Muistojen poluilla

Kesällä pitää huilata joten mitään uutta hienoa projektia ei ole esiteltävänä. Sen sijaan kaivelin jonkin verran vanhoja valokuviani ja totesin että täältähän löytyy vaikka mitä! Olen vanha larppaaja, tunnustan sen riemuiten, ja larppivuosiltani on säästynyt useita maanmainioita näytteitä luovan hulluuden aikaansaannoksista.

Ihan ensimmäisiä pelejäni vuodelta 1999 (jestas että siitä onkin aikaa), ja ihan ensimmäinen itse tekemäni pseudohistoriallinen puku oranssia intianpuuvillaa. Hameen olen käyttänyt loppuun mutta liivi ja paita ovat vielä tallessa muistojen arkussani. 

Valitettavasti tästä 1920-luvun peliin tehdystä pikkumekosta ei ole olemassa parempia kuvia, mutta olin silloin vielä nuori ja nätti, joskus vuonna 2001.

Edit: löytyipäs! Pistin skannaten, alempana olevassa kuvassa siis tuomari ja rouva Clayton roolivaatteissaan

Sittemmin puvustusvimma käynnistyi oikein urakalla ja Ropeconiin 2002 sain jo aikaiseksi komean fantasiapuvun joka pystykauluksineen henki barokkia ja oli livenä sen verran näyttävä että sain koko tanssiaisten ajan poseerata kameralle jos toisellekin. Tästäkään ei taida parempia kuvia olla, mutta itse mekko on vielä tallessa (tuskin mahtuu enää päälleni).

Jälleen kerran, terveisiä Ropeconista, olisiko vuodelta 2003. Lampun virkaa toimitti venäläinen teepannu ja puvun inspiraatio tuli itämaisen tanssin harrastuksestani. Sifonkiasu oli mukavan vilpoinen niillä kesähelteillä.

Saman vuoden 'conissa oli tietenkin tassiaiset ja tanssiaisiin tarvittiin asiaankuuluva iltapuku. Sen tein ilmastointiteipistä. Ei tätä mekkoa ole ihoon teipattu, vaan alla on ohuen ohut lakanakangasmekko jonka päälle teippi on kasattu. Vetoketjua tähän oli melko vaikea kiinnittää joten mekko teipattiin päälle juuri ennen tanssiaisia ja riisuttiin tanssien jälkeen saksia käyttämällä. Tuo olkavarressa oleva "koru" on teippirullan loppu jolla pystyi sitten tarpeen tullen paikkaamaan mekkoa.

Vuoden 2005 Ropecon-asu oli siihen astisista kokeiluistani onnistunein. Röyhelömekon alaosa on autenttisten 1800-luvun lopun kaavojen mukaan tehty, yläosaan tehtiin pieniä moderneja muunnoksia koska en tuolloin vielä hanskannut korsetin tekoa millään tasolla. Helmoihin on ommeltu yli 20 metriä röyhelöä. Nuo ihanat hanskat ovat pehmeää säämiskää ja maksoivat kirpputorilla sellaiset 10 euroa. Puvun alla on vielä pieni turnyyri joka ei valitettavasti ole selvinnyt näihin päiviin asti vaan hävisi jossakin muutossa.

Kuvannut Sampo Niskanen

Biedermeier-kokonaisuus on tehty myös muistaakseni vuonna 2006 Pappilan Joulupäivällisille. Mainio illanvietto 1850-luvun tienoilla Turun Maarian Pappilassa. Voi, kun olisin saanut kuvia myös muiden osallistujien asuista!

Shamaani Valkoinen Peura

Aidolla filmikameralla kuvattu!

Vuoden 2006 Fantasiapitoihin tekemästäni shamaaniasusta olin aikanani erityisen ylpeä. Harmi että siitäkään ei ole kunnollisia kuvia omissa varastoissani. Sarvihattu on turkiksella päällystetty metallivanne johon sarvet on ruuvattu kiinni. Nahkatoppi on taas ekologisesti tehty kierrätysmateriaalista, vanhasta käsilaukusta. Bikineiden alle kuului itse asiassa pitkä paita mutta pitkät paidat eivät hellepäivänä houkuta. Illaksi kietouduin lämpöiseen porontaljaan.

Täysluitettu korsetti, tehty huonekalukankaasta, vuorattu puuvillalla ja reunustettu satiininauhalla. Tämä oli ensimmäinen period-korsettikokeiluni, joten en lähtenyt etsimään mitään erikoisen autenttisia materiaaleja vaan luutin tämän kauttaaltaan ihan muoviluilla. Käyttö on jäänyt vähän vähänlaiseksi koska en ole missään kohtaa kerinnyt tehdä korsettiini sopivaa asua. Jokin 1500-1600-luvun ihanuus voisi varmasti sopia tähän päälle mitä parhaiten. Parasta korsetissa on kuitenkin se, että sen saa mahtumaan vaikka paino olisikin vaihdellut vuosien aikaan!

Kaikenlaista sitä onkin tullut tehtyä!