Vaskikäärme

Puolisen vuotta on mennyt iloisesti töitä paiskiessa. Korusepän homma on ihan just omaa alaa, ja nyt on ollut mahdollisuus opetella sarjatyöstöä ja alan pieniä hienouksia Vaskikäärmeen ohjauksessa.

Alla olevat mallit ovat firman myyntikoruja. Vaskikäärme tekee muinaishenkisiä pronssi- ja hopeakoruja sekä yksittäisiä tilaustöitä.

Pääasiassa korut valmistetaan valamalla, jonkin verran myös levystä ja langasta takoen ja muotoillen. Työ on ollut mukavan vaihtelevaa, olen päässyt osalliseksi aika pitkälti kaikkiin työvaiheisiin paitsi itse sulan metallin kaatamiseen. Sen homman jätän mieluusti niille joilla on vakaa ja vahva käsi.

Vahamalleja menossa valuun

Vahamallia viimeistelemässä

Eräskin tilaustyö oli Pohdonsaaren kolmipäisen kotkan replika. Siihen meni valehtelematta jokunen tovi. Ensin valettiin, sitten hiottiin, sitten paketoitiin. Näin niinkuin lyhyesti kertoen. 

Oikeasti homma meni niin että ensin tehtiin prototyyppi, hiottiin ja fiilattiin se valmiiksi, sitten otettiin siitä muotit, replikoitiin mallit, valettiin uudestaan, hinkutettiin, korjailtiin, patinoitiin, kiilloitettiin ja koristeltiin. Ja tehtiin räpylät. 

Vastavalettuja kuusia

Kotkia räpylöineen. Yhteensä 27 räpylää kolmessa linnussa

Valmiit riipukset. Mittaa linnuilla on n. 5 cm kanttiinsa

Korusepän hommiin kuuluu olennaisesti kiillottamisen lisäksi myös korujen nyöritys, paketointi ja postitus. 

Vegvisir -korut nyöreissään

Keskiaikaisten kahvaristien paketointia

Kiireen ja aherruksen keskellä on hyvä huilata aina silloin tällöin.

 

Työpaikan koiraeläin auttaa stressinhallinnassa

Ja silloin kun työt jatkuvat niin niitä tehdään antaumuksella. 

Huipputekninen kipsinpuhdistusyksikkö

Korusepän kätöset. 

Hauska huomio on se, että sormenjälkeni ovat kuluneet puolen vuoden sisällä aivan sileiksi ja sormiin on pinttynyt kestolikaa kiilloitusvahasta. Voinen nyt heittää hyvästit käsimallin hommille.  

Sarrrrrrrja karhunhampaita

Karhunkivi

Joissain paikoissa pitää työntekijöille vääntää kaikki rautalangasta. Tässä duunissa työntekijät vääntävät itse pronssilankaa.

Notta tästä se nyt pitäisi alkaa, korusepän ura!

Kurssinvetäjänä

Vedettiin tuossa pieni projekti kaverin kanssa: hän halusi oppia hopeatyön alkeet ja minä halusin kokeilla kurssin vetämistä ensikertalaiselle. Meillä oli aika hauska iltapäivä ja lopputulos oli tosi hyvä!

Kiilloitus käynnissä

Kolmiulotteisutta ja tekstuuria

Lopputulos. Kuvan otti Antti J.

On aina hauska koukuttaa ihmisiä koruntekoon!

Kipene kiittää lahjoista

Kiitos ja terveisiä nukkekotiharrastajaystävälleni Pieneen Taloon!

Miniatyyriharrastukseen kuuluu olennaisena osana yhteisöllisyys, pienet lahjat, muistamiset ja yllätykset. Itsekin seurailen useampaa miniharrastajan nettisivua aina yhtä ilahtuneena ihmisten luovuudesta.

Hiljattain osallistuin Pienen Talon blogissa kyselyyn erään "miesten palvelutalon" nimestä, ja ilmeisesti ehdotuksestani tykättiin sillä sain postipaketissa palkkiona erinomaisen hauskan miniatyyripaketin: 

Kuvasta puuttuuvat  pieni pöytäliina ja pieni metallikuvioita sisältänyt askartelupaketti.

Toimiva reppu

Poronnahkainen rumpu!

Pienenpieni hopeasolki

Solki meni heti käyttöön! Päivi Ankka kiittää!

Windexiä ja kakkua

Massatankoja

Sikaareita sekä cocktaileja. Om nom nom!

Kyllä jotkut sitten osaavat! Siis suurkiitos erinomaisesta pikkupaketista miesten palvelutalo Honolulun emännälle! 

 Sitten omaa asiaa: 

Miniatyyriharrastuksessa minua kiehtoo eniten sen haastavuus. Käsityöläisenä nautin siitä kun saan laittaa taitoni koetukselle sekä 1:1 mittakaavassa että 1:12 mittakaavassa, joskus jopa vielä pienemmässä 1:24 tai jopa 1:144 mittakaavassa. Kysymys on tarkkuustyöstä ja kärsivällisyydestä, ja miniatyyreja tehdessä tekijän todellinen taito paljastuu. Haluaisin kovasti verrata tekemiäni metallisia miniatyyreja (veitsiä, haarukoita, saksia, hopearasioita ym.) koruseppien taidonnäytteisiin, mutta en taida ihan vielä olla sillä tasolla mitä muinoin vaadittiin Fabergén korupajalle pääsemiseksi. 

Mutta: Periksi ei anneta, hiljaa hyvä tulee ynnä muita soveliaita sananlaskuja. 

Tänä talvena päätin siirtää miniharrastukseni uudelle tasolle ja luovuin vuosia sitten rakentamastani nukketalosta. Yhtenä syynä olivat leikkimistä hankaloittavat osallistuvat eläimet, toisena syynä kiinnostukseni siirtyminen pelkästä harrastustoiminnasta selkeästi ammattimaisempaan suuntaan. Puhdistin siis pöydän, ja nyt pyrin kohti täydellisiä toimivia tuotteita sekä sitä kautta yrittäjyyttä suuren kunnianhimon siivittämänä.

Minusta tulee isona Lelumaakari ja Käsityövelmu.

Lapset, lapset...

Liitetään tähän samaan syssyyn myös alustava info siitä, että osallistun heinäkuun lopulla järjestettäville Wanhan Ajan Lelumarkkinoille Forssassa. Alla esimakua tulevasta tarjonnasta.

 

Sisko kaunokainen on hopeoitua pronssia, tyyliltään hakee 1920-luvun ihanaista. Sisko kammokainen puolestaan ... No, eiköhän kuva kerro kaiken.

Nukeille valetaan vielä raajat ja näistä tehdään tee-se-itse-nukkepaketteja erikoisuuksia hakeville harrastajille/keräilijöille.

Vaihtokaupoilla

Taitoa on ja tahtoa, mutta on joitain asioita joihin en kykene tai joita en vaan halua tehdä. Yksi inhokeistani on kutominen/neulominen. Pidän kuitenkin kasveilla värjäämisestä, joten minulla on laatikollinen kauniita villalankoja mutta mitä niistä tekisi. Ongelma ratkesi jo viime talvena kun opiskelukaverini R. totesi ohimennen että "keksippäs mitä voisi seuraavaksi kutoa". Totesin näppärästi että tarvitsisin villapaidan, ja siitä se sitten lähti.

Toimitin R:lle ison kasan villaa ja hän näppäränä käsityöläisenä pisti neuloen minulle komian ja lämpimän villapaidan. Harmi vaan ettei tässä nyt sattunut olemaan hyvää kuvaa paidasta. Laitan parempaa potrettia sitten kunhan jaksan taas leikkiä kameralla.

Villapaidassa on käytetty viime syksyn lammasmarkkinoilta voittamani lankakerät. Itse värjätyistä langoista löytyy mm. kokenillia, koivua, suopursua ja krappia (kolmea eri sävyä).

Vastineeksi R. toivoi huovutettua reunusta rottinkiseen vauvankoppaan tulevalle uudelle perheenjäsenelleen. Väritoiveena oli vaalea, mutta muutoin sain vapaat kädet. Ja minäpä pistin tohinaksi:

Sängynsuojusta kiertävät suomalaiskansalliset eläimet: hirviherra, karhuemo lapsineen sekä kettunen. Suojus on huovutettu kokoon käsin ja rullattu sitten tiiviiksi bambuverhon sisällä. Suojuksen yläreunoihin on huovutettu kiinni huopanarut joilla reunuksen sai kätevästi solmittua sängyn laitoihin.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä. Niin minäkin.

Kiitos messukävijöille

Viime viikonlopun Antiikki-, Käsityö-, Keräily- ja Nukkekotimarkkinat olivat todella hauskat. Kiitän kaikkia Ukonvakka ry:n muinaiskojulla kävijöitä ja etenkin kaikkia ihastuttavia nukkekotiharrastajia sekä -ammattilaisia jotka tulivat viikonloppuna tutuiksi. 

Messujen kuvapläjäyksen on ottanut Nana:

Kojunrakennusta perjantain kunniaksi

Mini-muinaisten oma kyltti. Itse tein!

Nanan kehrääjä

Päivin Herra ja Rouva Mäyrä

Oma velhonkammarini (myynnissä vain sadalla eurolla)

Kirjakorut kaulalle ja nukkekoteihin

"Väärää rahaa"

Emäntä ite.

Kipene & kumppanit kiittävät ja poistuvat taka-alalle suunnittelemaan uusia kepposia!

Maksamaton mainos muinaistekniikasta kiinnostuneille

Kiinnostaako muinaistekniikan opiskelu?

Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston muinaistekniikan osasto järjestää 17. toukokuuta klo 09:00 - 15:00 uusien opiskelijoiden valintakoetilaisuuden elokuussa 2013 alkavaan muinaistekniikan koulutukseen! Kyse on aikuisten eli 18-vuotta täyttäneiden kaksi vuotta kestävästä käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon valmistavasta koulutuksesta muinaistekniikan alalla. Täysi-ikäisyyden lisäksi muita ennakkoehtoja hakeutumiselle ei ole.

Varmista osallistumisesi valintatilaisuuteen ilmoittautumalla sähköpostilla osoitteeseen miika .vanhapiha (at) raseko.fi. Liitä viestiin nimesi, ikäsi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Ilmoittautumisia otetaan vastaan kaiken aikaa, vieläpä muutamaa päivää ennen valintakokeita.

Valintakoetilaisuus pidetään Mynämäellä muinaistekniikan osastolla, osoitteessa Vehmaantie 111, 23100 Mynämäki. Erillinen kutsu valintakoetilaisuuteen lisäohjeiden kera lähetetään kaikille ilmoittautuneille huhtikuun aikana.

Loppukevennykseksi kuvia joista näkee minkä takia koulutukseen kannattaa hakea:

Amatsonit harjoittelevat jousiammuntaa

Kipene huovuttamassa

Hirvennahka kuivumassa

Isot koneet

Jurttaa suunnitellaan

Kallon puhdistus mädättämällä

Keramiikan kehäpolttoa

Morsingon pilkkomista

Morsinkoväri käsissä

Langan värjäystä

Lampaankerintää

Kehruuta

Kissanpennun ruokintaa luokkaretkellä

Jousiammuntaharjoitukset

Kasviretkellä

 

Raatteenjuurta kuivamassa

Nokoset itse parkitun taljan alla

Ulpukan juuria keräämässä

Saamelaiset kankaanluontipuut

Suolöytöjä retkellä ("Kaiva siitä mihin mä osoitan")

Jokapäiväinen leipämme

Muinaismateriaalia: putkiluita, jänteitä ja koipinahkoja

Saippuankeitto aluillaan

Talkoohommia

Taontaa ja avovalua ahjolla

Shakinpelaajan unelmalauta

Pronssin sulatusta alipainevalua varten

Sarvenkeittoa ulkona hajuhaittojen välttämiseksi.