Ihan pikkasen työkaluja

Tuli yllättävä tarve ruuvimeisselille, sitten se piti tehdä.

Ekaksi sorvasin kahvan. Koska minulla ei ole oikeaa sorvia piti vähän viritellä Dremeliä.

Sorvasin röyhkeästi vain viilaa käyttäen

Tuli aika hyvä.  Sahasin ruuvarin pään oikean mittaiseksi ja siirryin pystyporakoneelle rei'ittämään siihen sopivan kolon terää varten

Sit piti ruveta miettimään että talttapäinen vai ristipäinen terä. Pohdinta päättyi ristipäiseen. Miten tylsää tämä elämä olisikaan jos ei olisi yhtään haasteita.  Materiaaliksi valikoitui 0,8 mm hopealanka, koska sitä minulla sattui juuri olemaan. 

Suuntaa-antavat hahlot

Sahasin langan päähän pienen ristin suuntaa antamaan, ja käytin terän tekemiseen hienointa viilaani. Täytyy myöntää, että meinasi näkökyky loppua kesken. Tarkkaa, tarkkaa!

Lopuksi yhdistin hopeaterän sorvattuun kädensijaan. Huh! Mittaa tällä lelulla on kokonaiset 1,8 cm. Hopealeimaa en lähtenyt tähän iskemään sattuneesta syystä.

Ruuvari kaikessa komeudessaan.

Ja kun oli ruuvari tehty niin sittenhän piti tehdä koko työkalusetti. Skaala on 1:18.

Saha, sorkkarauta, vasara, risti- ja talttapääruuvimeisselit, taltta sekä kulmamitta.

Ja löytyyhän tuolta varastoista vähän isompaankin mittakaavaan tehty työkalusetti "ammattimiehelle". Mittakaavassa 1:12

Settiin kuuluu pieni alkupääomakin ;)

 Terveisin työkalumaakari Rutanen

Ankkaleikit!

Hyvää juhannusta ja paljon akuankkoja kaikille. Tämän viikon Aku Ankassa oli Turku-aiheinen seikkailu. Turkulaisena siitä täytyy vain tykätä.

Lupasin aiemmin keväällä, että jalostan kipsiankasta vielä jotain hienoa. Tässä sitä nyt olisi. 

Uhrasin rikkoutuneen Iines-muotin testailulle ja valoin kipsin sijasta muotin täyteen koruvahaa.  Sain aikaan kolmesataa grammaa painavan pronssi-Iineksen! On ehkä hienointa pitkään aikaan. Valitettavasti muotti kesti tasan yhden kokeilun ja hajosi kappaleiksi kun yritin irroittaa vahaa muotista eli tämä on toistaiseksi ainutlaatuinen kappale.

Lisäksi pikkuruinen ankkaperheeni on saanut lisää jäseniä. Ylpeänä esittelen Seppä-Ankan, pikkuankan poikaystävän:

Seppä-Ankalla on pyrstö!

Seppä-Ankka on hippasen vajaa viisisenttinen, eli melko paljon pikkuankkaa isompi, mutta ei se lempi kysy kokoa! Muotoilin Seppä-Ankalle asiaankuuluvan pyrstön ja komeat lihakset, mutta koulutoverini mielestä ankka on sepäksi liian solakka, sepät kun tuppaavat olemaan pyörempiä tuosta keskivartalon kohdalta. Puolustuksekseni sanottakoon, että otin Seppä-Ankkaan mallia eräästä nuoresta sepänsällistä joka pyöri koululla aika keveissä vaatteissa pitkin kouluvuotta. Tattis, Tomi!

Nuoripari hempeilee

Seppä-Ankan essu on leikattu käsin parkitun vuohen nahasta. Vyöksi on kietaistu astetta tukevampi viritelmä, kuparilankaa! Vasaran muotoilin ylijääneestä pronssivalukanavan kappaleesta, vartena ohut koivutikku. Myös Seppä-Ankan kädet liikkuvat.

"...ja sit nää menis niinku naimisiin", tuumaa Päivi Ankka

Ankan rekursio

Kuljeskelin taannoisilla antiikkimessuilla viikinkimekossani esittelemässä muinaisyhdistystämme. Mukanani kannoin Päivi Ankkaa jolla oli myös viikinkimekko yllään. Siinä viikonlopun aikana ystävättäreni heitti idean että "Eikös Päivi Ankalla pitäisi myös olla oma ankka?"

Naureskelimme ajatukselle sillä parisenttisen nuken tekeminen olisi lähinnä typerää, puhumattakaan työn vaikeustasosta.

Ähäkutti!

Tämän pikkuvekkulin korkeus on 3,2 cm. Ankka on pronssivalettu, sen käsivarret ovat tehty paksusta pronssilangasta ja niitattu kiinni vartaloon. Toisin sanoen sillä on liikkuvat kädet. Mekko on ohutta puuvillaa joka on ommeltu suoraan nuken päälle. Vyönä ja olkaimina helmikirjailulanganpätkä. Kuvista on vaikea huomata pikkuankan kenkiä mutta sillä on jaloissaan pikkuiset korkokengät ihan kuten esikuvallaankin!

"Onko tämä tosiaan minulle?!" tuumii Päivi Ankka

Katsokaa nyt kuinka iloiseksi Päivi Ankka tuli omasta nukesta!

Tahtoo sanoa että älkää vitsailko käsityöideoilla ellette halua että toteutan ne vielä ihan vaan teidän kiusaksenne :D

(Ja 2000 vuoden päästä arkeologit saavat taas raapia päätään ja miettiä että minkä ihmeen hedelmällisyyskultin jumalolennolla on ankannokka ja korkokengät)

Kipsiankka

En oikein raaski kirjoitella blogia kun ei ole mitään valmista esiteltävää, mutta menköön nyt sitten  tällaisella välipalalla:

 Löysin eurolla kirpputorilta tämmöisen tee-itse-kipsinen-aku-ja-iines-paketin. Vain väripaletti puuttui (kipsitkin olivat mukana), ja Iineksen muotti oli mennyt hieman rikki mutta Aku oli ehjä. Vähintäänkin hintansa väärti.

Kumiankka tämäkin

Tätä sitten testailin koululla. Tanja A. otti kuvia.

Käyttöohje. Kaada kipsi, kuori ja maalaa.

260 grammaa kipsiä ja 1,1 desiä kylmää vettä kaadetaan muottiin mikä on tuettu pystyyn vähän kaikella käteen sattuvalla

Ilmeellä - ravistellaas tästä ilmakuplat poies.

Moi, äiti! Lapsettaa! 

Toinenkin yritelmä.

Iines ei suostunut onnistumaan. Paikkasin rikkoutunutta muottia teipillä ja se piti oikein hyvin, mutta ensimmäisen yritelmän kipsi oli liian laihaa (murtui kosketuksesta) ja toisen yrityksen kohdalla koko patsas mureni kuorintavaiheessa sieltä täältä. Ilmeisesti Iineksellä oli liikaa ulokkeita (rusetteja ja korkokenkiä). Mutta Aku onnistui kyllä.

Ja taas pukkaa ankkaa.

S'olis sitten jatkojalostuksen paikka.