Hiirikurssi

Kiertelevän Ketun Nana järjesti hiirennahan parkituskurssin, jossa sain ilon ja kunnian toimia apuopettajana. Mehän olemme Nanan kanssa tehneet tällaisia mini-taljoja jo aikaisemmin nukkekotiharrastusta varten (täyden selostuksen voi lukea tuolta miniatyyriblogini puolelta) ja olemme esitelleet tätä kyseistä taitoa mm. Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehdessä sekä Euran Härkänummella muinaismarkkinoilla.

Nyt oli vuoro jakaa tietoa ja taitoa eteenpäin innokkaille kurssilaisille. Kuusihenkinen oppilaskunta koostui kaikenikäisistä tekijöistä: perinnetaitajista, nuorista metsästäjistä sekä tietysti nukkekotiharrastajista.

Pian alkaa työnteko

Hiirien saatavuus oli vähän niin ja näin, mutta onneksi juuri kurssia edeltävänä yönä Koroisten kiltti kissa oli saanut saaliiksi  pari muhkeaa rottaa. Lisäksi osalla kurssilaisista oli ns. omat eväät, eli peltohiiret mukana.

Nylkyhommissa

Kurssi alkoi luonnollisesti nylkemisellä. Tähän tarvittiin kylmiä hermoja ja teräviä veitsiä. Käytössä olivat mattoveitset, askarteluveitset sekä intarsiaveitset. Kun talja oli saatu irti se kaavittiin sisäpinnaltaan puhtaaksi ylimääräisestä kudosaineksesta pienillä kaavintaraudoilla. Siinä hommassa rikkoutuneen tamburiinin metallikiekot toimivat erinomaisina työvälineinä.

Föönaus

Putsaamista seurasi karvapuolen kuivattaminen. Tarkoitus oli jättää nahkapuoli vielä kosteaksi. Parkkiaineena käytettiin kananmunan, oliviiöljyn sekä mäntysuovan seosta. Aine hierottiin taljaan ja jätettiin vaikuttamaan vähintään vuorokauden ajaksi. 

Parkkiaineella voidellut taljat

Yhden iltapäivän mittaisen kurssin aikana ei ehditty enää pehmittää taljoja juuri tuon vaikutusajan vuoksi, vaan se jäi kurssilaisille kotitehtäväksi. Taljan voi ennen pehmittämistä vielä pestä esim. pehmeällä koirashampoolla  mahtavan kiillon aikaansaamiseksi. Tekijöiden kädenjälki oli erinomaista ja kurssilaiset olivat mielissään uuden taidon oppimisesta. Samalla myös me kokeneemmat hiirentaljan tekijät opimme, että rotannahka on sen verran vahvaa että siitä voisi hyvinkin tehdä vaikka kengät kuten pulavuosina Suomessa oli tapana.

Kiitos kurssilaisille ja erityiskiitos Nanalle hienon iltapäivän järjestämisestä!

P.S. Kurssilla valmistuneita tuotoksia voi nähdä esimerkiksi Suuren Maailman miniatyyriblogissa