Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarvikkeet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kasvimaalta ja pitkin pihamaita

Pahoittelen pitkäksi venynyttä blogitaukoa. Puutarhan kevätkylvöt ja kompostin kääntäminen vievät paljon aikaa ja voimia. Lisäksi kesätyöpaikka vaatii oman osansa ajastani, joten verstaalle ehdin näillä näkymin aikaisintaan syyskuussa. Tässä kuitenkin lohdutukseksi kasa pihaltamme esiin nousseita kasveja.

Isomaksaruoho (Sedum telephium), eli kallioperuna. Herkkupala.

Kielo (Convallaria majalis) ja epäilty kurjenmiekka (Iris pseudacorus).

Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis)

Idänsinililja (Scilla siberica)

T-Ford 1926

Maahumala (Glechoma hederacea)

Humala (Humulus lupulus)

Kevätesikko (Primula veris)

Ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica)

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)  ja valkomaksaruoho (Sedum album)

Kartiohuhtasieni (Morchella elata syn. M. conica)


Ja ettei kävisi aika liian pitkäksi niinä harvoina hiljaisina iltahetkinä... Uutta nukkekotia rakennetaan takapihalla ja olohuoneen lattialla aina säiden salliessa. Se sisustetaan pelkillä artesaanin tekemillä jalometalliesineillä (tai ainakin toivoa sopii)!




tiistai 11. helmikuuta 2014

Parsinneula

Köyhän pitää parsia villasukatkin useaan kertaan. Mutta mitä tulisi tehdä silloin, kun sukassa on reikä ja parsinneula on kateissa? Näppärä artesaani tietysti tekee uuden neulan. Hopeasta.

Hyvinpalvelleet sukat ja uusi neula

Parsinneula on tehty viilaamalla ja sahaamalla 4 mm paksusta hopealangasta. Tätä pientä aarretta ei tee mieli hävittää.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Sitku

On tässä vähän kaikennäköistä muuta puuhaa, niin ei tahdo verstaalla hommat edetä. Vilautetaan valmiiden töiden sijasta sitten sitä verstasta ja kaikkea mitä on tekeillä ja mitä pitäisi tehdä "sitku on aikaa".

Verstaani sijaitsee tällä haavaa lämpöeristetyssä työmaakopissa, sillä isoilla ikkunoilla varustettu navettani vaatii vielä remppaa ennen kuin siellä tarkenee työskennellä talvisin.


Kirjoituspöytä. Dyykattu, ehjä ja löytöhetkellä lipastoista löytyi vielä muutama euro rahaakin. Tällä hetkellä toimii piirustus-, kaiverrus-, suunnittelu-, pakotus- ja porauspöytänä. Takaseinusta on täynnä varastohyllyjä ja sekalaista varastotavaraa.


Varsinainen korupöytä. Painaa rutosti, ja on ulkonäöltään rouhea mutta on ulottuvuuksiltaan just passeli. Ja niin sen pitääkin olla, sillä se on itse tehty. Käytin koulun laitteita hyväkseni vielä viime keväänä ja rakensin itselleni koivupuusta, kapa-levysta ja vanerista mittoihin tehdyn korusepän pöydän hyllyineen, juotostasoineen ja muine rensseleineen. Tilasin opiskelijakaverilta (ammattihitsari, seppäopiskelija) pienen pakotusalustan tuohon etureunaan. Se on viisimillistä teräslevyä ja toimii alasimen tavoin, lisäksi se suojaa työpöytää turhilta palovaurioilta, sillä työpöydän alla on ulosvedettävä hylly jota käytetään juotosalustana. Työpöydän vieressä vanha WC:n peilikaappi sisältää ensiaputarvikkeita. Ikkunasta avautuu hehkeä näkymä naapurin etuovelle, joten täällä ei turhaan verhoja auota.

Dremelin tarvikkeita piisaa.


Pakkomielteiset ystäväni tuppaavat ahdistumaan kun ripustan mittani, vasarani ja muut työkaluni ihan väärille paikoille! Tämä taustalevy oli löytö jostakin hylätystä nurkasta eikä minulla ole mitään hajua mitä työkaluja siinä kuuluisi oikeasti olla. Tekstin mukaan jotain paneelityöstöön tarkoitettuja kamppeita. Kai.



Kaappi, tuo mystinen sekalaisten tavaroiden hautausmaa! Täältä löytyvät niin kemikaalit kuin vahantyöstövälineetkin, kaikki sulassa sovussa.


Tässä tuvassa on ehdoton sääntö: artesaanin verstaalle ei saa viedä mitään syötävää eikä juotavaa, ja mistään työhuoneella olevasta pullosta ei saa juoda ettei vaan käy niin että joku erehtyisi astiasta. Säilön itse keittämäni tuhkalipeän lasipulloissa, sillä huomasin viime kesänä että muoviset limsapullot syöpyivät lipeän vaikutuksesta puhki valuttaen sisältönsä metallisen työmaakaapin pohjalle. Siinä oli sitten siivoamista, semminkin kun lipeä oli liuottanut myös maalit irti kaapista. Todella tujakkaa settiä!


Laatikollinen läskiä! Vahamallien tekoon tarkoitetut muotit sulassa sovussa. Kolmea eri sorttista muottimateriaalia, kaikilla erilaiset ominaisuudet. Vihreä on kaksikomponenttista muottimassaa, mikä ei kutistu yhtään. Sopii todella hyvin 1:1 mallinnoksiin, mutta on peevelin kallista.

Keskeneräisten laatikko sisältää kaikkea jännää. Noin pari kiloa pronssivalettuja esineitä, joita olen pikkuhiljaa hinkutellut valmiiksi aina tarpeen mukaan. Näyttäisi siellä olevan yksi tykin aihiokin...

Meillä mitään ei heitetä pois!


Pikku Baby! 11-kiloinen alasimeni, jonka tilasin seppä Pasi Lähteiseltä viime keväänä. Maksoin vaihdossa isokokoisen huovutetun tiikerintaljan (käsin karstatusta villalevystä) ja pitkähiippaisen velhonhatun. Baby on tehty vanhasta ratakiskosta. Kaupantekijäisenä siihen tuli irroitettava sormuspinna. Tykkään, ja on ollut erittäin tarpeellinen. Lisäosana sain siihen appiukoltani suurikokoisen ja huolella tehdyn tammipölkyn alustaksi, mutta pölkky ei valitettavasti mahdu pikkuiseen verstastilaani.


Verstaalle tuppaa kertymään kaikkea korjattavaa joka sitten vain jää nurkkiin odottelemaan. Pieni paperinen panorama Mata Harista on myös kissojen lempilelu, joten jouduin tuomaan sen turvaan omiin tiloihini. Siitä on revitty lamput ja kukkakoristeet irti ja ne odottavat vielä korjaajaa. Samoin pientä putsausta ja ketjun korjausta odottaa kirpputorilta löydetty Kalevala Korun ristiriipus.
Keskeneräisiä vahamalleja kaikissa maailman väreissä


Välillä verstaalla tehdään ihan oikeita hommiakin. Tässä on vanhaa leivonta-alustaa hyödynnetty vahamallien viimeistelyssä. Apuna hammaslääkäriltä saatuja vanhoja työkaluja sekä dremeli. Tosi ammattilaisilla on myös vahakolvi millä vahamalleihin voi kiinnittää valutapit tai ripustuslenkit ennen valua. Minulla onkin Bilteman halpiskolvi ja rautalankaa ja hyvin toimii!

Vaan sitten siihen kaikkein yleisimpään kysymykseen minkä verstaan ovella kuulee: "Hyi hitto, mikä täällä haisee!?"


 Kuivatut sorsan räpylät...


... suolaan säilötyt oravannahat...


...muumioituneet sammakot (löytyi valmiiksi kuivatettuna autosta kesän jäljiltä)...


...vai kenties tuo mystinen muovisäkki tuolla verstaan nurkassa? No mutta sehän se tietysti onkin. Säkki sisältää ilmastointiteipillä tilkityn vesiämpärin johon laitoin jo marraskuun alulla peuranpään mätänemään. Mädätys on hellävarainen menetelmä luiden puhdistamiseen, sillä se jättää kallon pienimmätkin hiuksenhienot luut ehjiksi. Mädätettävä kallo tulee säilyttää lämpimässä useita viikkoja, jotta prosessi pysyy käynnissä. Sivutuotteena valitettavasti ilmenee tällaista muinaistekniikolle harmillisen tuttua aromaterapiaa, mutta eipä tuolla verstaalla kyllä kovin usein vieraitakaan käy.

Mutta viihdettä on toki tarjolla, mikäli vieraita sattuisi kuitenkin ilmestymään - siitä pitää astrologi Vesan Ennustuspeli huolen!


Olisipa hurjan kiva nähdä millaisia muiden ihmisten työhuoneet ovat. Tämä vain vinkkinä muille blogaajille :)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesämarkkinat

Ajattelin osallistua tänä kesänä Forssassa pidettäville Wanhan ajan lelumarkkinoille. Luvassa on luksusta nukkekoteihin ja käsityön ystäville.

Hauskana erikoisuutena nämä pienet pronssivaletut painajaiset.


 Pikku painajainen (Mara minor)

Pikku painajainen on sisäsiisti mutta äkäinen otus. Se hakeutuu mieluusti turvaan makuuhuoneiden pimeisiin nurkkiin, kuten komeroiden perälle tai sänkyjen alle. Painajainen on pääsääntöisesti yöeläjä, mutta liikkuu satunnaisesti myös päiväuniaikaan.

Painajaiset ovat harmittomia, mutta vallattomaksi äityneen painajaisen voi rauhoittaa esim. teekupposella tai laittamalla valot päälle.


Pikku painajaiset hakevat turvaa sängyn alta


Toinen pieni esimerkki tuotteistani ovat tietysti nämä aidot, toimivat ja oikeilla menetelmillä sidotut pikkukirjat. Näistä olen tehnyt mm. riipuksiakin.


Ison kirjan kokoamista

Tekijän runsaat työtilat

Liki valmiita harjoitelmia
Kun kerran pääsee alkuun on vaikeaa lopettaa. Sitten sitä huomaakin jo omistavansa kokonaisen miniatyyrikirjaston! Isommat kirjat ovat noin 4 cm korkeita, pienet jotakuinkin 2-2,5 cm korkeita.

Josko näillä pääsisi jo alkuun?




tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kasvivärit ja kyyppivärjäyksen alkeet

Pääsin taas lomatunnelmiin mökkimaisemissa. Keiteleen rannoilla on mukava viettää hellepäivää lankoja värjäten.

Testailin erilaisia tuttuja värejä ja jälkivärejä ja uutena tuttavuutena otin käsittelyyn indigon jolla saa sinistä väriä lankoihin.

Indigon ostin valmiina jauheena, mutta itse värjääminen on lykkääntynyt jo vuodella koska värin aikaansaamiseksi tulee tehdä ns. kyyppivärjäys missä veden pH:ta kontrolloidaan tarkasti sekä vedestä poistetaan kemikaaleilla happi. Kokeilimme morsinkovärjäystä koulussa pienimuotoisesti, ja otimme langoista tarkat grammapainot, veden desilitramitat ja automaattiset pH-mittarit käyttöön. Koko kyyppivärjäysprosessi tuntui kovin hankalalta sillä kurssilla tehtiin asiat erittäin huolellisesti ja ohjeen mukaan.

Taisin säikähtää turhaan kyyppivärin teknisyyttä, sillä ihan hyvinhän se meni ns. perstuntumaltakin.


Tarvikkeina oli 25 metrin jatkojohto, keittolevy, ämpäri, pari kepukkaa, paistimittari, Nalle-lankaa, indigojauhetta, ilmatiiviis purkki, ruokasoodaa pH:ta varten ja natriumditioniittia hapenpoistoon.

Ensin tein pienen värisekoituksen. Vain pari desiä vettä.


Lusikallinen natriumidioottia... eikun siis natriumditioniittia (Nitor-värinpoistojauhetta) poistamaan vedestä happea, reilu ripaus ruokasoodaa pH:ta säätämään ja noin lusikallinen indigojauhetta lisättiin parin desin perusliemeen. Suljin koko roskan peltipurkkiin 55-asteiseen vesihauteeseen kypsymään n. puoleksi tunniksi. Pidin lämpötilaa tarkasti 50-55 asteen välissä sillä jonkin ohjeen mukaan indigon väriaineet alkavat hajota kuumemmassa. Tosin ulkona talvehtinut lämpömittarini on kaikkea muuta kuin tarkka.

Vesihaude käy

Näin kaadetaan vettä kuvauksellisesti!
 Lämmitin noin 4 litraa vettä samaiseen 55 asteeseen ja heitin sekaan vähän lisää natriumidioottia sekä ruokasoodaa, molempia semmoinen roima ripaus. Avasin indigoliemipurkin ja kaadoin liemen varovasti ämpäriin.

Myrkyt pataan!
...ja liemi perään.
Tässä vaiheessa pinnalle ilmestyi öljymäinen kalvo. Kalvo muodostuu liukenemattomasta indigojauheesta ja se on hyvä imeyttää johonkin joutilaaseen lankakerään tai kankaaseen (pinnalle jäänyt aine värjää epätasaisesti eikä väri aina pysy).

Indigokalvoa veden pinnassa

Sitten itse asiaan, eli dippaamaan!

Dip! Ja nosto!
Kostea lankavyyhti lasketaan huolellisesti ämpäriin siten, että liemi hapettuu mahdollisimman vähän. Lanka näyttää hailakan kellertävän vihreältä, mutta niin sen pitääkin. Lankaa pidin liemessä sellaiset viisi, kymmenen minuuttia kerrallaan ja sitten *hop* alkaa taikuus!

Dip! Ja hop!
Vyyhdin saadessa ilmaa alkaa tapahtua: vihertävä väri muuttuu hapen vaikutuksesta kirkkaan siniseksi!


Tehostin efektiä vielä pariin otteeseen, ilmaamalla vyyhtejä muutaman minuutin ja sitten kastamalla ne takaisin väriliemeen. Sininen muuttui joka dippauksella tummemmaksi ja tummemmaksi.

Vasemmalla kolme dippausta, oikealla yksi ja puoli.

Ja sitten vaan dipataan niin kauan kuin liemi antaa väriä. Kun värjäämättömät vyyhtini loppuivat kesken aloin dippailla aikaisempia värivyyhtejäni liukuvärien toivossa:


Dip dop!
Oranssi lanka on perua suopursun jälkiväriliemestä johon on lisätty pariin kertaan keitetyt  krapinjuuret antamaan sävyä. Oranssi lanka muuttui sinivihertäväksi kolmella dippauksella.

Kipene eestä, Kipene takaa...
Pesin langat huolellisesti miedossa mäntysuopaliemessä ja huuhtelin lämpimällä vedellä. Viimeisen huuhtelun suoritin laiturilla! Eikä sit pudoteta vyyhtejä tai kameraa järveen!




Lopputuloksena melkoinen herkkupaletti. Vasemmalta oikealle

1. Itsekehrätty rusehtava lanka, kolme dippausta indigoon. Ei puretusta
2. Nalle-lanka, kaksi ja puoli dippausta indigoon. Ei puretusta
3. Nalle-lanka, kolme dippausta indigoon. Ei puretusta
4. Nalle-lanka, krappi-suopursu jälkiväri + indigo, alunapuretus
5. Nalle-lanka, krappi-suopursu jälkiväri, alunapuretus
6. Nalle-lanka, tuore suopursu, alunapuretus

Kuvaa koristaa pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) joka ei liity värjäykseen, mutta oli nätti.