Kevät-kiniini

Kiniini (ei siis se lääke), tuo kerrassaan vekkuli kevätolento joka heräilee samoihin aikoihin kuin korusepän luovuuden puuskakin.

Mäntypuun jämäpaloja, miranolia ja silminä marmorikuulat. Kiitos, ei mulla muuta.

Rekvisiittaa valokuvaukseen

Jotkut ovat varmasti huomanneet että harrastan pukuleikkejä ja valokuvamallin hommia. Meillä on valokuvaajani kanssa hyvä kemia mikä johtaa erinomaisiin otoksiin. Joitakin kuvia tosin joutuu valmistelemaan hieman enemmän kuin toisia.

Surrealistiseen luontokuvaukseen kaivattiin lavasteita ja niitähän minä loihe laittamahan jo helmikuulla.

Sahasin navetan perältä löytyneestä vanerista huonekaluaihioita, malliin "rokokoo" (mallit kälväisty röyhkeästi Googlen kuvahaun kautta). Fiilasin, hioin ja pakkeloin pinnat siisteiksi ja tasaisiksi, vaneri kun tuppaa lohkeilemaan ikävästi reunoistaan kun joutuu sahaamaan pistosahalla.

Pohjamaalasin pinnat tartuntapohjamaalilla ja koristelin kaunihisti kultamaalilla ynnä muilla soveliailla väreillä. Ja pitäähän rokokoo-miljöössä tietysti oleman myös marmoripylväs, joten opiskelin pikaiseen marmorointiakin youtuben kautta. Aikaahan tässä ehti kulua jo useampi kuukausi kun tuli vähän sitä sun tätä muuta tekemistä väliin. Plus että jokaista maali- ja pakkelikerrosta piti kuivattaa vähintään 12 tuntia. Ja sitten oli korjausmaalauksia ja ääriviivojen maalausta ja varjostuksien tekoa jne jne.

Lopulta tässä kesäkuulla raahattiin koko paketti keskelle Varsinais-Suomen korpimetsiä suuren kallioseinämän juurelle pahimpaan mahdolliseen itikka-aikaan ja otettiin valokuva.
 

Unimaailmani

Siitä tuli hemmetin hieno!

Kuvan otti aina yhtä taitava hovikuvaajani A. Koiranen, http://www.amikoiranen.com/

Jaa, ja sit olis tarjolla valokuvausrekvisiittaa jos joku sattuu tarvitsemaan. Näillähän ei enää mitään tee :D

Veistopuukko

Appi tilasi itselleen hyvän vuolupuukon jo pari vuotta sitten. Sain lopultakin tilauksen valmiiksi.

Terän ostin suosiolla ammattimieheltä, puukkoseppämestari Vilppolalta. Ahjolla ei tullut koskaan vietettyä niin paljoa aikaa että terän takominen olisi onnistunut ja likeltä löytyi sopivasti ammattilainen joka tekee priimaa. Joskus on vaan fiksumpaa ulkoistaa asiat.

Helat, kahvat tupet ja muut jäivät sitten tämän artseaanin nakuteltaviksi.

Tupen ompelua

Istutin puukonterän polttamalla saarnipuuhun, veistin kahvan muotoonsa ja pintakäsittelin öljyllä. Pronssivalettu hela oli tehty jo pari vuotta sitten valmiiksi ja sen viimeistely tuli tehtyä kahvanveiston yhteydessä. Lähinnä valuvirheiden viilausta ja helan kiillotusta.

Valmis setti

Puukon päätyyn kiinnitin pronssilevystä sahaamani koristehelan johon tein hopeisilla riimuilla lahjan saajan nimikirjaimet, RK, hieman tyylitellysti.

Päädyn koristehela

Tuppi ommeltiin teollisesti kasviparkitusta naudanvuodasta pellavalangalla ja käsiteltiin nahkarasvalla. Tupen sisällä on puinen lesta mikä estää terää tulemasta tupen läpi. Senkin kaivertaminen oli oma operaationsa.

Hyvät puukonteko-ohjeet löytyvät mm. tuolta: http://tn-opetus.blogspot.fi/search/label/puukko

Puhdetöitä ja hupihopeaa

Vaikka kovasti harmittelenkin etten muka ennätä tehdä tarpeeksi käsitöitä niin eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan on kymmenen hommaa kesken. Alla pari syksyn mittaan valmistunutta puhdetyötä:

Päällystin uudestaan nätin antiikkituolin istuimen. Tämä on tietokonetuolinani joten pehmuste oli päivittäisessä käytössä vähän kulahtanut. Eurokankaasta löytyi hassunhauska naamakangas.

Kansalaisopiston entisöintikurssilla on myös hinkattu rutosti.

Isäni tekemä visakoivujakkara oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutoin tukevasta tuolista olivat lakkaukset kellastuneet, krakeloituneet ja lohkeilleet aika pahasti, joten rapsutin jakkaran pinnasta kaikki pintakäsittelyt pois, hioin pinnat 180-vahvuisella hiekkapaperilla ja vedin pintaan puunsuoja-aineet mitkä oli tarkoitettu keittiötasojen käsittelyyn. Tästä tulee pikkuriikkinen sohvapöytä mille saa juuri sopivasti mahtumaan yhden teekupin ja voileivän!

Paperikuu. Oikeasti vaneria

Paperikuu! Tein tämän valokuvausrekvisiitaksi ihan vaan huvin vuoksi. Varastosta löytyi paksua vesivaneria mikä ei lähde vääntämään. Sahasin kuvion sähkösahalla, hioin, pakkeloin, ruuvasin kiinnikekohdat, maalasin, hioin, pakkeloin, maalasin ja ripustin seinälle. Meinasin laittaa tämän sängynpäädyksi mutta oli hippasen liian iso siihen. Roikkukoon nyt siinä tuvan pitkällä seinällä toistaiseksi. Kuu-ukko voisi vielä huulipunaa kaivata.


Sit kaupan päälle pari huvikseen tehtyä hopeajutskaa:

No-toro

Hopeinen äiti & lapsi -korupari, mallia Totoro. Menivät ystäväperheeseen

Ja jos saa ihan vähäsen innostua jo joulusta (enää 46 päivää), hopeinen nukkekodin joulukuusen latvatähti!

Ihan pikkasen työkaluja

Tuli yllättävä tarve ruuvimeisselille, sitten se piti tehdä.

Ekaksi sorvasin kahvan. Koska minulla ei ole oikeaa sorvia piti vähän viritellä Dremeliä.

Sorvasin röyhkeästi vain viilaa käyttäen

Tuli aika hyvä.  Sahasin ruuvarin pään oikean mittaiseksi ja siirryin pystyporakoneelle rei'ittämään siihen sopivan kolon terää varten

Sit piti ruveta miettimään että talttapäinen vai ristipäinen terä. Pohdinta päättyi ristipäiseen. Miten tylsää tämä elämä olisikaan jos ei olisi yhtään haasteita.  Materiaaliksi valikoitui 0,8 mm hopealanka, koska sitä minulla sattui juuri olemaan. 

Suuntaa-antavat hahlot

Sahasin langan päähän pienen ristin suuntaa antamaan, ja käytin terän tekemiseen hienointa viilaani. Täytyy myöntää, että meinasi näkökyky loppua kesken. Tarkkaa, tarkkaa!

Lopuksi yhdistin hopeaterän sorvattuun kädensijaan. Huh! Mittaa tällä lelulla on kokonaiset 1,8 cm. Hopealeimaa en lähtenyt tähän iskemään sattuneesta syystä.

Ruuvari kaikessa komeudessaan.

Ja kun oli ruuvari tehty niin sittenhän piti tehdä koko työkalusetti. Skaala on 1:18.

Saha, sorkkarauta, vasara, risti- ja talttapääruuvimeisselit, taltta sekä kulmamitta.

Ja löytyyhän tuolta varastoista vähän isompaankin mittakaavaan tehty työkalusetti "ammattimiehelle". Mittakaavassa 1:12

Settiin kuuluu pieni alkupääomakin ;)

 Terveisin työkalumaakari Rutanen

Kenttäsauna

Kun saunaremppa näyttää kesähelteiden alkaessa hieman keskeneräiseltä...

...ja kaverit pitäisi saada saunotettua niin ratkaisu löytyy kenttäsaunasta!

Itsehän olen naperona rakentanut isän kanssa (tai olen ennemminkin ollut isän tiellä) telttasaunan mökille käyttäen hyväksi vanhaa metallisen pihakeinun runkoa. Siihen rakennettiin tiiliskivistä, grilliritilästä ja kiuaskivistä kertalämmitteinen kiuas savusauna-tyylisesti. Vasta tulen sammuttua kehikko peitettiin pressulla, ja kenttäsauna oli valmis!

Pikaisen kenttäsaunan rakentamiseksi aloitetaan sillä, että katsotaan mitä nurkista sattuu löytymään, ja sitten aletaan vaan kasaamaan. Telttasaunan periaate on onneksi aika yksinkertainen, siihen löytyy useita ohjeita mm. partiolaisten wikipediasta. Näitä noudattaen on hyvä aloitella.

Meiltä löytyi nurkista mm. vanhat parvekeritilät jotka joskus hankittiin kerrostalokämppään kissa-aitaukseksi.

Isäntä asentaa kissa-aitaa entiselle partsille

Lisäksi edelliseltä asukkaalta oli jäänyt navetan ylisille satunnainen valikoima pattinkia. Vanhan saunan purkutöistä löytyi puolestaan jokseenkin toimintakuntoinen kiuas + kivet, ja jostain tallin peränurkasta bongasimme vielä hormiin jatkopalankin.

Kiuas tuotiin paikalle nokkakärryillä.

Takakulma rakennettiin parveke-elementeistä, kiukaan ympärille jätettiin varmuuden vuoksi reilu ilmatila, joskin jälkeenpäin voi todeta että alle puoli metriäkin olisi riittänyt.

Lauteet.

Takaseinän runko tuettiin alaosastaan kiinnittämällä se pitkillä ruuveilla vanhaan eurolavaan. Lava toimi myös näppärästi lauteiden alusena ja lauteiksi puolestaan kelpasi erinomaisesti vanha pihapenkki. 

Hormi ja sen kiinnitys. Vau!

Kiukaan päälle ei uskallettu vetää muovista pressua, koska haluttiin saunoa pitkään ja pelättiin vähäsen pressun sulamista. Avuksi otettiin vesivaneria johon sahattiin horminreikä. Piippu tuettiin vielä ilmavasti parilla ruuvilla ja kanaverkolla. Ihan turvallinen viritys, vaikka näyttää tosi hurjalta.

Pesutilat

Virittelin häveliäisyyssyistä pihalle tällaisen pukeutumis- ja peseytymispaikan vanhoista lakanoista ja vilteistä. Aivan taustalla näkyy käytössä oleva vanha saunan pata missä lämmitettiin pesuvedet. Viereisessä grillikatoksessa taas jatkettiin illanviettoa pitkään vaaleaan kevätyöhön saakka (Tervetuloa slummisaunaan!). Paloturvallisuushenkilöt, huom! Vasemmalla kuvassa näkyy sekä jauhesammutin että paineistettu vesiletku.

Löylyä!

Telttasaunan löylyt ovat yllättävän miedot ja kosteat. Ilmanvaihto on huippuluokkaa, ja ainoa mitä oikeastaan kannattaisi korjata on lauteiden korkeus, sillä nyt tahtovat kintut vähäsen palella ilmavirran takia.

Saunamestarit testaavat vedenpainetta

Aikaa projektiin käytettiin n. 4 tuntia virkistystaukoineen, saunomaan päästiin jo iltapäivällä. Kaikki materiaalit löytyivät talosta valmiina, joten hinnaksi tälle pikasaunalle tuli lähinnä parin saunaoluen ja makkarapaketin verran.

Ruma, mutta oma!

Linnunpönttö

On se nyt kumma, kun talossa ei ole sopivia tikapuita että saisi vasta rakentamansa linnunpöntön puuhun. Piti purkaa entisen saunan lauteet jotta sai puutavaraa tikkaiden rakennukseen. Varastossa ei myöskään ollut sopivaa peltiä pöntön lentoaukon suojalevyksi joten sahasin sellaisen pronssilevystä.

Titityy-eläinten on parempi kanssa arvostaa tätä elettä. Meni yhden pöntön kanssa melkein koko päivä.

Lisää luontobongailua kanssaharrastajan blogissa: http://titivituntyy.com/

Kierrätyspöytä

Muinoin tekemästämme keittiöremontista jäi yli mahonginpalanen. Soikiomuoto selittyy sillä, että pala on sahattu tiskialtaan kohdalta. En raaskinut heittää massiviipuista palasta pois, vaan se on seurannut meitä jo pari muuttoa odotellen vuoroaan.

Mielessä on koko ajan ollut jonkinlainen pöytälevy, vain jalat puuttuivat. Jalat löytyivät kun ystävättäreni tyhjensi omia varastojaan ylimäärätuotteista. Vanha kunnon Husqwarnan poljettava ompelukone haki sijoituspaikkaa, ja minusta se oli juuri passelin mallinen pöydänjaloiksi.

Hioin pöytälevyn reunat tasaisiksi nauhahiomakoneella ja öljysin sen pinnat ennen levyn kiinnittämistä jalkoihin (neljä ruuvia). Helppo projekti, ja näyttävä lopputulos. Eniten aikaa otti öljyn kuivuminen.

Pöytä. Kasvi on keväällä istutettu avokado.

Myönnän kyllä, että massiiviset valurautajalat kaipaisivat vähän leveämpää pöytälevyä että pöytä olisi visuaalisesti tasapainoinen, mutta komia ja tukeva se on silti. Tarvittiin kaksi ihmistä kantamaan pöytä yläkertaan.

Niille, jotka tuskastelevat hyvän ja toimivan ompelukoneen tuhoamista mainittakoon että ompelukone itsessään irroitettiin ilman vaurioita ja on varmassa jemmassa mikäli sille tulee joskus tarvetta. Nyt oli enemmän tarvetta pöydälle kuin ompeluvälineelle, niin saa avokadokin tarpeeksi valoa.

Puukenkä

Tein puukengät. Jämäpuusta.

Pst, ei näin! Pitäisi ensin sahata kengän sivuprofiili ja sitten vasta "pohjakuva"

Paperimallilla saa identtisiä kappaleita

Teollisesti kasviparkitun nahan värjäystä nahkapetsillä (Narvi-väri)

Kiinnitetty sisustusnauloilla!

Ei minulla muuta.

Pronssiankan valmistusprosessista

Kertomus Luovasta prosessista, Ongelmista ja Suunnitelmien Tärkeydestä

LUKU 1. LELUMAAKARIN HAAVE

Oli kerran Lelumaakari. Lelumaakari oli aina rakastanut Aku Ankkaa ja oli innokas keräilijä. Hän oli haaveillut pitkään myös Don Rosan signeerauksesta sekä Kaj Stenvallin upeista öljyväritöistä.

Erään kerran Lelumaakari sai suunnattoman hienon ajatuksen: hän voisi tehdä omaan nukketaloonsa pronssisen Aku Ankka -nuken! Ja niin lähti Lelumaakari työstämään ideaa.

Lelumaakari käytti useita päiviä veistellen koruvahasta ankan päätä ja raajoja. Lopulta hän oli tyytyväinen ja vahamallit valettiin yhdessä oppipoikien, mestareiden ja kisällien avustuksella pronssiin.

Nyt Lelumaakari otti kaikkivoipan Dremelinsä ja kävi poistamaan valukanavia, pieniä valuvirheitä ja valussa olleiden ilmakuplien jättämiä klönttejä.

Pian Lelumaakari kuitenkin huomasi ongelman: Valu ei ollutkaan onnistunut täysin! Alipaineistuksessa tapahtuneen ongelman takia ankan päähän oli jäänyt muutamia pintareikiä! Lelumaakari raapi päätään ja tuhisi aikansa. Vaan ei auttanut mikään tuhina. Rei'ät olivat ja pysyivät, joten Lelumaakari suuntasi juotospöydän ääreen. Lelumaakari tarttui juotoshopeaan ja antoi tulta syöksevän Tohottimen tehdä tehtävänsä ja niin oli ankan pää korjattu.

Vastajuotettu nuppi

Ja jälleen kerran sai Lelumaakari tarttua kaikkivoipaan Dremeliinsä ja hioa kaikki juotteen jättämät ylimääräiset tipat irti.

Ennen pitkää, kun Lelumaakari nousi työtuoliltaan, saattoi kuka tahansa todeta että hän oli tehnyt suuren ja huolellisen työn, sillä ankka oli pelastettu ja jälleen valmiina seikkailuihin.


Nyt pääsi ankan pää vahakiilloitukseen ja ultraäänipesuun loistaakseen kilpaa auringon kanssa, ja voi sitä kaunista kiiltoa! Oikein Lelumaakari sokaistui ankan kauneudesta. Uskaliaasti Lelumaakari päätti upottaa ankan myrkylliseen Hopealähteeseen (kaliumsyanidi + elektrolyysi). Ankan hopeointi onnistui mainiosti ja tuota pikaa ankka hehkui öisen kuun hopeaa.

LUKU 2: MIKSI ETUKÄTEISSUUNNITTELU ON TÄRKEÄÄ

Niin olivat pronssiset osat ankkaan valmiit sillä ankalta puuttui enää vartalo. Lelumaakari esitteli kättensä taitoa ylpeänä kollegoilleen jotka myös ihastelivat työtä. Eräs taitava Savimaakari kysäisi puolihuolimattomasti että "tuleeko ankasta marionetti", mikä saattoi olla tai saattoi olla olematta virhe, sillä nyt alkoi Lelumaakarin päässä pyöriä vinhasti. Marionetti! Mikä idea! Ajatus ei ollut missään vaiheessa edes juolahtanut Lelumaakarin mieleen, vaan hänellä oli ollut vakaa ajatus rakentaa ankalle rautalanka+villavartalo jonka voisi asetella paikoilleen. Mutta liikkuvaraajainen nukke! Mikä upea haaste.

Nytpä oli Lelumaakarilla jälleen ratkaistavanaan visainen ongelma. Miten saada staattiseksi nukeksi suunnitellusta nukesta eläväinen, liikkuva marionetti? Lelumaakarilla kun ei ollut marioneteista mitään kokemusta. Lelumaakari-rukka valvoi unettoman yön miettien asiaa, kunnes se pälkähti hänen päähänsä tuosta vain! Lenkeillä tietysti!

Vaan tässä kohtaa tuli Lelumaakarille mieleen syy miksi työt tulisi aina suunnitella alusta loppuun ja pysyä sitten suunnitelmassa. Miten saada lenkkejä kiinnitettyä valmiisiin, hopeoituihin ankanpalasiin siten etteivät pään paikkausjuotteet kärsisi? Hän mietti ja yritti kierrellä ajatusta: ehkä päähän voisi porata ja liimata jonkinlaisen ruuvin? Kenties pää ei tarvitsisi tukea ollenkaan? Ehkä raajoihin voisi porata pienet rei'ät lenkkejä varten. Mutta loppujen lopuksi juottaminen oli ainoa järkevä ratkaisu, ja niin lähti Lelumaakari hieman peloissaan toimeen.

Taas sai rientää tulta syöksevä Tohotin ystävänsä Lelumaakarin avuksi, ja tuota pikaa oli taitava Lelumaakari juottanut raajoihin marionetin tarvitsemat lenkit (käyttäen alhaisimmassa lämpötilassa sulavaa juotoshopeaa). Tästä rohkaistuneena Lelumaakari otti ja juotti saman tien ankan päähän hopealenkin käyttäen kaikkein matalimman lämmön juotoshopeaa. Voi miten onnellinen Lelumaakari olikaan kun ankan pää säilyi täysin ehjänä ja kauniina, nyt vain varustettuna ripustuslenkillä!

Jalan juotosta valmistelemassa

Enää Lelumaakarin tarvitsi rakentaa nukelleen vartalo. Materiaaliksi hän valikoi Suurelta Roskalavalta jonkun onnettoman hylkäämän koivukalikan josta hän sahasi ja veisteli urhoollisella Dremelillään pienen vartalon ja pienenpienet reidet ja käsivarret.

Näihin osiin Lelumakaari nerokkaasti porasi rei'ät 1,2 mm:n pronssilankaa varten. Langan hän veti puisen rungon läpi ja väänsi molemmista päistä lenkille. Tällä tavoin lenkit lukittautuivat itsekseen paikoilleen.

Lelumaakari teki vastaavan tempun myös vartalopalalle, kiinnittäen käsien spiraalit olkapäiden spiraaleihin  sekä vastaavasti reisien spiraalit lonkkien spiraaleihin.

Vartalon spiraaleja vääntämässä

Lopuksi Lelumaakari liimasi Valtakunnan voimakkaimmalla Epoksilla ankan pään kiinni vartalossa olevaan kaulasyvennykseen ja näin oli urhoollinen Lelumaakari selättänyt ensimmäisen osan marionetin valmistamisessa.

 
Enää olisi jäljellä nuken vaatettaminen ja marionetin liikutteluun tarkoitetun telineen rakentaminen, mutta tälle ajatukselle Lelumaakari vain tuhahti! Sehän olisi tämän haasteen jälkeen lastenleikkiä! 

LUKU 3: VIIMEISTELYN KARMEUDESTA

Niin kävi Lelumaakari iloisesti kohti seuraavaa työvaihetta: marionetin liikuttamiseen tarvittavan ristikon rakentamiseen. Ristikosta tuli oikein siisti ja kaunis, mutta jotenkin se ei vain puhutellut Lelumaakaria. Hän pohti itsekseen miten upeaa olisi jos osaisi veistää - silloin hän veistäisi ristikon tilalle ihmiskäden muotoisen pidikkeen johon marionetin voisi kiinnittää.

"Mutta miksikäs ei?", totesi Lelumaakari. Entäs sitten ettei hän ollut koskaan veistänyt mitään lusikkaa kummempaa, ei se niin vaikeaa voisi olla. Ja tuumasta toimeen: Lelumaakari otti koivupuun palasia ja teki niistä liimapuulevyn johon hän piirusti oman kätensä muodon ja sahasi sen irti. Sitten Lelumaakari tarttui puukkoon sekä talttaan ja alkoi veistellä. Hän muisteli tarkkaan ystävänsä Sepänsällin antamia neuvoja: "Etsi palasta ensin karkea muoto, ja hio tarkkaa muotoa esiin joka paikasta samaa tahtia, silloin muoto löytyy kuin itsekseen."

Niin Lelumaakari tekikin, ja ennen pitkää käden muoto alkoi löytyä. Mutta puukko pannahinen alkoi lohkoa kuivasta koivupalasta rumia palasia, ja pian oli keksittävä jokin muu työväline. Nyt sai taas urhollinen Dremeli astua apuun, ja yhdessä Lelumaakarin kanssa kaksikko etsi ja löyti upean kämmenen ja sormet puupalikan sisältä vain kahdessa päivässä!

Tuota pikaa oli kämmen hiottu ja kiilloitettu, marionetin kiinnityskohdat porattu sormiin. Enää puuttuisi teline johon marionetin sitä pitelevine käsineen voisi kiinnittyä. Hän löysi komean vaahterapuun palasen ja tuota pikaa hänellä oli käsissään kauniisti hiottu teline marionetille ja kämmenelle.

Ankkaa sovitetaan

Seuraavaksi oli vuorossa nuken vaatettaminen. Lelumaakari ei ollut mikään mestariompelija, vaan pikemminkin ideoija, ja oli vuosia kun hän oli viimeksi ommellut nukenvaatteita. Hän sovitteli, leikkeli, ompeli, kursi, tikkasi ja jopa liimasi mutta mistään ei oikein tullut mitään. Milloin oli kangas liian haurasta, milloin liian paksua. Milloin alkoi nukke näyttää Drag Queenilta, tuolta räiskyvistä räiskyvimmältä olennolta, milloin menneiden aikojen Barbie-nukelta. Lopulta tuskastunut Lelumaakari päätti turvautua omiin aiemmin onnistuneihin ompeluksiinsa. Jos hän ei kerran osaisi tehdä erinomaisen eleganttia voisi hän tehdä jotakin erinomaisen uskomatonta!

Ja niin tarttui Lelumakaari neulaan ja lankaan ja puki marionettinsa samankaltaisiin vaatteisiin kuin mitä oli itse pukenut päälleen Ropecon -tapahtumassa kahdeksan vuotta sitten! "Olkoon sitten omakuva", hän ajatteli itsekseen!

Näin päättyi onnellisesti Lelumaakarin ja Ankkapatsaan taru, sillä he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti (ensin saatuaan näyttötutkinnosta tietysti täydet pisteet!)