Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sekalaiset. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. marraskuuta 2014

Väliaikaviihde

Seurailen muutamia vintagehenkisiä blogeja aikani kuluksi. Yksi lemppareistani on 80-luvun muistoja blogaillut Pupuleipomo, joka inspiroi minut kaivelemaan oman tietokoneeni syövereistä muutamia hassunhauskoja vintage-mainoksia joita olen tallentanut ties mitä käyttöä varten.

Seuraavaa käsityöpäivitystä odotellessa voitte hihitellä näille aikansa helmille:


Siemenluettelon mainos. Tässä on sitä jotakin

Oi Janie, tällä tavalla maitoa kuuluu tarjoilla!
Ilmeisesti jonkinsorttinen kahvimainos tämä...?
 Kotiväkivallalla mainostaminen tuskin olisi kovin in enää 2010-luvulla. Kunhan huomautan.

Hyvä yritys, pojat...
 Tiedättekös, että sota-aikoina Neuvostoliitto pudotti lentokoneista erilaisia lentolehtisiä joiden tarkoitus oli kannustaa rintamasotamiehiä antautumaan Neuvostoarmeijalle.


Sähkökorsetti kuulostaa todella turvalliselta!
Sähkökorsetti lupaa parantaa heikon selän. Mahtaako olla ihan verkkovirtaan kytkettävissä tämä vaatekappale, ja mitenkähän on maadoitusten laita. Tulee ihan mieleen tämä nykyajan laihdutuskeksintö, Sauna Belt eli lämpövyö mikä poltta kaloreita vain vyötärön kohdalta

Tällä revolverilla ampuu mörön kuin mörön. Turvallisia unia, Pikku-Maikki!


Joukkomurha lienee sisällöltään sitä itteään, elikkäs DDT:tä. Äitikultani muisteli, että heillä oli lapsuuskodissaan kasvimaan vieressä vanha nailonsukka (pirkkaniksit...) jossa oli kyseistä ainetta. Sitä sitten lapset kävivät aina tupsauttamassa myrkkyä vihannesmaalle tuholaisia torjumaan.

Miten olis? Tästä ensi vapuksi poliittisesti epäkorrekti naamari, eli musta sukka pään yli. Ei julmettu!
 
Entäpäs nämä ihanat sukupuolistereotypiat? Voi meitä Pieniä Hentoja Naisparkoja, kun olemme hirmuisen suloisia, heikkoja ja hentoja ja tarvitsemme Voimakkaan Miehen apua selvitäksemme elämästä!  Nimimerkillä "Mitä hittoa minä juuri luin?"


Jokseenkin hellyyttävä viiskytluvun vitamiinimainos: Mitä kovemmin vaimo työskentelee sitä suloisemmalta hän näyttää. Oliskohan noin? Otetaas kertauksen vuoksi tähän kuva, miltä näyttää kovasti työskennellyt vaimo:

S'olis varmaan vitamiinin paikka


Tottakai naisten kuuluu pelätä jyrsijöitä!
 En kyllä suoranaisesti muista hiiriä pelänneeni. Meillä oli joskus jyrsijöitä lemmikkinä. Nykyään meillä on  metsähiiri kellarissa, oravalauma ullakolla ja pari täysin hyödytöntä kissaa. 


"Tarkoitatko, että nainen pystyy avaamaan sen?!"

Vink vink... Joulu tulee
Mieluummin toalettipaperia kuin sanomalehteä.

Ennen oli pullaakin vähemmän.
 

Äiti, miksi stressaat? Ota kylpy uuden Ivory-saippuan kanssa!
 Ei sitten isi viittis mennä auttamaan niissä kotitöissä mitkä äitiparkaa ressaavat...

Voi vitsi, vihanneksia purkissa! Jumankekka!
Ihan tosi hei, katsokaa ton pojan ilmettä. Koska oletta viimeksi nähneet lapsen noin innoissaan vihannesmehulasillisesta? Alkaa itsekin tehdä mieli porkkanamehua.

Alkuperäinen playboy ;D
Mitä?
Viimeinen kuva ei liene mainos vaan lehden kansikuva. Siinä vain oli sitä jotakin mikä sai allekirjoittaneen pysähtymään hetkeksi. Ja siipan kakomaan kauhusta.

Että näihin tunnelmiin!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kasvimaalta ja pitkin pihamaita

Pahoittelen pitkäksi venynyttä blogitaukoa. Puutarhan kevätkylvöt ja kompostin kääntäminen vievät paljon aikaa ja voimia. Lisäksi kesätyöpaikka vaatii oman osansa ajastani, joten verstaalle ehdin näillä näkymin aikaisintaan syyskuussa. Tässä kuitenkin lohdutukseksi kasa pihaltamme esiin nousseita kasveja.

Isomaksaruoho (Sedum telephium), eli kallioperuna. Herkkupala.

Kielo (Convallaria majalis) ja epäilty kurjenmiekka (Iris pseudacorus).

Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis)

Idänsinililja (Scilla siberica)

T-Ford 1926

Maahumala (Glechoma hederacea)

Humala (Humulus lupulus)

Kevätesikko (Primula veris)

Ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica)

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)  ja valkomaksaruoho (Sedum album)

Kartiohuhtasieni (Morchella elata syn. M. conica)


Ja ettei kävisi aika liian pitkäksi niinä harvoina hiljaisina iltahetkinä... Uutta nukkekotia rakennetaan takapihalla ja olohuoneen lattialla aina säiden salliessa. Se sisustetaan pelkillä artesaanin tekemillä jalometalliesineillä (tai ainakin toivoa sopii)!




lauantai 3. toukokuuta 2014

Hankintoja verstaalle

Sain kaverin muuttokuormasta todella wanhan ja massiivisen laitteen mikä on kuulemma tarkoitettu valettujen korujen pesemiseen.

Vekotin ja sen onnellinen uusi omistaja
Minusta laite muistuttaa hieman betonimyllyä, mutta eiköhän sille jonkinlaista käyttöä tässä tuvassa keksitä. Ounastelen vekottimelle loistavaa tulevaisuutta mm. auton ja polkupyörän osien puhdistamisessa. Vaan ennen kaikkea se sopii todella hyvin sisustukseen!




perjantai 21. maaliskuuta 2014

Linnunpönttö

On se nyt kumma, kun talossa ei ole sopivia tikapuita että saisi vasta rakentamansa linnunpöntön puuhun. Piti purkaa entisen saunan lauteet jotta sai puutavaraa tikkaiden rakennukseen. Varastossa ei myöskään ollut sopivaa peltiä pöntön lentoaukon suojalevyksi joten sahasin sellaisen pronssilevystä.



Titityy-eläinten on parempi kanssa arvostaa tätä elettä. Meni yhden pöntön kanssa melkein koko päivä.

Lisää luontobongailua kanssaharrastajan blogissa: http://titivituntyy.com/

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Galluppi

Koska blogimaailman sosiaalinen paine. Lukee ken tahtoo:

Säännöt:
Kerro keneltä sait haasteen
Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi
Haasta ne, jotka mainitset haasteessa

Haaste tuli MiunMaun kautta. Hän on vakiolukija, koruntekijä, blogiystävä.
 

Ensimmäiseksi kuvaksi nappasin käsin tikatun kirgiisimaton. Se ehkä parhaiten yhdistää ne asiat mitä tässä blogissa enimmäkseen olen käsitellyt: historia, materiaalit, taito, kärsivällisyys ja visuaalisesti näyttävät lopputulokset.

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?
Aloitin blogin pitämisen niihin aikoihin kun pääsin muinaisteknikan koulutuslinjalle. Halusin valottaa lukijakunnalle ja kaukana asuville ystävilleni sitä arkea mitä käsityöläisten opinnoissa oikeasti kohdataan.

Mistä blogin nimi tulee? Mikä on nimimerkkisi tarina?
Kipene on murresana "pienelle" tai "rahtuselle". Ruoanlaitossa sanottaisiin että "laita kipene suolaa". 

Äidinäitini kutsui minua Kipeneeksi, luultavasti koska olin serkussarjan kitukasvuisin yksilö. Nimi oli aika herttainen ja adoptoin sen pseudonyymikseni aikuistuttuani. Mummon pieni Kipene...

ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi:
Banneri? Pitäisikö tässä olla semmoinenkin? En ole näemmä koskaan jaksanut vaivautua.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Juuri tuon edellämainitun MiunMaun vastaus kirjoitukseeni missä esittelin ensimmäistä hopeaneulaani (jonka olin tehnyt paksuhkosta hopealangasta) " Langasta? Langasta?! Tangosta, sanoisin mie. Köyhän parsinneula - hopeasta." 


Muutama kuva sinusta vuosien varrelta:
Eiköhän niitä viime vuosien kuvia ole esitelty jo eestä ja takaa. Tos o tommoi aika vanha kuva, olisko jostain vuodelta -85: 
 
Sisko ja sen veli



POSTAUS:

Postaus mistä olet erityisen ylpeä?
Turun Linnan tykkimiehenä olemisesta olen tosi ylpeä. Siinä on jotain historiallista,  koruteknistä, oikeasti toimivaa aseistusta, täydet pisteet saanut lopputyö sekä yksi Turun Linnan vetonauloista samassa paketissa.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Tässä kuussa eniten tuntuu kiehtovan mädättämisestä kertova inhorealistinen ja runsailla raadon kuvilla kuvitettu postaus. Kaikkea ne ihmiset viitsivätkin lukea...
 
Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän?
Pronssikorun teon kaikki työvaiheet. Korunteko on tarkkaa käsityötä. Teolliset korut ovat asia erikseen, sillä niitä tehdään liukuhihnalla, mutta pienet erät ovat yllättävän ison työn takana. Postaus toivottavasti valaisee sitä, miksi käsityöläisten koruilla on kovempi hinta kuin tusinatavaraa myyvien koruliikkeiden vastaavilla versioilla. Kyseistä tekstiä on myös linkitetty ahkerasti eteenpäin sillä se kävisi kuulemma opetusmateriaalista.

SEKALAISTA:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
Teemaviikkoa? Hyvä kun muistan edes kirjoitella blogiini kerran viikossa. Tahti on vähän hidastunut, kun projektit ovat tulleet kunnianhimoisemmiksi ja aikaavieviksi. Yritän muistaa lisätä sisältöä vähintään pari kertaa kuussa, niin pysyvät internetkontaktit edes jotenkin pystyssä.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Muutama yritystoimintaa pyörittävä ystävä löytyy. Yhteistyö on tähän saakka ollut enemmän talkooapu-markkinakaveri-mentorointi-meininkiä, mutta ilman heitä en olisi päässyt näinkään pitkälle. 
 
Kiitos Vaskikäärme, Black Clothing Hiiden, Tmi Nämäkädet, Osuuskunta Tuulenpesä ja muut jotka tästä varmasti unohdin.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
Jestas, onko sellaisiakin? Voisin varmaan järjestää jonkin teemapäivän tuolla navetalla. Kesemmällä voisi harjoittaa porukalla vaikka lankojen värjäystä.

TILASTOT:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
21 654
Lukijamääräsi tällä hetkellä?
37

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
27 (osa on taatusti ohjautunut roskapostipalvelimilta)

LUKULUETTELO:

Blogi jonka postauksia odotat eniten?
Before the automobile -blogi jota pitää suomalainen ompelijataituri. Jotkut sitten vaan osaavat, ja me muut huokaillaan täällä ruutujen toisella puolella. 

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen?
Ystäväni pitämä Rukinrulla. Siel on aina kaikkea tosi pehmeää. 

Blogi, mihin liityit lukijaksi viimeksi?
Taitaa olla hengenheimolaiseni Vuoden Siivoojan pitämä blogi This is not the life I ordered. Kirjoittajan kuiva huumori uppoaa kuin ruosteinen leka vanhaan venäläiseen Ladaan.

KUVIA

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi
Blogissa on yli 900 valokuvaa viimeisen kolmen vuoden ajalta, joten kolmen valitseminen tekee aika tiukkaa.


Saippuanvalmistus pääsee tähän mukaan, koska sen olen opetellut omin nokkineni luokkatoverini Leenan kanssa. Meillä oli vain joitain summittaisia esimummojen ohjeita tyyliin "ota rasvaa ja lipeätä ja keitä". Kokeilemalla ja keksimällä opettelimme miten saippuaa tehdään aivan alusta eli tuhkasta saakka. Saippuan kohdalla puhutaan siis puhtaimmasta (heh) oppimiskokemuksesta yrityksen ja erehdyksen kautta. 

Marionettiankka on mukana koska ankkaa tehdessäni laitoin kaikkeni peliin. Työ valmistui likipitäen viime tingassa päivää ennen näyttötutkintoa. Lisäksi työssä kokeilin itselleni täysin vieraita tekniikoita (veistäminen, puun muotoilu, hopeointi, suurten kappaleiden juotokset) vaikka tiesin että hommassa tulee kiire. Näyttötyötä tehdessäni (kolmatta viikkoa putkeen) jo koulun siistijäkin kävi ihmettelemässä että kuinka sinä aina olet paikalla jo aamulla ennen kahdeksaa kun yleensä täällä on väkeä vasta kymmenen jälkeen. Oli pakko kun halusi tehdä hyvää.

Äksöniä tihkuva valukuva on mukana, koska siinä tiivistyy hyvin se jännitys joka oli koko ajan läsnä kun pronssihommia tehtiin. Välineet eivät ehkä olleet parhaita mahdollisia eikä allekirjoittanut ollut niin kokenut valumies kuin mitä olisi halunnut olla, joten koko ajan sai olla p*skat housuissa että onnistuuko vai kaatuvatko pronssit syliin ja aina pumppu takoi tuhatta ja sataa. Kertaalleen oli pakko poistua ripeästi takavasemmalle, kun kipsiin kaadettu sula pronssi yllättäen syöksyi silmille kuin tulivuori konsanaan. Jälkeenpäin kyllä hirvitti. 

 
 

Bonuksena vielä yksi extratärkeä kuva viime elokuulta, kun mentiin pahemman puoliskon kanssa vihille. Eipä sitä varmaan enempää tartte selitellä. 

Kipene kuittaa. 

perjantai 17. tammikuuta 2014

Sitku

On tässä vähän kaikennäköistä muuta puuhaa, niin ei tahdo verstaalla hommat edetä. Vilautetaan valmiiden töiden sijasta sitten sitä verstasta ja kaikkea mitä on tekeillä ja mitä pitäisi tehdä "sitku on aikaa".

Verstaani sijaitsee tällä haavaa lämpöeristetyssä työmaakopissa, sillä isoilla ikkunoilla varustettu navettani vaatii vielä remppaa ennen kuin siellä tarkenee työskennellä talvisin.


Kirjoituspöytä. Dyykattu, ehjä ja löytöhetkellä lipastoista löytyi vielä muutama euro rahaakin. Tällä hetkellä toimii piirustus-, kaiverrus-, suunnittelu-, pakotus- ja porauspöytänä. Takaseinusta on täynnä varastohyllyjä ja sekalaista varastotavaraa.


Varsinainen korupöytä. Painaa rutosti, ja on ulkonäöltään rouhea mutta on ulottuvuuksiltaan just passeli. Ja niin sen pitääkin olla, sillä se on itse tehty. Käytin koulun laitteita hyväkseni vielä viime keväänä ja rakensin itselleni koivupuusta, kapa-levysta ja vanerista mittoihin tehdyn korusepän pöydän hyllyineen, juotostasoineen ja muine rensseleineen. Tilasin opiskelijakaverilta (ammattihitsari, seppäopiskelija) pienen pakotusalustan tuohon etureunaan. Se on viisimillistä teräslevyä ja toimii alasimen tavoin, lisäksi se suojaa työpöytää turhilta palovaurioilta, sillä työpöydän alla on ulosvedettävä hylly jota käytetään juotosalustana. Työpöydän vieressä vanha WC:n peilikaappi sisältää ensiaputarvikkeita. Ikkunasta avautuu hehkeä näkymä naapurin etuovelle, joten täällä ei turhaan verhoja auota.

Dremelin tarvikkeita piisaa.


Pakkomielteiset ystäväni tuppaavat ahdistumaan kun ripustan mittani, vasarani ja muut työkaluni ihan väärille paikoille! Tämä taustalevy oli löytö jostakin hylätystä nurkasta eikä minulla ole mitään hajua mitä työkaluja siinä kuuluisi oikeasti olla. Tekstin mukaan jotain paneelityöstöön tarkoitettuja kamppeita. Kai.



Kaappi, tuo mystinen sekalaisten tavaroiden hautausmaa! Täältä löytyvät niin kemikaalit kuin vahantyöstövälineetkin, kaikki sulassa sovussa.


Tässä tuvassa on ehdoton sääntö: artesaanin verstaalle ei saa viedä mitään syötävää eikä juotavaa, ja mistään työhuoneella olevasta pullosta ei saa juoda ettei vaan käy niin että joku erehtyisi astiasta. Säilön itse keittämäni tuhkalipeän lasipulloissa, sillä huomasin viime kesänä että muoviset limsapullot syöpyivät lipeän vaikutuksesta puhki valuttaen sisältönsä metallisen työmaakaapin pohjalle. Siinä oli sitten siivoamista, semminkin kun lipeä oli liuottanut myös maalit irti kaapista. Todella tujakkaa settiä!


Laatikollinen läskiä! Vahamallien tekoon tarkoitetut muotit sulassa sovussa. Kolmea eri sorttista muottimateriaalia, kaikilla erilaiset ominaisuudet. Vihreä on kaksikomponenttista muottimassaa, mikä ei kutistu yhtään. Sopii todella hyvin 1:1 mallinnoksiin, mutta on peevelin kallista.

Keskeneräisten laatikko sisältää kaikkea jännää. Noin pari kiloa pronssivalettuja esineitä, joita olen pikkuhiljaa hinkutellut valmiiksi aina tarpeen mukaan. Näyttäisi siellä olevan yksi tykin aihiokin...

Meillä mitään ei heitetä pois!


Pikku Baby! 11-kiloinen alasimeni, jonka tilasin seppä Pasi Lähteiseltä viime keväänä. Maksoin vaihdossa isokokoisen huovutetun tiikerintaljan (käsin karstatusta villalevystä) ja pitkähiippaisen velhonhatun. Baby on tehty vanhasta ratakiskosta. Kaupantekijäisenä siihen tuli irroitettava sormuspinna. Tykkään, ja on ollut erittäin tarpeellinen. Lisäosana sain siihen appiukoltani suurikokoisen ja huolella tehdyn tammipölkyn alustaksi, mutta pölkky ei valitettavasti mahdu pikkuiseen verstastilaani.


Verstaalle tuppaa kertymään kaikkea korjattavaa joka sitten vain jää nurkkiin odottelemaan. Pieni paperinen panorama Mata Harista on myös kissojen lempilelu, joten jouduin tuomaan sen turvaan omiin tiloihini. Siitä on revitty lamput ja kukkakoristeet irti ja ne odottavat vielä korjaajaa. Samoin pientä putsausta ja ketjun korjausta odottaa kirpputorilta löydetty Kalevala Korun ristiriipus.
Keskeneräisiä vahamalleja kaikissa maailman väreissä


Välillä verstaalla tehdään ihan oikeita hommiakin. Tässä on vanhaa leivonta-alustaa hyödynnetty vahamallien viimeistelyssä. Apuna hammaslääkäriltä saatuja vanhoja työkaluja sekä dremeli. Tosi ammattilaisilla on myös vahakolvi millä vahamalleihin voi kiinnittää valutapit tai ripustuslenkit ennen valua. Minulla onkin Bilteman halpiskolvi ja rautalankaa ja hyvin toimii!

Vaan sitten siihen kaikkein yleisimpään kysymykseen minkä verstaan ovella kuulee: "Hyi hitto, mikä täällä haisee!?"


 Kuivatut sorsan räpylät...


... suolaan säilötyt oravannahat...


...muumioituneet sammakot (löytyi valmiiksi kuivatettuna autosta kesän jäljiltä)...


...vai kenties tuo mystinen muovisäkki tuolla verstaan nurkassa? No mutta sehän se tietysti onkin. Säkki sisältää ilmastointiteipillä tilkityn vesiämpärin johon laitoin jo marraskuun alulla peuranpään mätänemään. Mädätys on hellävarainen menetelmä luiden puhdistamiseen, sillä se jättää kallon pienimmätkin hiuksenhienot luut ehjiksi. Mädätettävä kallo tulee säilyttää lämpimässä useita viikkoja, jotta prosessi pysyy käynnissä. Sivutuotteena valitettavasti ilmenee tällaista muinaistekniikolle harmillisen tuttua aromaterapiaa, mutta eipä tuolla verstaalla kyllä kovin usein vieraitakaan käy.

Mutta viihdettä on toki tarjolla, mikäli vieraita sattuisi kuitenkin ilmestymään - siitä pitää astrologi Vesan Ennustuspeli huolen!


Olisipa hurjan kiva nähdä millaisia muiden ihmisten työhuoneet ovat. Tämä vain vinkkinä muille blogaajille :)