Förikoru förifanille

Turussa on paljon nähtävyyksiä, ja yksi niistä on luonnollisesti Turun Föri. Föri on jalankulkulossi joka seilaa Aurajoessa Turun ja Åbon välillä nonstoppina ympäri vuoden. Föri on turkulaisille rakas kaupunkilautta jolla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Ystäväpariskuntani muun muassa vihittiin Förillä keskellä kaunista kesäpäivää. Oli siinä kanssamatkustajilla ihmettelemistä.

Kuva: Samuli Lintula (Wikipedia)

Ikoninen lautta inspiroi tämän pienen riipuksen, jonka alaosa on pronssia ja kuljettajan koppi hopeaa. "Vähän sinne päin" punsseloidut ikkunat tekevät koruun hieman naivistisen fiiliksen. Koru on saajalleen ilmeisen mieleinen sillä se on ollut joulusta saakka jatkuvasti käytössä.

Ai että, miten voikin puolentoista minuutin risteily herättää niin suuria tunteita!

Rahaparan synty

 

Kuinka syntyi Rahapara

Pohjan piika pikkarainen

Neiti Päivätär pätevä

Läksi luokse ahjosensa

laittelemaan lahjojansa.

Otti rahan kukkarosta

vieriväisen vetimestä

tahtoi vaurautta tehdä

taitavalla taonnalla.

Otti alle alasimen, sepän ahjon asetteli

Rahaparan laittaaksensa

onnen tuojan tehdäksensä

Niin tuo piika pikkarainen

teki kupuraisen rahan

josta paran pistelisi

onnentuojan laittaaksensa

Kävi sepän sorvin luokse

Paran pystyyn laittaaksensa

kupuraiset ympyräksi 

sydämeksi hopeinen helinä

Laittoi seppä pikkarainen hopeata liitoskohtaan

Vaan ei ollut onni myötä

taito tarkalla varana

kaikki parat tehdäksensä

jolla onnen ostaaksensa

Para paloi, raha paloi, paloi kultainen kipinä.

Tuosta seppä pikkarainen 

tulistuvi tuhannesti

Iski kerran iski toisen

iski kohta kolmannenki

Pian syntyi uusi para

para pieni hopeainen. 

Jopa kuuli kuusikulma

Sepän pienen pyynnäntöä

Kilkatteli kiiltäväistä

Sormin soitti sampoansa

Miss' ei  tunnu vasaran jälki

Eikä pihtien pitämät.

Se on paran pistellynnä

kolikkoisen kilkutellut

tuop' on piika pikkarainen

seppä pieni pätevä

(Inspiraatiota haettu Suomen Kansan Vanhojen Runojen tietokannasta)

Muuttoa pukkaa

Blogi pysyy kyllä samassa osoitteessa mutta pitkähkö hiljaisuus selittyy sillä että tähän keskelle näyttötutkintotyökiireitä sattui nimittäin muuttopäivä.

Kämppä melkein paketissa. Ranteet kyllä on paketissa tämän rumban jälkeen.

Palaamme asiaan kunhan saan kaiken purettua laatikoistaan. 

Keskeneräisten kerho kokoontuu!

Tuntuu kauhealta blogata kässäblogiin kun mitään valmista ei tunnu syntyvän. Kaikkea tehdään hirveällä tohinalla mutta kun jokainen projekti on kesken. 

Projekti 1: sahausharjoitus

Projekti 2: nahkatyöt

Projekti 3: jalometalli- ja juotostyöt

Projekti 4: kenkälestin teko

Näitä projekteja sitten piisaa. Mm. muutama huovutustyö on vielä viimeistelemättä, pari peurannahkaa odottavat käsittelyään, valinnaisen jalometallikurssin tuotokset viilaamista vaille valmiita, vastatehdyn pronssivalun tuotteet kaipaavat hinkuttajaa, saippuankeitto on parhaillaan kesken ja vielä pitäisi joululahjojakin alkaa suunnittelemaan, ties vaikka innostuisi lähtemään joulumarkkinoille myyjättäreksi.

Ei sentäs, on täällä jotain valmistakin. Tein ystävälleni tilaustyönä kettu-käsinuken. Ihan itse kaavoitin, ja taisi asiakaskin olla tyytyväinen. Sen nimi on Ruska.

Kettu ja sen uusi emo

Ai että minä tykkään tästä muinaistekniikasta juuri tuon monipuolisuuden takia!

Pukumaakari vaikka henki lähtisi

Taannoisella tekstiilikurssilla otin ja piirsin itselleni sopivat kaavat eräästä 1400-lukulaisesta naisenvaatteesta (Herjolfsnes-mekkona tunnettu). Kaavaopasta myy mm. Black Clothing Hiiden.

Parin sovitusversion jälkeen sain mekon jotakuinkin istumaan päälleni:

Mansikkatuuttivärit koeversiossa!

Tykkään näistä tyköistuvista puvuista kun olen vielä sen verran pienikokoinen että menen "neitosesta" näissä elävöitystapahtumissa. Mutta ah, ja voi! Vielä se taidon puute iskee sieltä puskan takaa vaikka kuinka luulee osaavansa. Puuvillalakanasta tehdyt kaavat istuivat kyllä, mutta annas kun leikkasin samat kaavat villakankaasta ja osittain vielä täysvinoon:

No vielä äskenhän nämä olivat samanpituisia...

Tarkistin kaavat vielä kertaalleen ja kyllä ne lakanakaavat täsmäsivät. Mutta villakangas oli tosiaan erilaista mihin olen tottunut eikä käyttäytynyt ollenkaan toivotulla tavalla. No sitkeä sissihän ei tästä vielä lannistu vaan pistää paketin kasaan kun on sen kerran aloittanutkin!

Onpahan kasvunvaraa! Ja pöljä ilme.

Päätin, että mekko on nyt valmis enkä todellakaan lähde purkamaan huolella tikattuja saumoja vaikka onkin pari kolme kokoa liian iso. Pituudesta tämän saa sopimaan ja ohut villakangas laskeutuu sen verran nätisti että vyön kanssa tämä on ihan käyttökelpoinen kokonaisuus. Ja todella lämmin!

Kunnon loma kun on loma!

Onneksi on hiihtoloma! Onnistuin nimittäin kipeyttämään ranteeni viikko sitten ja lepo on nyt erittäin tarpeellinen. Syyllinen on joko huovutuskurssilla tehdyt vääränlaiset nostot tai se parin tunnin imurointimaratooni mitä pidin viikkosiivouksen yhteydessä. Todennäköisesti molemmat.

Ja vaivan nimi on tietenkin Jännetuppitulehdus.

Jännetuppitulehduksen nimi hämää, sillä tulehduksen aiheuttaja ei ole virus tai bakteeri, vaan liiallinen mekaaninen rasitus. Jännetuppitulehdus liittyy yleensä esim. pitkään jatkuneeseen yksitoikkoiseen liikkeeseen tai äkilliseen venytykseen. Kudoksiin tullut vaurio ilmenee kipuiluna joka liittyy usein alkuun raajan tiettyyn liikkeeseen tai asentoon. Levossa kipua yleensä ei tunnu, mutta pitkään jatkunut rasitus voi aiheuttaa myös leposärkyä.

Alkava jännetupen tulehdus paranee usein itsestään, kun rasitus lakkaa ja kipuilevan kohdan annetaan levätä tarpeeksi. Käsikauppatavarana myytävien tulehduskipulääkkeeiden käyttö joko paikallisena voiteena tai tabletteina lievittävät tulehdusta ja kipua.

Toisin kuin jotkut tulehdukset, joihin viileä tuo helpotusta, jännetupentulehdus ei nauti kylmästä. Tutkimustulokset antavat viitteitä siihen, että kylmässä työskentely saattaa jopa altistaa jännetupentulehdukselle (Suomen Lääkärilehti 1/2005). Raajan kuntoutumista voi jouduttaa pitämällä kipeä kohta lämpimänä mm. lisävaatetuksella. Myös lämpimät vesikylvetykset edistävät paranemista.

Tulehduksen kulku vaihtelee tapauskohtaisesti, mutta siihen voi kuulua mm. parista päivästä pariin viikkoon kestävä kuumotus-, turvotus- ja punoitusvaihe, jonka jälkeen tulehdus rauhoittuu. Itse jänteen/jännetupen paraneminen voi silti kestää vielä useita viikkoja välittömien kipuoireiden kadottua. Tämän huomaa heti ikävänä kipuiluna jos yrittää suorittaa rasittavia liikkeitä "liian aikaisin".

Jännetupen turvotusta voidaan tarvittaessa hoitaa kipulääkkeiden lisäksi paikallisilla kortisoniruiskeilla. Vaikeammissa tapauksissa ahtautunut jännetuppi saattaa vaatia leikkaushoitoa. Tähän ei onneksi olla vielä jouduttu turvautumaan, mutta sekin voi aikaa myöten olla edessä. Tunnen useita käsityöläisiä joiden käsivaivat vaativat leikkauksen ja pitkän sairasloman. Ikävä ammattitauti.

Hyvät rannetuet, kaiken A ja O!

Paranemisen helpottamiseksi olen itse käyttänyt tukirannekkeita. Ne pitävät kipeän käden suhteellisen liikkumattomana sekä lämpimänä. Lisäksi rannetuet toimivat hyvänä muistutuksena siitä että paranemisaikana kyseisellä kädellä ei todellakaan pitäisi tehdä mitään rasittavia töitä. Parhaimmillaan olen pitänyt rannetukea yhtäjaksoisesti usean viikon ajan, ja minulle se toimii.

Yleisohje jännetulehdusten ennaltaehkäisemiseksi on yksitoikkoisten, rasittavien liikkeiden välttäminen. Mikäli sellaisia on pakko tehdä, tulisi ehdottomasti välttää äkillistä ylikuormitusta ja työntekoon on laskeuduttava varovasti, vähän kerrallaan. Tässä muinaisteknikkokoulutuksessa on koko ajan huomioitava se, että tietyt liikkeet ja työasennot ovat täysin kiellettyjä, kuten buckskinejä tehdessä jo huomasinkin. Olen pyrkinyt pitämään liikkeet, työasennot, työkalujen käytön ja tauot sellaisina, että yksittäinen jänne ei ärry liikaa. Jos kipua alkaa ilmentyä työnteko on syytä lopettaa saman tien ettei tulehduskierre ala uudestaan. Luokkatoverini ovat joskus ihmetelleet intoani käyttää koneita kaiken mahdollisen kanssa vaikka olemmekin nimenomaan muinaisen tekniikan ja käsityön opiskelijoita. Syy on se, että pyrin säästämään käsiäni mahdollisimman paljon jotta voisin tehdä näitä hommia jatkossakin.

Käsityöläiseksi pyrkivällä jännetupentulehdus on erinomaisen kenkku vaiva jonka kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Näillä mennään.

Lähteet:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00269
http://www.tohtori.fi/?page=2442205&id=5217238
http://www.klinikka22.fi/data/uploads/documents/1/J%C3%A4nnetulehdukset.pdf

Koulua odotellen

Kas tässä välipäivien postaus kaikesta mielenkiintoisesta mistä olen unohtanut aiemmin kertoa.

Hiekkavalu:
Yritin saada aikaan vaikka mitä hienoa hiekkavalulla. Tarkoitus on mallintaa valmis kappale painamalla se kaksiosaiseen muottiin (öljyhiekkaseokseen) ja valamalla hiekkaan jäävään painaumaan pronssia. Valitsemani mallit eivät valitettavasti olleet parhaita mahdollisia.

Legorivistö. Tähän pitäisi vielä kovertaa kaato- ja kaasukanavat

Se melkein onnistuu!

Legot toistuivat kunnolla vain ulkopinnaltaan. Hiekkavalussa olennaista on se, että muotti on päästävä ja vaikka Lego on periaatteessa päästävä muoto (ei ulokkeita jotka voisivat estää irroittamisen hiekkamuotista) ei se käytännössä ollut lainkaan päästävä. Useamman yrityksen jälkeen päätin luovuttaa hiekkavalulegojen tekemisen ja siirtyä parempaan ideaan.

Pahemmalta puoliskoltani lahjaksi saatu messinkinen jugend-kautta edustava teesiivilä alkaa olla hieman huonossa kunnossa joten ajattelin replikoida sen pronssista. Valitettavasti kappale oli aivan liian ohut jotta se olisi toistunut kunnolla hiekkaan. Kyseessä on pakottamalla messinkilevystä tehty kappale jonka kopioiminen epätarkalla hiekkamallilla ei ottanut mitenkään sujuakseen.

Johtopäätös: hiekkavalu sopii karkeisiin muotoihin kaikkein parhaiten. Hienommat yksityiskohdat kannattanee tehdä läskin avulla (kuten BersErkki) tai kaivertaa suoraan vahamuotista alipainevaluun. Jälkeenpäin jäin miettimään olisiko hiekkavalulla saanut toistettua kuperapintaisen pronssipeilin muodon jota olisi sitten voinut hioa kiiltävän kirkkaaksi. Täytyy kokeilla kevväämmällä.


Pronssivaluja

 

Suurin osa syksyllä tehdyistä pronssivaluista. Tässä ovat kaikki jotka ovat selvinneet kotiin asti eli kaikki ehjät valut.

- Vyönsolki ja kasviparkitusta nahasta itse värjätty ja kiinni niitattu nahkavyö

- Oksista tehdyt rannerenkaat

- Pronssioksat (keskeneräinen kaulakorusarja)

- Muinaissoljen aihio, päätynyt sittemmin joulukoristeeksi koska oli liian raskas korukäyttöön ja näytti piparkakulta

- BersErkki

- Aku Ankan hattu -riipus

- Kulkunen (1 kpl)

- Kampa

- Torin vasara, tyylitelty versio

- Paskavalu

Vielä yksi kuva paskavalusta. Suhteellisen modernin näköinen epäonnistuma.

Taottuja

No näitä ei paljoa ole. Takominen ei ehkä ollut se minun juttuni eikä sitä kurssia kestänytkään kuin pari viikkoa. Tarkoitus oli oppia ihan perusteet kuuman metallin käsittelystä jotta jatkossa voisi suunnitella tuotteiden valmistusprosessin tehokkaammin. Huonojen ranteideni takia keskityin käsittelemään ohuinta löytämääni rautatankoa siinä missä isommat kaverit paukuttivat itselleen tulusrautoja ja puukonteriä. Lisäksi opetushenkilöstö oli fiksua ja tarjosi käyttööni omia puolen kilon vasaroitaan koulun puolentoista kilon vasaroiden sijaan. Helpotti tekemistä huomattavan paljon, siitä iso kiitos!

Kokeiluja koruiksi

Panttasin korujen blogiesittelyä näin pitkään koska tein näitä jokusen kappaleen joululahjoiksi. Näyttötutkinnoissa kiiteltiin etenkin nuottiavaimen mallia ja lohdutettiin, että ei se vasaran koko hyvää seppää tee...

Loput työnäytteet

No tuli sitä raudan vääntelyä testattua. Aitan hakanen, lusikanpää (opettaja takoi lusikan pesän näytteeksi, nappasin mallikappaleesta itselleni kahvimitan ja viimeistelin kahvan), yksi ruma koukku sekä naulakko. Ei huonoja, mutta parempiakin voisi olla.