Korutaidetta: The Idiot Box

 Korutaidetta kuparilevystä ja langasta. Muotoiltu kokonaan käsin, ei valuja tai vahatöitä tässä.

"Aaaaaaaaaaaaaaa!!!!"

Idioottilaatikossa on aitoja idiootteja sisällä!

Jos joku haluaa niin tämän saa ostaa vaivaisella 250 eurolla.

Harakanvarvastin

Joskus tulee niin omituinen ajatus että se on pakko toteuttaa. Nyt tuli tällainen:

Harakanvarvastin, hopeaa ja koivua.

Mikä ihme siis? No tällä voi harakoittaa esim. pikkuleivät tai jouluiset lanttuloorat (Siis ei harakoida vaan harakoittaa). Kas näin:

Teps teps

Töps töps

Ja sitten loorat uuniin. Lopputuloksena perinteikäs ja lysti koristelu joulupöytään.

Hyvää oli

Korumallisto 2016

Tässäpä tätä olisi, ensimmäinen korumallistoni valmistumassa juuri sopivasti jouluksi. Enjoy!

Lintupyörä

 Lintupyörä tai flamingokehä perustuu skyyttiläiskulttuurin korulöytöihin. Ilahduin suuresti lintuaiheista ja veistin lintuaiheisen pikkuriipuksen. Saatavissa sekä pronssisena että hopeisena.

Hopeaneula

Hopeaneulat 

Tutut hopeaneulat, nyt entistä kiiltävämpinä ja terävämpinä. Parsinneulaksi tai riipuksiksi (pyynnöstä tylsytettynä tai terotettuna)

Kalaonni

Ongenkoukkua muistuttava Kalaonni-riipus, saatavissa myös hopeaisena. Jos tämän kantajalle ei Ahti helly niin ei sitten millekään.

Metsästäjän ylpeys -riipukset. 

Metsästäjän ylpeys

 Metsästäjän ylpeys, kivisestä nuolenkärjestä inspiraationsa saanut riipus. Puhdasta alkuvoimaa korumuodossa!

Muinaissalmiakki :D

 Vielä prototyyppiasteella oleva Muinaissalmiakki viehättää geometriasta pitävän silmää. Eikä lihota!

Kolmikas 

Orgaaninen Kolmikas-koru perustuu kelttiläiseen korulöytöön noin tuhannen vuoden takaa. Monimuotoista symboliikkaa ja viehkeitä art nouveau- tyylisiä muotoja modernin muotoilun ja historian ystävälle.

Enää kuusi viikkoa jouluun!

Myyttiset eläinkorut

Taannoin kirjoittelin Pazyryk-kulttuurin prinsessasta joka oli inspiroinut peurariipuksen. Lähes samankaltaisia kuva-aiheita löytyy myös skyyttiläisestä mytologiasta: upeita myyttisiä eläimiä jotka kietoutuvat yhteen muodostaen siroja ja monimuotoisia kuva-aiheita.

Skyyttien kultakoru vuosisatojen takaa

Eläinaiheet ja etenkin hevosen kruununa olevat linnunpäät inspiroivat minua tekemään oman yksinkertaisen versioni skyyttikorusta. Luonnostelin koruvahasta pronssivalua varten spiraalikorun, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Luonnos oli liian raskas ja kömpelö mikä tuli selkeästi ilmi vasta kun sain valmiin valukappaleen viimeistelyyn. Siispä takaisin vahatyökalujen ääreen. Toisella kertaa luonnos oli yli puolet ohuempi, kolmanneksen pienempi ja huomattavasti enemmän juuri sitä mitä olin hakenutkin! Valoin mallin hopeasta koska hopeavalussa sirot mallit onnistuvat helpommin ja tasaisemmin.

Pronssiluonnos ja hopeaversio

Riipus on sekä primitiivinen että moderni. Myyttinen ja hyvin abstrakti. Animistinen ja animalistinen. Mitä näitä nyt on. Nätti siitä kumminkin tuli, kannatti taas hinkuttaa, testata ja kehittyä korumaakarina.

Siinä he ovat; Flamingot jonossa! 

Vaskikäärme

Puolisen vuotta on mennyt iloisesti töitä paiskiessa. Korusepän homma on ihan just omaa alaa, ja nyt on ollut mahdollisuus opetella sarjatyöstöä ja alan pieniä hienouksia Vaskikäärmeen ohjauksessa.

Alla olevat mallit ovat firman myyntikoruja. Vaskikäärme tekee muinaishenkisiä pronssi- ja hopeakoruja sekä yksittäisiä tilaustöitä.

Pääasiassa korut valmistetaan valamalla, jonkin verran myös levystä ja langasta takoen ja muotoillen. Työ on ollut mukavan vaihtelevaa, olen päässyt osalliseksi aika pitkälti kaikkiin työvaiheisiin paitsi itse sulan metallin kaatamiseen. Sen homman jätän mieluusti niille joilla on vakaa ja vahva käsi.

Vahamalleja menossa valuun

Vahamallia viimeistelemässä

Eräskin tilaustyö oli Pohdonsaaren kolmipäisen kotkan replika. Siihen meni valehtelematta jokunen tovi. Ensin valettiin, sitten hiottiin, sitten paketoitiin. Näin niinkuin lyhyesti kertoen. 

Oikeasti homma meni niin että ensin tehtiin prototyyppi, hiottiin ja fiilattiin se valmiiksi, sitten otettiin siitä muotit, replikoitiin mallit, valettiin uudestaan, hinkutettiin, korjailtiin, patinoitiin, kiilloitettiin ja koristeltiin. Ja tehtiin räpylät. 

Vastavalettuja kuusia

Kotkia räpylöineen. Yhteensä 27 räpylää kolmessa linnussa

Valmiit riipukset. Mittaa linnuilla on n. 5 cm kanttiinsa

Korusepän hommiin kuuluu olennaisesti kiillottamisen lisäksi myös korujen nyöritys, paketointi ja postitus. 

Vegvisir -korut nyöreissään

Keskiaikaisten kahvaristien paketointia

Kiireen ja aherruksen keskellä on hyvä huilata aina silloin tällöin.

 

Työpaikan koiraeläin auttaa stressinhallinnassa

Ja silloin kun työt jatkuvat niin niitä tehdään antaumuksella. 

Huipputekninen kipsinpuhdistusyksikkö

Korusepän kätöset. 

Hauska huomio on se, että sormenjälkeni ovat kuluneet puolen vuoden sisällä aivan sileiksi ja sormiin on pinttynyt kestolikaa kiilloitusvahasta. Voinen nyt heittää hyvästit käsimallin hommille.  

Sarrrrrrrja karhunhampaita

Karhunkivi

Joissain paikoissa pitää työntekijöille vääntää kaikki rautalangasta. Tässä duunissa työntekijät vääntävät itse pronssilankaa.

Notta tästä se nyt pitäisi alkaa, korusepän ura!

Pronssinen peukalonsuoja

No mikä tämä nyt sitten on?

Sehän on peukalosuoja! Sain duunipaikan Naantalista Korupaja Vaskikäärmeestä koruntekijänä, ja havaitsin että jatkuva metallintyöstö ottaa yllättävän koville noin niinkuin kynsien ja sormien osalta, semminkin kun viila tai saha saattaa välillä lipsahtaa kohteesta inan vasemmalle/oikealle. No mitenkä tämä ongelma ratkaistaan noin niinkuin luovan ihmisen näkökulmasta? Tehdään asiaankuuluva panssari.

Ennen

Jälkeen

Huomatkaa Ennen-kuvassa näkyvä kipeästi hankaantunut peukalonsyrjä sekä kovia kokenut lyhyeksi viilaantunut kynsi. Jälkeen-kuvassa koko ongelma-alue on suojassa vahinkoviilloilta sekä kulumiselta. Lisäksi peukalosuojaan ergonomisesti suunnittelemani kynsi toimii erinomaisena apuvälineenä jos tarvitsee rapsutella korun pinnasta epäpuhtauksia tai sitten sillä voi vaikka kaivaa korvaansa (en suosittele). Kynnestä on myös hyötyä esim. Ässäarpoja rapsuttaessa tai sitkeän jugurttipurkin kannen irroittelussa. Pienenä miinuksena mainittakoon pronssin värjäävä ominaisuus, työpäivän päätteeksi peukalonpää alkaa usein vihertää.

Onneksi tämä viherpeukalo pitää puutarhanhoidosta ja katselee jo ensi kesän siemenluetteloita kuola valuen... Siihen asti kuitenkin koruhommia!

Jääprinsessan riipus

Tänä keväänä ihastuin ikihyviksi Siperialaisen Pazyryk-kulttuurin kuva-aiheisiin. Törmäsin nettiä selaillessani Siperian jääprinsessaan:  Altai-vuoriston ikiroudasta löytyneeseen, lähes täysin säilyneeseen naisen ruumiiseen. Hän kuoli noin 25-vuotiaana jo 2500 vuotta sitten, ja hänen käsivartensa olivat täynnä tatuointeja myyttisistä eläimistä.

http://siberiantimes.com/culture/others/features/siberian-princess-reveals-her-2500-year-old-tattoos/
http://www.messagetoeagle.com/siberianprincessface.php#.Vi54bCs3k8w
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2198222/Fashion-beauty-secrets-Siberian-princess-died-2-500-years-ago-revealed.html

Taiteilijan näkemys prinsessasta

Jääprinsessan tatuointeja

 Kuva-aiheet olivat pääosin eläimiä, todellisia sekä myyttisiä. Niitä on löytynyt useammistakin haudoista sekä tatuointeina että tekstiilitaiteena. Sarvekkaat leijonat ja muut fantastiset pedot kulkivat rinnakkain peurojen ja oinaiden rinnalla.

Kuvio Eremitaasin kokoelmista

Yhdistelin muutamia mielenkiintoisia kuva-aiheita ja suunnittelin omanlaiseni riipuksen, pedon kynsillä varustetun loikkaavan peuran. Sahasin kuvion 1 mm kuparilevystä, ja näin jälkikäteen ajatellen suurempi kuvio olisi ollut helpompi käsitellä liki puolen vuoden sahaustauon jälkeen. Mutta sitkeys palkitaan!

Toinen luonnos

 Pazyryk-riipus, mittaa 3 x 4,5 senttiä. Harkitsen josko sittenkin sahaisin vielä toisen ja tekisin niistä korvakorut.

Veistopuukko

Appi tilasi itselleen hyvän vuolupuukon jo pari vuotta sitten. Sain lopultakin tilauksen valmiiksi.

Terän ostin suosiolla ammattimieheltä, puukkoseppämestari Vilppolalta. Ahjolla ei tullut koskaan vietettyä niin paljoa aikaa että terän takominen olisi onnistunut ja likeltä löytyi sopivasti ammattilainen joka tekee priimaa. Joskus on vaan fiksumpaa ulkoistaa asiat.

Helat, kahvat tupet ja muut jäivät sitten tämän artseaanin nakuteltaviksi.

Tupen ompelua

Istutin puukonterän polttamalla saarnipuuhun, veistin kahvan muotoonsa ja pintakäsittelin öljyllä. Pronssivalettu hela oli tehty jo pari vuotta sitten valmiiksi ja sen viimeistely tuli tehtyä kahvanveiston yhteydessä. Lähinnä valuvirheiden viilausta ja helan kiillotusta.

Valmis setti

Puukon päätyyn kiinnitin pronssilevystä sahaamani koristehelan johon tein hopeisilla riimuilla lahjan saajan nimikirjaimet, RK, hieman tyylitellysti.

Päädyn koristehela

Tuppi ommeltiin teollisesti kasviparkitusta naudanvuodasta pellavalangalla ja käsiteltiin nahkarasvalla. Tupen sisällä on puinen lesta mikä estää terää tulemasta tupen läpi. Senkin kaivertaminen oli oma operaationsa.

Hyvät puukonteko-ohjeet löytyvät mm. tuolta: http://tn-opetus.blogspot.fi/search/label/puukko

Joulurauhaa ja haarniskan uusiokäyttöä

Blogi on kovin hiljainen näin ennen joulunpyhiä koska kaikki verstaalla valmistuvat ovat menossa lahjoiksi enkä halua pilata yllätyksiä etukäteen.

Joulun "Miekat auroiksi ja rauhaa päälle maan" -teemaan soveltuu erinomaisesti tämä spangen-mallinen kypärä jonka taoin vuonna nakki ja papu WarusSeppäin Killan haarniskakurssilla. Kypärälle on ollut aika vähän mitään oikeaa tarvetta, mutta tänä jouluna se löysi lopultakin käyttötarkoituksensa hyasintti-istutuksen suojaruukkuna.

Toivotan lukijoille hauskaa keskitalvenjuhlaa, talvipäivänseisausta, joulua, kwanzaa, hanukkaa ja kaikkia muitakin juhlia jotka tähän vuodenaikaan ajoittuvat!

Metalliminejä: vaaka ja takkasetti

Tein tilaustyönä 1:18 mittakaavaan takkasetin jossa oli makkaratikku, hiilihanko ja lapio. Pientä päänvaivaa rakentaminen teetti, mutta lopputulos oli melkoisen lysti. Varret ovat ns. amisjengaa, eli neliölankaa joka on väännetty kierteelle. Seppäystäväni olivat hämillään että miten hiilihangon saa oikein aikaiseksi tuossa mittakaavassa kun tuonkokoista ei lähdetä ahjohitsaamaan. Otin kommentin kehuna ;)

Itselleni tein etukäteisjoululahjaksi pienen vaa'an. Lopputulos on ihan OK, joskin käyttämäni pronssilanka oli liian paksua (0,5 mm). En ole vielä saanut vetorautaa viriteltyä kiinni seinään että voisin vetää lankaa ohuemmaksi. Luulen, että tällaiseen vaakaan voisi käyttää 0,2 millistä lankaa niin ei näyttäisi ihan niin rouhealta. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka prototyypiksi.

Mittakaava tälle vaakasetille on noin 1:12. Ja pitihän siihen saada punnuksetkin.

"Nyt hei Rutanen oikeesti!"

Viilailin näitä jämäpronssista jokusen tovin. Kelvannee nukkemaailmaan.

Ihan pikkasen työkaluja

Tuli yllättävä tarve ruuvimeisselille, sitten se piti tehdä.

Ekaksi sorvasin kahvan. Koska minulla ei ole oikeaa sorvia piti vähän viritellä Dremeliä.

Sorvasin röyhkeästi vain viilaa käyttäen

Tuli aika hyvä.  Sahasin ruuvarin pään oikean mittaiseksi ja siirryin pystyporakoneelle rei'ittämään siihen sopivan kolon terää varten

Sit piti ruveta miettimään että talttapäinen vai ristipäinen terä. Pohdinta päättyi ristipäiseen. Miten tylsää tämä elämä olisikaan jos ei olisi yhtään haasteita.  Materiaaliksi valikoitui 0,8 mm hopealanka, koska sitä minulla sattui juuri olemaan. 

Suuntaa-antavat hahlot

Sahasin langan päähän pienen ristin suuntaa antamaan, ja käytin terän tekemiseen hienointa viilaani. Täytyy myöntää, että meinasi näkökyky loppua kesken. Tarkkaa, tarkkaa!

Lopuksi yhdistin hopeaterän sorvattuun kädensijaan. Huh! Mittaa tällä lelulla on kokonaiset 1,8 cm. Hopealeimaa en lähtenyt tähän iskemään sattuneesta syystä.

Ruuvari kaikessa komeudessaan.

Ja kun oli ruuvari tehty niin sittenhän piti tehdä koko työkalusetti. Skaala on 1:18.

Saha, sorkkarauta, vasara, risti- ja talttapääruuvimeisselit, taltta sekä kulmamitta.

Ja löytyyhän tuolta varastoista vähän isompaankin mittakaavaan tehty työkalusetti "ammattimiehelle". Mittakaavassa 1:12

Settiin kuuluu pieni alkupääomakin ;)

 Terveisin työkalumaakari Rutanen