä rautalangaksi sitä tarvitseville). Omaa kuvaohjettani kannattaa ja pitää lukea yhtäaikaisesti Neulakon ohjeiden ja havaintokuvien mukaisesti, muuten tässä ei liene mitään tolkkua.

Tarpeelliset mitat:

A = nilkan ympärysmitta
B = jalkaterän ympärysmitta nilkan kohdalta
C = mitta kantapään keskiosasta A-viivaan
D = etäisyys B:stä kantapäähän
E = säären ympärysmitta paksuimmasta kohdasta
F = A:sta E:n
G = A:sta polven yläpuolelle (tai sukan yläreunaan)
H = etäisyys B:stä päkiään (I-viivaan)
I = Ympärys päkiän kohdalta
J = Etäisyys B:stä jalan kärkeen

Tämä sukka tehdään kahdesta osasta, sääriosasta sekä jalkaterästä. Jalkaterän ympärille tulee sauma. Myös jalkapohjan keskikohtaan tulee sauma, samoin pohkeen ja kantapään taakse. Kaavan teko aloitetaan sukan yläosan tekemisellä:

Ensin piirretään sukan korkeus kantapään korkeudesta sukan yläreunaan. Alareunaan merkitään piste 1.

Piste 1, piste 2. mittauksessa.

Pisteestä 1. mitataan jalkaterän ympäryksen kolmasosa (B-mitta) ylöspäin. Tämän merkin kohdalle piirretään B-mitan puolikkaan mittainen vaakaviiva.  Vaakaviivan päästä piirretään B-mitan pituinen  viiva suoraan alas. Eli saman verran alas kuin mitä ensin ylöskin. Merkitään tähän kohtaan piste 2. Tämä neliö edustaa jalkaterän ympärysmittaa nilkan kohdalta.

Vaakaviiva ja kakkospiste.

Seuraavaksi piirretään kantapään kohta. Pisteestä 2. piirretään D-mitan pituinen vaakaviiva, joka on piste 3.

Piste 3, kantapään keskitaka.

Sitten aletaan hakea nilkan kapeinta kohtaa. Pisteestä 1. mitataan C:n mittainen viiva, jonka korkeudelle merkitään vaakaviiva, pituudeltaan joko A:n tai I:n puolikkaan mittainen, riippuen siitä kumpi mitoista niistä on suurempi (sukka pitää saada jalkaan). Tästä tulee piste 4.

C on siis kantapään korkeus maasta nilkkaan saakka. 

Seuraavaksi merkataan sukan korkeus pisteestä 1. ylöspäin. Kyseessä on F-mitta johon voi myöhemmin lisätä senttejä riippuen siitä miten pitkää sukkaa on tekemässä, nyt haetaan pohkeen paksuinta kohtaa. Merkataan mitatun pisteen korkeudelle E-mitta, eli pohkeen puolikkaan mittainen viiva. Tähän viivan päähän merkataan piste 5.

Sukan korkeus, eli F-mitta

Yhdistetään piirtämällä pisteet 3, 4 ja 5. Nyt meillä on sukan kaava. Sukan pituutta voi ja kannattaa lisätä itselleen mieluisaksi. Itse lisäsin tähän kaavaan n. 15 cm jotta saisin polviin asti yltävät sukat. Kantapään pyöristäminen on myös suositeltavaa ettei terävä kulma jää kengän sisään hankaamaan.

Raakakaava. 

Seuraavaksi piirretään jalkaterä.

Jalkateräkappale kiinnittyy tuohon varressa olevaan neliömäiseen koloon.

Ensin merkataan kaavaan B-mitan puolikas.

Tein kärkiosan kaavan taitettuun paperiin. Kätevää on se.

Kaavan alareunasta, (taitteen kohdalta, tai kekskietuviivasta) mitataan J-mitan verran suoraan ylös ja merkitään. Samalle linjalle mitataan H-mitta ja merkitään.

Tässä kuva, jotta ei jäisi epäselväksi. Mitenkä tätä pitikin aikanaan miettiä niin pitkään...

H- mitan kohdalta piirretään I-mitan puolikkaan mittainen vaakaviiva, merkitään.

 Lopuksi piirretään nämä kolme merkittyä pistettä yhteen (J-mitta, B1/2-mitta sekä H-mitan vaakaviiva). kaareksi ja voila, meillä on sukan kaavat!

Ompelujärjestys on luonnollisesti seuraava: kiinnitä jalkateräosa varsiosaan. Ompele takasauma. Käännä ja huolittele saumanvarat. Ompele sukan suun käännös. Valmista tuli. 

Hyvä. Ja ei kun ompelemaan!

Nämä sukat tein trikoosta. Tulevat ihan arkikäyttöön. Tätä kangasta ei tarvinnut leikata täysvinoon, ja saumanvaroistakin sai ottaa ronskisti mittaa pois kankaan jouston takia. Samasta syystä jouduin trikoosukissa muokkaamaan jalkaterän kiinnityskohtaakin, mutta sukan periaate on sama kuin ohjeessa. Mä tykkään,  sukat istuvat hyvin ja tuntuvat mukavilta.

Nämä sukat tein täysvinoon leikatusta pellavasta ja ovat tosi mukavat (ja likaiset) jalassa. Ja vanhat!

Jos haluaa suippokärkiset sukat kannattaa jalkateräkappaleeseen lisätä pituutta. Epäilen tosin että tiittisukat voivat olla kengissä vähän epämukavat mutta mistä sen tietää ennen kuin kokeilee.

Näyttötutkintotyö: Yhden Ankan Sirkus

Tässä se nyt on, viikkokausien työ ja tuska. Itse taiteilija Stenvallin hyväksymä Yhden Ankan Sirkus!

Tekijä: minä. Kuvaaja V-P Kokkonen

(Edit.) Kyseessä on taidekäsityön osa-alue ja taiteeseen kuuluu olennaisesti teoksen näytteillepano. Ajanpuutteesta johtuen en kyennyt hankkimaan näyttelytilaa ennen tutkintotilaisuutta joten perustin ankalle verkkogallerian johon linkki alla (edit. loppuu).

Ankan tarkempi valokuvaesittely löytyy sen ikiomasta verkkogalleriasta osoitteesta http://kipene.aaneton.net/Yhden_Ankan_Sirkus/, käykää ihmeessä tutustumassa häneen! Kommentteja voi jättää mieluusti tähän blogiin .

Huomenna nähdään mitä näyttötutkintomestarit tykkäävät aiheesta.

Pukupäivitys

Lauluryhmä Äimän Käet täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Juhlakonsertti esitetään Turun kirjakahvilassa Kansanrunoklubin yhteydessä 12.12.2012  klo 19.00. Sen kunniaksi valmistui tällainen feresi-mallinen kuoropuku.

Edestä

Puku mukailee kevyesti karjalaista feresiä. Käytännössä asu on peruspuuvillainen henkselimekko jonka suorat etu- ja takakaitaleet on laskostettu sekä rintojen päältä että takaa vyötäröltä. Alla oleva paita on yksinkertainen, polvipituinen raglan-hihainen puuvillapaita. Vyöksi valikoitui varastosta löytynyt ohut mintunvihreä lautanauha ja solkena keväällä hopeoimani vintage-koru. Mitään muita koristeluja puvussa ei ole.

Ja takaa

Olemme jo vuosia puhuneet kuoropukujen tekemisestä, kankaatkin on hankittu jo pari kolme vuotta sitten mutta vasta nyt sain aikaiseksi ommella ensimmäisen koskaan valmistuneen Äimän Käet-kuoropuvun. Ensemble ei ole täysin valmis sillä tästä puuttuu vielä kaunis esiliina (kuvausrekvisiittana pellavainen keskiaikaessuni), hartiahuivi sekä asiaankuuluva Äimän Käki-pronssisolki. Mutta hätäkös tässä, johan sitä on vuosikymmenen ajan laulettu ihan tavallisissakin vaatteissa. Ei pieni viivytys viimeistelyssä enää haittaa.

Jalkojen lämmikkeeksi puolestaan valmistuivat nämä katseenkestävät säärystimet..

Lämmintä ylle

Nyt on vaatetta arkeen ja juhlaan.

Villan värjäystä raparperilla

Myös solki on itse taottu.

Huovutin viime kevättalvella itselleni keskiaikatyylisen häntähupun elävöitystapahtumaa varten. S'oli lämmin mutta ruma. Harmaa oli ainoa väri joka kaapissa sattui olemaan joten sillä mentiin. Nyt syksyllä sain aikaiseksi tehdä raparperivärjäyskokeilun valmiiseen huopaan. Kävin riipimässä raparperipensaasta viimeiset vihreät lehdet ja silppusin ne kattilaan. Pataan mahtui arviolta 6-7 todella isoa raparperinlehteä. Varsista tehtiin piirakkaa.

Keittelin raparpereja siten, että annoin lämpötilan nousta juuri ja juuri päälle 80 asteen ja pidin lämmön tasaisena tunnin ajan. Jätin liemen jäähtymään ja toistin saman lämmitysprosessin kolmena päivänä. Liemi hautui itsekseen melkoiseksi mössöksi. Neljäntenä päivänä siivilöin liemestä raparperimössön irti parhaani mukaan (menevät aika tahmeaksi kiisseliksi) ja lisäsin etukäteen kastelemani häntähupun pataan.

Huppu keittyy

Jatkoin liemen keittelyä ja hauduttamista toiset kolme päivää, eli nostin padan lämpötilan n. 85-90 asteeseen tunniksi ja annoin jäähtyä aina seuraavaan päivään. Kääntelin huppua varovasti aina keittämisen aikana jotta väri levittyisi jotakuinkin tasaisesti. Liikaa kääntelyä kannattaa vältellä ettei villa ala kutistumaan hankauksessa. Vielä tarkempi saa olla jos värjää irtovillaa, valmiin huovan kanssa ei tarvinnut olla ihan niin hellä. Neljäntenä päivänä nostin hupun pois liemestä ja huuhtelin huolellisesti. Lopputulos oli kaunis harmajan vihreä. Värin sävyyn vaikutti villan harmaa pohjaväri, mutta nyt häntähuppu on paljon pirtsakamman oloinen kuin pelkkänä harmaana myttynä.

Ruma kuva on ruma, mutta värisävy aika aito

Raparperivärjäys on siitä kiitollista että siihen ei tarvitse lainkaan puretusaineita sillä raparperin sisältämä oksaalihappo toimii itsessään puretusaineena. Värjäyksessä käyttämäni rautapata myös tummentaa värisävyjä, tästä minulla on kokemusta kun värjäilin muutama vuosi sitten valkoisia villalankoja samalla tekniikalla mutta eri kattiloissa. Rautakattilassa värjättyihin lankoihin tuli tummempi harmajanvihreä sävy kuin teräskattilassa värjättyihin. Ero ei ollut huomattava, mutta sen näki kyllä paljaalla silmällä.

Arki alkakoon!

Kyllä, lomat on lusittu. Sitä on vietetty lähinnä mökillä, kotosalla ja ulkomailla. Poikettiin nimittäin viikon reissulla New Yorkissa joten on jääneet nämä käsityöpäivitykset vähän vähemmälle. Alla todisteet.

"Broadway on sitten tuollapäin"

Hieno maa jossa oli hyvät sapuskat. Sitä tuli viikossa kaksi kiloa lisää elopainoa.

Sitten niihin tärkeisiin asioihin eli kesäprojekteihin: 

Mallinukke-Manta mallaa.

Empire-puku tarvitsi takin, joten tein sellaisen. Kaavat otin kokonaan omasta päästä. Vihreä villakangas on ylijäämää aiemmasta Herjolfsnes-mekosta ja vuorasin takin vaaleanpunaisella jämätaftilla. Ei tämäkään ihan täyden kympin suoritus ole, mutta täyttää tarkoituksensa. Etuosan rypytys ei ihan istu tarkoittamallani tavalla mutta siihen tosin voi vaikuttaa se, että en ole vielä saanut aikaiseksi valmistaa autenttista sivuprofiilia tekevää korsettia.

Hullujen hattumaakareiden piknikiltä!

Ja se ilta oli lämmin ja ihana, linnut ne lauloivat

Keto allansa kaunis ja vihanta, kukat kedolla kukkivat.

Muistojen poluilla

Kesällä pitää huilata joten mitään uutta hienoa projektia ei ole esiteltävänä. Sen sijaan kaivelin jonkin verran vanhoja valokuviani ja totesin että täältähän löytyy vaikka mitä! Olen vanha larppaaja, tunnustan sen riemuiten, ja larppivuosiltani on säästynyt useita maanmainioita näytteitä luovan hulluuden aikaansaannoksista.

Ihan ensimmäisiä pelejäni vuodelta 1999 (jestas että siitä onkin aikaa), ja ihan ensimmäinen itse tekemäni pseudohistoriallinen puku oranssia intianpuuvillaa. Hameen olen käyttänyt loppuun mutta liivi ja paita ovat vielä tallessa muistojen arkussani. 

Valitettavasti tästä 1920-luvun peliin tehdystä pikkumekosta ei ole olemassa parempia kuvia, mutta olin silloin vielä nuori ja nätti, joskus vuonna 2001.

Edit: löytyipäs! Pistin skannaten, alempana olevassa kuvassa siis tuomari ja rouva Clayton roolivaatteissaan

Sittemmin puvustusvimma käynnistyi oikein urakalla ja Ropeconiin 2002 sain jo aikaiseksi komean fantasiapuvun joka pystykauluksineen henki barokkia ja oli livenä sen verran näyttävä että sain koko tanssiaisten ajan poseerata kameralle jos toisellekin. Tästäkään ei taida parempia kuvia olla, mutta itse mekko on vielä tallessa (tuskin mahtuu enää päälleni).

Jälleen kerran, terveisiä Ropeconista, olisiko vuodelta 2003. Lampun virkaa toimitti venäläinen teepannu ja puvun inspiraatio tuli itämaisen tanssin harrastuksestani. Sifonkiasu oli mukavan vilpoinen niillä kesähelteillä.

Saman vuoden 'conissa oli tietenkin tassiaiset ja tanssiaisiin tarvittiin asiaankuuluva iltapuku. Sen tein ilmastointiteipistä. Ei tätä mekkoa ole ihoon teipattu, vaan alla on ohuen ohut lakanakangasmekko jonka päälle teippi on kasattu. Vetoketjua tähän oli melko vaikea kiinnittää joten mekko teipattiin päälle juuri ennen tanssiaisia ja riisuttiin tanssien jälkeen saksia käyttämällä. Tuo olkavarressa oleva "koru" on teippirullan loppu jolla pystyi sitten tarpeen tullen paikkaamaan mekkoa.

Vuoden 2005 Ropecon-asu oli siihen astisista kokeiluistani onnistunein. Röyhelömekon alaosa on autenttisten 1800-luvun lopun kaavojen mukaan tehty, yläosaan tehtiin pieniä moderneja muunnoksia koska en tuolloin vielä hanskannut korsetin tekoa millään tasolla. Helmoihin on ommeltu yli 20 metriä röyhelöä. Nuo ihanat hanskat ovat pehmeää säämiskää ja maksoivat kirpputorilla sellaiset 10 euroa. Puvun alla on vielä pieni turnyyri joka ei valitettavasti ole selvinnyt näihin päiviin asti vaan hävisi jossakin muutossa.

Kuvannut Sampo Niskanen

Biedermeier-kokonaisuus on tehty myös muistaakseni vuonna 2006 Pappilan Joulupäivällisille. Mainio illanvietto 1850-luvun tienoilla Turun Maarian Pappilassa. Voi, kun olisin saanut kuvia myös muiden osallistujien asuista!

Shamaani Valkoinen Peura

Aidolla filmikameralla kuvattu!

Vuoden 2006 Fantasiapitoihin tekemästäni shamaaniasusta olin aikanani erityisen ylpeä. Harmi että siitäkään ei ole kunnollisia kuvia omissa varastoissani. Sarvihattu on turkiksella päällystetty metallivanne johon sarvet on ruuvattu kiinni. Nahkatoppi on taas ekologisesti tehty kierrätysmateriaalista, vanhasta käsilaukusta. Bikineiden alle kuului itse asiassa pitkä paita mutta pitkät paidat eivät hellepäivänä houkuta. Illaksi kietouduin lämpöiseen porontaljaan.

Täysluitettu korsetti, tehty huonekalukankaasta, vuorattu puuvillalla ja reunustettu satiininauhalla. Tämä oli ensimmäinen period-korsettikokeiluni, joten en lähtenyt etsimään mitään erikoisen autenttisia materiaaleja vaan luutin tämän kauttaaltaan ihan muoviluilla. Käyttö on jäänyt vähän vähänlaiseksi koska en ole missään kohtaa kerinnyt tehdä korsettiini sopivaa asua. Jokin 1500-1600-luvun ihanuus voisi varmasti sopia tähän päälle mitä parhaiten. Parasta korsetissa on kuitenkin se, että sen saa mahtumaan vaikka paino olisikin vaihdellut vuosien aikaan!

Kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä!