Nukkekodin askarteluja: kahvipannu ja hylly

Tää nukkekoti on ikuisuusprojekti. Mutta aina silloin tällöin inspiraatio iskee ja tulee rakenneltua vähän sitä sun tätä: 

Mutteripannu valettua hopeaa. Patinoitu sytkärillä kuumentaen ja lopuksi akryylimaalia pintaan.

Kodin kirjahylly. Samanlainen kuin äiteellä. Tämän valmistin osa-aikaduunissani laserleikkurilla (pomon luvalla) teak-viilusta. Duunipaikan roskiksesta löytyy aina askarteluun sopivia 1.5 mm paksuja viilunpaloja joten hyödynsin niitä. Hyllyn viimeistelin hiekkapaperilla sekä viilalla. Päällä mehiläisvaha-öljyseos. Vetonupit tein koruverstaalla kuparista. Viskipullot ja Maon kuva nettikaupasta, kirjat ja katalogit myös itse tehtyjä.

Korutaidetta: The Idiot Box

 Korutaidetta kuparilevystä ja langasta. Muotoiltu kokonaan käsin, ei valuja tai vahatöitä tässä.

"Aaaaaaaaaaaaaaa!!!!"

Idioottilaatikossa on aitoja idiootteja sisällä!

Jos joku haluaa niin tämän saa ostaa vaivaisella 250 eurolla.

Syyskauden avaus

Koruverstaalla syntyi tällä viikolla kynttilänjalkoja.

Mittakaava 1:12

Sit vielä parit avaimet nukkekodin sohvankoloihin hukattaviksi.

Enää kolme ja puoli kuukautta jouluun!

Haarniskantekijä

Elämäni toinen mies, Bobby Singer, sai tänään sovittaa uutta viikinkikypärää (kuparia) ja hopeamiekkaa.

Nyt on taas korusepällä miniatyyrivaihe päällä!

Sokerilapio

 Ihan vaan koska mä voin!

Pronssia ja hopeaa. Tilaustuote, hinta alkaen 70 eur.

Hauskaa joulua!

Meillä nukkekoditkin saavat koristeet joulunpyhiksi. Tässä sinkkumiehen talossa vietetään rauhallista juhlaa, pukin nuttu odottaa jo joulukeikkoja tuolin selällä. Olutta nautitaan toki vasta joulusaunan jälkeen takkatulen ääressä kuivatellen.

Omaakin taloa on laiteltu pikkuhiljaa. Nyt alkaa tuntua jo joululta. Tosin joulukin voi olla hieman erinäköinen folkloristi/muinaisteknikon silmin. Tämän pihan joulukoristeet kertovat eläimen muuntaumisesta ihmiseksi ja päinvastoin. Puhdas vahinko, tosin. Satun vain pitämään sarvipäisistä eläimistä ja olennoista.

Pihaan tulijaa tervehtii Loikkaava Peura

Seuraavana esiin tulee Joulun Henki

Joulun Henki vartioi pihatulta

Ovella vieraita odottaa Tuohipukki. 

Näistä pelotteista selvittyään on tervetullut taloon. Tuvassa tunnelma on lämmin ja tuoksuu pullalta sekä joulukuuselta, ihmiset ovat iloisia ja kaikilla on hyvä mieli.

Lämpimiä varpaita kaikille!

Taikapeili

Kuningattaren taikapeili. Kehykset valettu hopeasta, itse peili on kiilloitettua hopealevyä jonka niittasin kiinni kehyksiin.

Tästä on tekeillä vielä pronssinen versio nukkekoteihin ja kaulakoruiksi niille joiden elämästä puuttuu ripaus taikuutta.

Pöytähopeat

Minulta pyydettiin josko tekisin neljän hengen pöytähopeat mittakaavaan 1:12, tietysti aidosta hopeasta. Eihän tuollaista haastetta voinut jättää väliin.

Luonnostelin kappaleet pronssista. Kädensijat sorvasin ja ruokailuvälineiden päät taoin punsseleilla ja vasaroilla. Haarukka tuotti eniten päänvaivaa. Sanottakoon, että pronssisen haarukan kasaaminen vaati kuusi juotosta...

Pronssiluonnokset

Käytin hävyttömästi hyväkseni erinäisä kontakteja ja selvittelin miten noin hentoista palikkaa kannattaisi lähteä replikoimaan, koska eihän pirukaan pysty sorvaamaan kahtaakymmentä liki identtistä palikkaa tuossa mittakaavassa. Päädyin tekemään kappaleista valumuotin ja yllätyin tosi iloisesti kun vahamallit onnistuivat. Sitten vaan *pruut*, hopeavaluun ja hinkuttamaan!

Vastavaletut

Salaattiottimet piti työtää vielä uudestaan, olivat niin hentoja ja pitkävartisia että valu ei toistunut kunnolla. Muut välineet sen sijaan tulivat liki käyttövalmiina valusta. Siihen vielä valukanavien poistot, viilaukset, kiilloitus ja paketointi!

Lähtövalmiit

Harmittaa että unohdin kuvata kunnon kameralla aivan valmiit hopeavälineet, mutta otinpahan edes pokkarilla pikadokumentaation ennen paketin toimittamista uuteen kotiinsa. Korvaukseksi alla erinomaisen onnistunut pronssisista ruokailuvälineistä mittakaavan keralla.

Tehkääs jätkät perässä! 

Pieni leikkuulauta katajasta.

Olen puutarhuroinut kesällä ahkerasti. Valitettavasti aina ei mene niinkuin Strömsössä, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

"Kasvata itse oma ruokasi. Ole ekologinen ja tiedostava!" Just joo.

Siemenestä kasvatetut jättikeltasipulini olivat lievästi sanoen pettymys. Mutta onneksi tähänkin löytyy ratkaisu: nukketalon asukkaat tarvitsevat myös evästä talven varalle. Ja pienet sipulit tarvitsevat tietysti myös pienen leikkuulaudan. Rakennetaanpa sellainen:

1.) Ota pusikko josta on hyvä valita oksa tai pari. Otin pari katajan oksaa ja yhden omenapuun oksan.

2.) Hio muutama oksansyrjä tasaiseksi ja liimaa tasaiset pinnat toisiinsa. Toista tarvittavan monta kertaa jotta saat aikaan tasaisen liimapuulevyn. Hio levyn kaikki sivut tasaisiksi.

Liimapuulevy

3.) Sahaa liimapuulevy pitkittäissuunnassa noin 3 mm paksuihin pätkiin ja liimaa ne toisiinsa sillai jännästi että puun syykuvio muodostaa rinkuloita valmiille leikkuulaudan pinnalle. Erikeeperi tai joku muu puuliima käy ihan hyvin. Saa pursuta, se lähtee kyllä pois hioessa.

Leikataan ja liimataan!

.

EN SAHANNU TARPEEKS TASASESTI!

4.) Kun palaset ei kuitenkaan ole tasapaksuisia ja hiomista tulee olemaan edessä voi urakkaa helpottaa sähkölaitteilla, kuten nauhahiomakoneella. Tarpeettoman iso työkalu on aina lysti. Koettakaapa itse vaan saada tasoitettua noin 2 mm paksua kappaletta tuollaista liikkuvaa nauhaa vasten. Manikyyrin saa kaupan päälle jos on vähääkään varomaton. En ollut varomaton, olin taitava.

Ainakin tehot riittää!

 5.) Kun sormista loppuu pito on parempi siirtyä käsityökaluihin. Melkein tasaiset leikkuulaudat kannattaa viimeistellä viiloilla ja hiekkapapereilla mahdollisimman tasaisiksi.

Vastahiotut. Vielä on viilausta edessä.

 6.) Kun on viilannut ja hinkuttanut tarpeekseen voi todeta leikkuulaudan valmiiksi. Lopuksi käsittely valikoiduilla pintakäsittelyaineilla. Elintarvikekäyttöön tulevan laudan käsittelyyn suosittelen oliiviöljyä.

Katajaista

7.) Poseeraa internetissä. Vastaanota ihailua.

Kahvipannu

Jotta totuus ei unohtuisi: Pienessäkin työssä voi olla tarpeettoman iso vaiva.

Kahvipannua varten punsseloin kuoppa-alasimella puoliympyrän. Rei'itin sen muutamasta tarpeellisesta kohdasta, juotin siihen pohjan ja kannen reunukset.

Muotoilin kaatonokan ohuesta kuparilevystä, viilasin ja mallasin paikalleen. Juotos onnistui muistaakseni neljännellä yrittämällä. Ison ja pienen kappaleen yhteenliittäminen on kyllä välillä saakelista.

Niittailin paikoilleen kaatokahvan, punsseloin ja viilasin kannen muotoonsa ja viimeistelin palaset yhteensopiviksi. 

Kahva liikkuu, kansi on irroitettava ja kyllä, tässä voi ihan aikuisten oikeasti keittää kahvia. Tarttis vaan tinata sisukset ensin. Mutta kuka toisi pullan?

Lisäys 29.3.2015:

Tein sit vielä toisenkin pannun. Kyllä se harjoitus tekee mestarin.

Pannun korkeus n. 1,5 cm eli aiempaa mallia kolmanneksen pienempi

Metalliminejä: vaaka ja takkasetti

Tein tilaustyönä 1:18 mittakaavaan takkasetin jossa oli makkaratikku, hiilihanko ja lapio. Pientä päänvaivaa rakentaminen teetti, mutta lopputulos oli melkoisen lysti. Varret ovat ns. amisjengaa, eli neliölankaa joka on väännetty kierteelle. Seppäystäväni olivat hämillään että miten hiilihangon saa oikein aikaiseksi tuossa mittakaavassa kun tuonkokoista ei lähdetä ahjohitsaamaan. Otin kommentin kehuna ;)

Itselleni tein etukäteisjoululahjaksi pienen vaa'an. Lopputulos on ihan OK, joskin käyttämäni pronssilanka oli liian paksua (0,5 mm). En ole vielä saanut vetorautaa viriteltyä kiinni seinään että voisin vetää lankaa ohuemmaksi. Luulen, että tällaiseen vaakaan voisi käyttää 0,2 millistä lankaa niin ei näyttäisi ihan niin rouhealta. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka prototyypiksi.

Mittakaava tälle vaakasetille on noin 1:12. Ja pitihän siihen saada punnuksetkin.

"Nyt hei Rutanen oikeesti!"

Viilailin näitä jämäpronssista jokusen tovin. Kelvannee nukkemaailmaan.

Puhdetöitä ja hupihopeaa

Vaikka kovasti harmittelenkin etten muka ennätä tehdä tarpeeksi käsitöitä niin eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan on kymmenen hommaa kesken. Alla pari syksyn mittaan valmistunutta puhdetyötä:

Päällystin uudestaan nätin antiikkituolin istuimen. Tämä on tietokonetuolinani joten pehmuste oli päivittäisessä käytössä vähän kulahtanut. Eurokankaasta löytyi hassunhauska naamakangas.

Kansalaisopiston entisöintikurssilla on myös hinkattu rutosti.

Isäni tekemä visakoivujakkara oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutoin tukevasta tuolista olivat lakkaukset kellastuneet, krakeloituneet ja lohkeilleet aika pahasti, joten rapsutin jakkaran pinnasta kaikki pintakäsittelyt pois, hioin pinnat 180-vahvuisella hiekkapaperilla ja vedin pintaan puunsuoja-aineet mitkä oli tarkoitettu keittiötasojen käsittelyyn. Tästä tulee pikkuriikkinen sohvapöytä mille saa juuri sopivasti mahtumaan yhden teekupin ja voileivän!

Paperikuu. Oikeasti vaneria

Paperikuu! Tein tämän valokuvausrekvisiitaksi ihan vaan huvin vuoksi. Varastosta löytyi paksua vesivaneria mikä ei lähde vääntämään. Sahasin kuvion sähkösahalla, hioin, pakkeloin, ruuvasin kiinnikekohdat, maalasin, hioin, pakkeloin, maalasin ja ripustin seinälle. Meinasin laittaa tämän sängynpäädyksi mutta oli hippasen liian iso siihen. Roikkukoon nyt siinä tuvan pitkällä seinällä toistaiseksi. Kuu-ukko voisi vielä huulipunaa kaivata.


Sit kaupan päälle pari huvikseen tehtyä hopeajutskaa:

No-toro

Hopeinen äiti & lapsi -korupari, mallia Totoro. Menivät ystäväperheeseen

Ja jos saa ihan vähäsen innostua jo joulusta (enää 46 päivää), hopeinen nukkekodin joulukuusen latvatähti!

Sorminäppäryysharjoitus

Harjoitelma, flyygeli mittakaavaan 1:144. Pääasiallinen materiaali: pahvi. Pianon kielet 0,1 mm kuparilankaa. Ei valitettavasti soi.

Ihan pikkasen työkaluja

Tuli yllättävä tarve ruuvimeisselille, sitten se piti tehdä.

Ekaksi sorvasin kahvan. Koska minulla ei ole oikeaa sorvia piti vähän viritellä Dremeliä.

Sorvasin röyhkeästi vain viilaa käyttäen

Tuli aika hyvä.  Sahasin ruuvarin pään oikean mittaiseksi ja siirryin pystyporakoneelle rei'ittämään siihen sopivan kolon terää varten

Sit piti ruveta miettimään että talttapäinen vai ristipäinen terä. Pohdinta päättyi ristipäiseen. Miten tylsää tämä elämä olisikaan jos ei olisi yhtään haasteita.  Materiaaliksi valikoitui 0,8 mm hopealanka, koska sitä minulla sattui juuri olemaan. 

Suuntaa-antavat hahlot

Sahasin langan päähän pienen ristin suuntaa antamaan, ja käytin terän tekemiseen hienointa viilaani. Täytyy myöntää, että meinasi näkökyky loppua kesken. Tarkkaa, tarkkaa!

Lopuksi yhdistin hopeaterän sorvattuun kädensijaan. Huh! Mittaa tällä lelulla on kokonaiset 1,8 cm. Hopealeimaa en lähtenyt tähän iskemään sattuneesta syystä.

Ruuvari kaikessa komeudessaan.

Ja kun oli ruuvari tehty niin sittenhän piti tehdä koko työkalusetti. Skaala on 1:18.

Saha, sorkkarauta, vasara, risti- ja talttapääruuvimeisselit, taltta sekä kulmamitta.

Ja löytyyhän tuolta varastoista vähän isompaankin mittakaavaan tehty työkalusetti "ammattimiehelle". Mittakaavassa 1:12

Settiin kuuluu pieni alkupääomakin ;)

 Terveisin työkalumaakari Rutanen