Kevät-kiniini

Kiniini (ei siis se lääke), tuo kerrassaan vekkuli kevätolento joka heräilee samoihin aikoihin kuin korusepän luovuuden puuskakin.

Mäntypuun jämäpaloja, miranolia ja silminä marmorikuulat. Kiitos, ei mulla muuta.

Ötököitä, ötököitä

Verstaalla näyttäisi olevan pieni ötökkäinvaasio. Hopeinen skarabee -riipus. Hopeavalettu pohja, käsin taotut lukot helat ja raajat. Suurimpia korumallejani.

.

Moottorisaha

Ostin joskus valmista hopeista "pallolankaa" enkä keksinyt sille mitään käyttöä kunnes...

PÄRRÄRRÄRR

Moottorisaha valmistui kuparista, messingistä ja hopeasta. Pallolangasta tuli luonnollisesti sahan ketju.

Asennetta, ystävät!

.

Korutaidetta: The Idiot Box

 Korutaidetta kuparilevystä ja langasta. Muotoiltu kokonaan käsin, ei valuja tai vahatöitä tässä.

"Aaaaaaaaaaaaaaa!!!!"

Idioottilaatikossa on aitoja idiootteja sisällä!

Jos joku haluaa niin tämän saa ostaa vaivaisella 250 eurolla.

Rekvisiittaa valokuvaukseen

Jotkut ovat varmasti huomanneet että harrastan pukuleikkejä ja valokuvamallin hommia. Meillä on valokuvaajani kanssa hyvä kemia mikä johtaa erinomaisiin otoksiin. Joitakin kuvia tosin joutuu valmistelemaan hieman enemmän kuin toisia.

Surrealistiseen luontokuvaukseen kaivattiin lavasteita ja niitähän minä loihe laittamahan jo helmikuulla.

Sahasin navetan perältä löytyneestä vanerista huonekaluaihioita, malliin "rokokoo" (mallit kälväisty röyhkeästi Googlen kuvahaun kautta). Fiilasin, hioin ja pakkeloin pinnat siisteiksi ja tasaisiksi, vaneri kun tuppaa lohkeilemaan ikävästi reunoistaan kun joutuu sahaamaan pistosahalla.

Pohjamaalasin pinnat tartuntapohjamaalilla ja koristelin kaunihisti kultamaalilla ynnä muilla soveliailla väreillä. Ja pitäähän rokokoo-miljöössä tietysti oleman myös marmoripylväs, joten opiskelin pikaiseen marmorointiakin youtuben kautta. Aikaahan tässä ehti kulua jo useampi kuukausi kun tuli vähän sitä sun tätä muuta tekemistä väliin. Plus että jokaista maali- ja pakkelikerrosta piti kuivattaa vähintään 12 tuntia. Ja sitten oli korjausmaalauksia ja ääriviivojen maalausta ja varjostuksien tekoa jne jne.

Lopulta tässä kesäkuulla raahattiin koko paketti keskelle Varsinais-Suomen korpimetsiä suuren kallioseinämän juurelle pahimpaan mahdolliseen itikka-aikaan ja otettiin valokuva.
 

Unimaailmani

Siitä tuli hemmetin hieno!

Kuvan otti aina yhtä taitava hovikuvaajani A. Koiranen, http://www.amikoiranen.com/

Jaa, ja sit olis tarjolla valokuvausrekvisiittaa jos joku sattuu tarvitsemaan. Näillähän ei enää mitään tee :D

Itse Tehty Jumala

Haluaisin kertoa teille pienen tarinan henkilöstä joka on vaikuttanut elämääni melkoisesti. Hänen tarinansa on yhtä aikaa traaginen, koominen ja koskettava.

Mahlun Maapallopatsas

Matti ja Mahlun Maapallopatsas

Saarijärven Mahlulla kulkiessa voi tien laidassa nähdä valtavan patsaan jonka jalusta on katettu suurilla kuparisilla "laintauluilla". Se on betoninen kunnianosoitus sekä Jumalalle että sen rakentaneelle miehelle, Matti Rutaselle. 

 

Matti Rutanen, eli Rutas-Matti syntyi Hankasalmella 22.2.1888. Kotoaan hän lähti 12-vuotiaana leskeksi jääneen isän mentyä uusiin naimisiin. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hänen arvellaan olleen mm. Jyväskylässä Mataraisen asepajalla asesepän opissa 1910-luvulla. 

 

Kansalaissodan syttyessä hänet värvättiin valkoisen puolelle. Rutas-Matti oli mukana Tampereen valtauksessa keväällä 1918 jossa hän jäi kahden rintaman välille. Hän rukoili tulitaisteluiden keskellä Jumalalta pelastusta luvaten ajaa tämän asiaa jos selviäisi hengissä. Kuin ihmeen kaupalla Rutas-Matti selvisi sodasta vahingoittumattomana. 

 

Sodan jälkeen hän muutti Saarijärven Mahlulle Rampsinmäkeen. Hän toimi siellä aseseppänä ja sai lisätuloja metsästyksestä ja kalastuksesta. Rippikirjoissa hänet on merkitty ammatiltaan liikemieheksi. Hänen suureellisuutensa ja mielikuvituksensa tekivät pyssysepästä hänen omien sanojensa mukaisesti arkkitähti-insinyörin, korkeasti koulutetun deknillisen deknikon, Pohjois-Euroopan kenraalin sekä Euroopan kuningashuoneiden siitosisän. Valokuvissakin Rutas-Matti esiintyi aina kenraalin hattu päässään. 

 

Lupaus Jumalalle oli vuosien kuluessa hiljalleen jo unohtunut, kunnes vuonna 1937 Rutas-Matti sai voimakkaan näkykokemuksen, jossa tuliset kirjaimet piirtyivät tuvan seinälle ja hän kiireesti kirjoitti ne ylös. Jumala käski Rutas-Mattia rakentamaan kunniakseen patsaan. Hanke jäi muhimaan  pitkäksi toviksi, mutta lopulta vuonna 1950 Jumala kovaan ääneen vaati Rutas-Mattia lunastamaan lupauksensa.

Keräyslipas

 Patsaan valmistuminen kesti noin kuusi vuotta. Se vei suuren osan tekijänsä ajasta ja lähes kaikki hänen rahansa. Metsästys- ja kalastustulojen lisäksi hän sai pientä valtion eläkettä. Lisätulojen saamiseksi Rutas-Matti kiinnitti läheiseen puuhun pienen keräyslippaan, joka oli merkittävä tulonlähde. Mahlun Maapallopatsas oli jo rakennusvaiheessa nähtävyys, ja valmista teosta sekä sen erikoislaatuista tekijää tultiin katsomaan kauempaakin. Samalla keräyslaatikkoon laitettiin markka tai pari. Isosisarelta Lyytiltä saatu 45 000 markan perintö auttoi Rutas-Mattia eteenpäin. Lisäksi Kekkosen kerrotaan antaneen huomattavan rahalahjoituksen, 6000 markkaa patsasta varten. 

 

Hirvaanmäkeläiset vierailevat patsaalla. Matti itse edessä koppalakki päässään.

Maapallopatsas ei nimestään huolimatta ole pallon muotoinen, vaan nimi tulee Rutas-Matin mukaan siitä, että siihen kuuluu kaikki merenpohjia myöten, menneet ja vastatulevat ihmiset. Itse teokseen Rutas-Matti muotoili Jeesuksen elämäkerran: lapsena äitinsä sylissä, miehenä saarnaamassa sekä Vapahtajana ristillä. Patsaan kääntöpuolelle Rutas-Matti kuvasi itsensä henkivaimonsa ja pienen henkilapsen kanssa. Patsaan jalustaa kiertävät kuparilaatat, joihin on kirjoitettu Rutas-Matin elämäkerta sekä Jumalan armoa, toivoa ja rakkautta – niitä tulisia kirjoituksia, joita Jumala oli Rutas-Matille näyttänyt. Kuparilaatat ravistuivat säiden armoilla, ja Rutas-Matti uusi niitä muistinsa mukaan, jolloin jotkut aivan alkuperäiseistä teksteistä ovat kadonneet. 

 

Maapallopatsaan paljastustilaisuus oli tarkoitus järjestää keväällä 1955, ja Englannin kuningatar Elisabet oli kutsuttu kunniavieraaksi. Kutsuja lähetettiin myös YK:n päämajaan, mutta paljastustilaisuutta ei koskaan järjestetty, sillä yksikään kutsutuista ei vastannut kutsuihin. Rutas-Matti totesikin myöhemmin, että Jumala oli vihkinyt patsaan samalla kun Rutas-Matti vihittiin henkivaimoonsa, jolloin maallisen juhlan järjestäminen oli näiltä osin turhaa. 

 

Henkivaimo oli Rutas-Matille tärkeä, sillä vaikka hän eli elämänsä poikamiehenä, oli naiskauneus lähellä hänen sydäntään. Mahlulla muistetaan elävästi, kuinka Rutas-Matti oli lähettänyt Englannin kuningattarelle kirjeitä jossa hän kosi prinsessa Margaretia. Rutas-Matti oli niin varma kosinnan onnistumisesta, että rakensi tontilleen tuvan johon ylhäinen vaimo voisi asettua asumaan. Vaikka Rutas-Matin naisseikkailuista kerrotaan monia tarinoita jäivät haaveet vaimon saannista vain haaveiksi. Pieni tupa ja pyssysepän vaatimattomat tulot eivät houkuttaneet puolisoehdokkaita, vaikka Rutas-Matti kehui olleensa naisten ihastelun kohteena kävellessään kylillä uniformussaan.

Toiveet puolison saannista elivät yhtä pitkään kuin Rutas-Mattikin. Rutas-Matti muutti vasta viimeisinä vuosinaan asumaan vaimollensa rakentamaan alatupaan, 20 vuotta sen rakentamisen jälkeen. Rutas-Matti oli omalaatuisuudestaan huolimatta pidetty mies. Naapuriperhe oli syksyllä 1964 ihmetellyt, kun Rutas-Matti ei ollutkaan tullut hakemaan maitoa kuten tavallisesti. Hänet löydettiin huonovointisena tuvastaan, mutta hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan ambulanssilla, joten hänet toimitettiin hoidettavaksi pirssillä. Rutas-Matti kuoli Jyväskylän Keskussairaalassa sydänkohtaukseen 6.10.1964. Hän oli tällöin 76-vuotias.

Maailman-Matti, Mahlun Matti, Maailmanrauhan Matti, Kenraali Matti Rutanen. Näillä kaikilla nimillä tunnettu mies ei ole turhaan nimiään ansainnut. Hän rakensi Maapallopatsaan ihmiskunnan pelastumisen ja omatuntonsa tähden. Matti, joka rakensi patsaan Jumalalle, on luonut samalla vaikuttavan muistomerkin myös itselleen. Hänen haaveensa maailmanrauhasta ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta yhden Jumalan varjeluksessa elää yhtä kauan kuin hänen tarinansakin. 

(Rutanen, P. ITE keskellä, kustantama Maahenki, 2010)

Sellainen oli siis Rutas-Matti. Olen laittanut graduni luettavaksi nettiin josta sen löysi rouva Kontio-Ollila Längelmäeltä. Sattumoisin oli käynyt niin että hänen edesmennyt puolisonsa Pekka Kontio oli saanut Rutas-Matilta lahjaksi yhden tämän valmistamista kuparitauluista joskus 1960-luvulla. Rouva Kontio-Ollila puolestaan otti muutama viikko sitten minuun yhteyttä ja kutsui minut Längelmäelle Perinnepitoihin jossa teemana oli tänä vuonna ITE-taide, ja teemaan liittyen hän halusi lahjoittaa minulle kyseisen kuparitaulun! Olin aivan äimänä, imarreltu ja innoissani. Gradua tehdessäni metsästin kadonnutta kuparitaulua mutta uskoin vakaasti sen kadonneen taivaan tuuliin, ja nyt se on minulla hallussani. Taulu on ehdottomasti kallein aarteeni ja ansaitsee kunniapaikan kotonani kunhan saan sen kehystettyä

Kuparitaulu ja sen perijätär

Myös paikallinen lehdistö ilahtui yllätyksestä. 

 

Linkkejä: 

http://yle.fi/uutiset/mahlun_maapallopatsas_on_ihmiskunnan_yhteista_omaisuutta/6781155

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/16/rutas-matti-mies-maailmanrauhan-asialla

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mahlun_Maapallopatsas 

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/maapallopatsasta-kunnostetaan-saarijarven-mahlulla-tekijalle-toivotaan-tyorauhaa/2048220

Mikä maksaa?

Mikä maksaa? 

Pohdintaa valettujen korujen hinnanmuodostuksesta.

Kesällä kuuntelin, kun markkinoilla asiakkaat kommentoivat valettuja pronssikoruja jotakuinkin niin, että "Tuollainenhan on helppo tehdä. Kaivertaa vaan metallinpalaa ja valmista on. Aika hintava niin pienitöiseksi jutuksi". Pisti hymyilyttämään.

Eihän korunteko mitään rakettitiedettä ole, mutta kyllä se sitä ammattitaitoa ja määrätietoisuutta vaatii. Tarkastellaanpas tässä erään korun valmistusprosessia, ihan alusta alkaen.

Inspiraatio & vahamalli

Professori Björn Weckström suunnitteli aikanaan Lapponialle korumalliston jonka kaikkein kuuluisin koru lienee Tähtien Sota -elokuvassa esiintynyt prinsessa Leian koru Planetaariset laaksot.

Kuva lainattu Lapponian sivuilta

Lähdin työstämään korusta omaa versiotani pronssivaluna. Referenssinä käytin korun kuvia ja kaivertelin koruvahasta jonkinlaisen malliversion. Vasta myöhemmin kuulin, että vastaavanlaisen visuaalisen efektin olisi saanut helpommin esimerkiksi tinalevyä taivuttelemalla, mutta siihen mennessä vahamalli oli jo mielestäni tarpeeksi hyvännäköinen valuun.

Erään vahamallin alku

Korostan vielä sitä, että vahamallin teko on aina käsityötä, ja se on armottoman tarkkaa, sillä modernissa pronssivalussa toistuvat jopa tekijän sormenjäljetkin. Työn tulee olla mahdollisimman viimeistelty jo ennen valua. Välineinä käytin hammaslääkäreiden työkaluja sekä pieniä vahateriä, veitsiä ja erimallisia kovertimia.

Vahakuusi

Olen esitellyt pronssivalua jo aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Aivan ensimmäiseksi tehdään ns. vahatappi, mihin kaikki vahamallit kiinnitetään. Niitä saa ostaa valmiinakin, mutta koululla vahatappi tehdään dippaamalla metallitappia sulaan vahaan, kuten kynttilänteossa. Vahatappi kiinnitetään telineeseen, ja siihen rakennetaan vahatikuista ns. valukuusi, jonka jokaisena "oksana" on valettava koru. Isompiin koruihin tulee useampi tappi jotta pronssi sitten aikanaan varmasti täyttää koko korun pinta-alan. Korujen kiinnittämiseen käytetään vahakolvia, jolla sulatetaan vahatikkua hieman niin että vahatikku kiinnittyy sekä kuusen runkoon että koruun. Ei sulateta korumallia! Tässäkin kohtaa tarkkuus on oltava huippuluokkaa, sillä kaikki virheet ja pienet vahinkovahatipat toistuvat myös valmiissa työssä.

Vahakuusi ja vahakolvi

Kuusta rakentaessa on huomioitava se, etteivät korut kosketa toisiaan sillä muuten seurauksena on yhtenäinen köntti. Lisäksi kaatosuunnan huomioon ottaminen on erittäin tärkeää. Mallin ympärille valettavalla kipsillä sekä kipsimuottiin kaadettavalla sulatetulla pronssilla on oltava esteetön kulku korun jokaiseen osaan. Ilmataskuja ei saa jäädä.

Vahakuusi on jo kiinnitetty kumialustaan kipsivalua varten. Alustassa on kupera pohja josta tulee myöhemmin valukanava.

Kipsaus

Kun vahakuusi on valmis se kiinnitetään kumijalustaan. Kumialusta puolestaan kiinnitetään metallikehikkoon, joka on kiedottu maalarinteippiin. Tähän kehikkoon valetaan kipsi, ja rei'ät on luonnollisesti tukittava jollakin siksi aikaa kun kipsi kuivuu. Kipsi muodostaa eräänlaisen nappulapinnan kehikon ympärille ja pitää muotin liikkumatta kehikossa koko valuprosessin ajan.

Huomatkaa, että koko kipsausvaiheen ajan korumuotti on kehikon sisällä ylösalaisin, kuusen "latva" sojottaa alaspäin ja oksat (eli korut) ylöspäin.

Kehikon teippaus

Kuusi tarkistetaan vielä kerran. Yksikään vahamalli ei saa osua kehikon seinään, sillä muutoin kipsiin jää reikä ja valu epäonnistuu kun sula pronssi karkaa muotista ulos. Korut eivät myöskään saa tulla liian lähelle kipsin pintaa samasta syystä.

Vahakuusi kehikossaan, pohja ylöspäin

Kipsivalussa täytyy olla nopea, koko prosessi saa viedä enintään neljä minuuttia ettei kipsi jähmety liikaa ennen kaatoa. Liian jähmeä kipsi pilaa koko valun. Kipsi sekoitetaan kylmään veteen ja seos käytetään nopeasti (n. 60 sek.) alipainekoneessa mikä imee sekoitusvaiheessa seokseen päässeen ilman ulos.

Kipsin kaato

Kipsi kaadetaan yhtenä nauhana kehikkoon, varoen irroittamasta vahamalleja kuusesta. Heti kaadon jälkeen kehikko laitetaan takaisin alipaineeseen jotta kaikki loppu ilma saataisiin mallista ulos ja kipsi pääsisi täyttämään kaikki yksityiskohdat vahamalleissa.

Alipainekone, kipsi kuvun alla

Tämän jälkeen kipsi nostetaan pöydälle kuivumaan. Muottia ei saisi kuivumisaikana liikutella 1,5 tuntiin, sillä pienikin tärähdys aiheuttaa hiushalkeamia muotissa. Pahimmillaan halkeama estää valamisen, usein käy vain niin että korun pintaan tulee epämääräisiä aaltokuvioita tärinän takia. Kuivumisajan päätyttyä muotista irroitetaan kumipohja, johon kuusi alunperin kiinnittyi. Tästä kumipohjan jättämästä muotista tulee ns. kaatokanava pronssille. Kaatokanavaa usein avarretaan vielä tässä vaiheessa, jotta metallisen vahatapin ulostulo helpottuu.

Valmis kipsimuotti nostetaan tavalliseen kotitalousuuniin yön yli, noin 175 asteeseen. Muotti on edelleen ylösalaisin siten, että muotin sisällä olevat vahat sulavat ja valuvat kaatokanavan kautta ulos yhdessä vahakuusen tapin kanssa.

Valupäivä 

Seuraavana päivänä tarkistetaan, että vaha on sulanut muotista ulos ja metallinen valutappi ei tuki kaatokanavaa. Vasta nyt muotti käännetään oikeinpäin. Muotti nostetaan kuumasta uunista kipsinpolttouuniin, joka hiljalleen nostaa muotin lämpötilaa n. 790 celsiusasteeseen ja pudottaa sen sitten 500 asteeseen. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki vahajäämät palavat pois kipsimuotista jättäen kipsiin korun muotoisen valuaihion. Tähän menee yleensä 8-10 tuntia, eli koko työpäivä. Valamaan pääsee, kun muotin lämpötila on noin 500 astetta. Sitä odotellessa voi valmistautua valuun eli sahata pronssiharkosta tarvittava määrä metallia ja asetella alipainevalukoneen kumieristeet paikoilleen.

1,2 kiloa pronssia leikattuna upokkaaseen. Taustalla alipainekone ja tuore, pinkki kumieriste.

Itse valu on nopea noin 10 minuutin prosessi. Pronssi sulatetaan asetyleeniliekillä keraamisessa upokkaassa.

Kaasua ja happea. Asetyleenivehkeet

Opettaja sulattaa pronssia. Kipsimuotti odottaa vielä vuoroaan sinisessä uunissa.

Kun pronssi on sulanut heitetään sen päälle ripaus booraksia mikä estää sulaa metallia hapettumasta tarpeettomasti. Avustava henkilö nostaa 500-asteisen upokkaan uunista alipainevalukoneeseen ja tarkistaa, että kipsimuotti ei vuoda ja että alipainekoneen painemittari nousee tarvittaviin lukemiin. Mikäli kipsissä on halkeamia ja paine ei nouse ei pronssia voida valaa, sillä se sujahtaisi suoraan muotin läpi alipainekoneen moottoriin. Onneksi näin ei kovin usein käy. Pronssi kaadetaan muottiin rivakasti ja roiskimatta. Kaato ei saa katketa, sillä muutoin pronssikuusi saattaa jäädä osittain vajaaksi alipainekoneen imusta huolimatta. Tarvitaan kylmät hermot ja vakaa käsi.

Valettu kuusi nostetaan hetkeksi jäähtymään pöydälle. Hehkun vähän laannuttua voi valun heittää vesiämpäriin, jolloin kuuma kipsi kiehuu sen ympäriltä pois. Höyryn hengittämistä tulee välttää sen karsinogeenisten ominaisuuksien vuoksi.

Kipsin pesua heti valun jälkeen

Vastapesty valu. Keskellä näkyy oma pronssimallini.

Valuun jää pesun jälkeenkin yleensä melko paljon kipsiä, varsinkin kaikkiin onttoihin ja kuperiin pintoihin. Tuore pronssikuusi viedään yleensä hiekkapuhallukseen kipsin irroittamiseksi.

Hiekkapuhalluslaite

Hiekkapuhalluslaite sisältä

Vasta hiekkapuhalluksen jälkeen alkavat viimeistely- ja kiilloitustyöt.

Valun viimeistely

Putsatusta kuusesta sahataan irti kaikki ehjä ja onnistunut. Näin isoihin valuihin voi helposti jäädä vajaita valuja useampiakin kappaleita. Ne, mitä ei voi pelastaa, voidaan kuitenkin sulattaa uudelleen seuraavaan valuun. Työt viimeistellään mm. sahalla, viilalla, dremelillä, hiekkapaperilla, kiilloitusvahalla ja kiilloitusrummulla.

Kiilloitusrumpu

Rummussa on vettä, pesuainetta ja pieniä hauleja ja kuulia jotka hiovat koruja sileiksi ja puhtaiksi.

Ja näin on pronssikorun ensimmäinen vaihe valmis!

Mallintaminen

Kun on kyseessä koru joka koostuu identtisistä palasista ei tulisi mieleenkään kaivertaa jokaista kappaletta vahasta erikseen. Niistä voisi kyllä saada samankaltaisia, mutta ei mitenkään aivan samanlaisia. Helpointa on tehdä silikonimuotti yhdestä onnistuneesta kappaleesta ja replikoida alkuperäinen malli muotilla. Eli aloittakaamme silikonimuotin teko:

Pronssivalettu palikka korusilikonissa. Yläreunassa erillinen haarakappale vahavalua ajatellen.

Käyttämäni Castaldo-muottisilikoni on muovailuvahamaista, sitkasta ainetta. Se painellaan sopivan kokoisen muottikehän sisään kahdessa osassa. Ensin muottikehä täytetään puoliväliin. Sitten silikonin ja korun pinta sivellään talkilla joka ehkäisee osien tarttumista toisiinsa (=helpottaa muotin avaamista). Koru painetaan silikoniin, ja samalla muottiin painetaan kohdistusta varten pienet kolot, jotka myös sivellään talkilla. Pienet silikonipallot pudotetaan koloihin kohdistimiksi ja koko muotti täytetään silikonilla.

Valmis paketti laitetaan prässiin joka kuumentaa muottia ja saa silikonin vulkanisoitumaan, eli ikään kuin nesteytymään ja sitten kypsymään kiinteäksi jolloin se täyttää muotin jokaisen pienenkin rakosen ja tekee tarkan replikan alkuperäisestä palasta.

Silikonimuotin vulkanisoija

Purso

Kuumetessaan silikoni myös laajenee hieman, joten pientä pursuamisilmiötä voi olla havaittavissa. Tämä ei haittaa, sillä se tarkoittaa sitä että muotti on ainakin täysi. Muottia kypsytetään n. 15 minuuttia per 6 mm, eli tätä muottia kypsennettiin semmoiset 45 min.

Jäähtynyt muotti avataan varovasti. Mikäli talkkia on ollut liian vähän ja osat ovat tarttuneet toisiinsa voi muotin aukaisua avittaa veitsellä.

Valmis muotti eli "läski". Huomatkaa sivujen kohdistuspalat ja valmis vahakanava yläreunassa

Muotti on heti käyttövalmis.

Muotin täyttämiseen tarvitaan paineistettu vahapönttö. Pönttö sulattaa koruvahan n. 65 asteessa ja paineilma työntää sulan vahan mallin jokaiseen kohtaan. "Truuttaaminen" on jälleen käsityötä, ja jokainen läski on erilainen vaatien omanlaisensa otteen. Läski puristetaan kahden levyn väliin ja läskissä oleva vahakanava asetellaan vahatruuttaa vasten. Paine hoitaa periaatteessa loput.

Truuttaus käynnissä. Essua suositellaan roiskeiden takia.

Onnistunut vahamalli

Muotissa olevan vahan on annettava jäähtyä tovi ennen sen avaamista. Hyvässä tapauksessa malli toistuu virheettömästi ja on heti valmis uuteen vahatruuttaukseen. Aina ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, vaan vajaita vahamalleja tulee usein.

Puolet puuttuu.

Vaikka tässä läskimallissa oli melkoisen hyvä onnistumisprosentti oli korjailtavaa silti aika paljon. Saumakohdat tuli siistiä ja moneen kappaleeseen piti kiinnittää uudestaan tuo yläreunan "haarakappale", josta tuli jatkossa uusi valukanava.

Toisto

Tästä pisteestä koko valuprosessi alkaa käytännössä alusta. Minulla oli käsissäni pari- kolmekymmentä liki identtistä vahamallia jotka vaativat pientä korjailua ja osa joutui hylkykoriin. Mutta koko valuprosessi pitää vielä toistaa ennen kuin kaikki käädyn palaset ovat koossa:


Valukuusen tekeminen
Kuusen valaminen kipsiin
Kipsin kuumennus
Pronssin sulatus & valu kipsimuottiin
Pronssivalun puhdistus ja hiekkapuhallus
Hionta, kiilloitus ym. viimeistelyt

 

Korun kokoaminen

Ja sitten itse asiaan: korun kokoamiseen.
 

Palaset melkein valmiina

Mutta hetkinen, ensin tarvitaan pronssirenkaita palojen kiinnittämistä varten. Siis pronssilankaa käteen ja spiraalia vääntämään:

Spiraalin teko puupalikoiden välissä

Sahaus

Pronssilankaspiraalia saa aikaan siististi parin puupalikan väliin puristettuna. Isompi työ on spiraalin sahaaminen renkaiksi. Kaikkein siisteintä jälkeä saa kultasepänsahalla käsin sahaten, mutta tähän työhön on olemassa laitteitakin jos laiskottaa. Ja jotta tämä suuritöinen kääty ei olisi vieläkään liian helppo valmistaa, niin pyöreät renkaathan eivät tähän sovi millään lailla, vaan havaitsin tarvitsevani soikeita renkaita.

Varovainen juotos, pikkuriikkiset renkaat

Oppimestarini Keijon neuvoja seuraten päädyin juotoshommiin. Juotin 20 pientä pyöreää pronssirengasta hopeajuotteella umpinaisiksi, väänsin ne pyöröpihtejä hyödyntäen soikioiksi ja sahasin uudestaan auki.

Melkein soikeita.

Juotoskarstan putsaaminen suoritettiin tietysti ennen lenkkien lopullista kiinnittämistä koruun. Putsaamisen suoritin liottamalla lenkkejä miedossa 10% rikkihappoliuoksessa. Happo poistaa metallin pinnasta sekä palokarstan että juotoksessa käytettävän juoksutenesteen jäämät.

Koekiinnitys. Kääty alkaa muodostua

En ollut aivan sataprosenttisen varma korun taustoista tai kiinnitysmekanismeista, joten olen ottanut aikamoisia vapauksia tämän replikan suhteen. Tällaiseen ratkaisuun päädyin tutkittuani useampia eri kulmista otettuja valokuvia. Kumma, ettei mistään tahdo löytyä valokuvaa Planetaaristen laaksojen takapuolesta.

Lukoksi kelpasi koukku ja lenkki

Lukkolaitteessa päädyin yksinkertaiseen ratkaisuun, sillä yksinkertainen on todellakin kaunista enkä oikein luottanut taitoihini alkuperäiskorun lukkolaitteen replikoinnissa. Pihdit ja pronssilanka muotoutuivat toimivaksi S-koukuksi.

Kokoamisen jälkeen pyöräytin käädyn vielä kerran kiilloitusrummussa saadakseni sen puhdistettua kaikesta metallipölystä ja mahdollisista kemikaalijämistä ennen käyttöönottoa. Koru huuhdeltiin lopuksi lämpimässä vedessä ja kuivattiin pehmeällä, nukkaamattomalla rievulla.

Valmis.

Professori Björn Weckströmin Planetaariset Laaksot -korua mukaileva kääty. Tekijänä Kipene

Kissa ei tahdo kuvaan. Foton otti V-P Kokkonen.

Tällaisen käädyn valmistusprosessi on siis melkoisen monivaiheinen. Samanlaisilla tekniikoilla tehdään myös monien muiden korujen ja pronssiesineiden sarjat. Omista piensarjoistani voisin mainita esimerkkeinä aiemmin esitellyt Lemmenlantit, Povea Vartioivan Rintasoljen, Pikku Painajaiset sekä Berserkin.

Tämä pronssikääty ei tule koskaan myyntiin, vaan jää omaksi ilokseni muistoksi mukavista kouluprojekteista. Mikäli joskus tulisin miettineeksi asiaa, luulen, että korun hintana olisi sellaiset 65 euroa per levy eli 975 euron verran, Aitoa Lapponian korua myydään hopeisena noin 1500 euron hintaan. Hintansa väärti, sanoisin.

Mitä ovat lukijat mieltä?