Kesätyömies II

Kuralan Kylämäen navetalla, nykyisellä Kokeiluverstaalla hyörii ahkeria piikoja ja renkejä. Tänä vuonna verstaalla saa kokeilla kädentaitojaan kaikennäköisissä perinneaskareissa.

Olemme veistelleet kaarnalaivoja paljussa uitettaviksi:

Pikkuruinen kaarnahinaajani vesillä!

Tehneet tuohisormuksia:

Joskus tuohesta, joskus pronssista...

Ommelleet muodikkaita kukkakoristeita 1950-luvun tyyliin:

Ihanat kukkaset on tehty kankaasta ja ihan aidon näköisiä ovatkin

Rakentaneet nukketaloja paperista:

Karstanneet, kehränneet sekä värjänneet villaa.

Peukaloinen värjää. Itselaukaisin tarkentaa mihin sattuu.

Kosteat nokkoslangat

Sain työpisteelleni vanhan saunapadan värjäystarkoitukseen, ja olen värjännyt lankoja mm. nokkosella sekä raparperilla. Omituisen viileä alkukesä vaikuttaa ilmeisesti jännittävin tavoin villoihini, sillä nokkosella piti saaman tummaa vihreää eikä vihertävänkeltaista. Valmiiden lankojen sävy on kuitenkin melkoisen nätti.

Raparperikin yllätti. Värjäsin koe-erän lankaa takahuoneessa ja lopputulos oli mystisen vihertävänkeltainen vaikka aiemmin olen saanut sekä tuoreista että kuivatuistakin raparpereista ihanaa metsänvihreää. Onkohan lajike sitten ollut eri?

Raparperilanka

Vaan vielä on kesää ja käsitöitä jäljellä!

Oma maa morsinko, muu maa mustikka

Värjäri hurahti urakalla.

Omassa pihassa kasvaa pikkuinen morsinkotarha. Morsingon siemenet sain muinaistekniikan tekstiilityöopettajaltani. Saamani siemenet ovat samaa kantaa kuin Maatalouden tutkimuskeskuksen viljelemä kanta. Istutin siemeniä aika tiuhaan, joten taimia piti ehdottomasti harventaa. Korjasin siis pari kolme kourallista tuoretta morsinkoa värjäystesteihin.

"Cultivare Isatis necesse est" tai jotain sinne päin (= Mikään ei ole niin tärkeätä kuin morsingon kasvattaminen). 
 Annoin tällä kertaa piut paut kaikenlaisten pH-arvojen ja tarkkojen määrien mittailuille ja menin värjäyksessä ns. näppituntumalla eteenpäin. Kyyppivärjäyksessä on muutamia tärkeitä kikkoja joita tarvitaan onnistuneen lopputuloksen saamiseksi (lämpötilat, pH-arvot...), mutta on sitä ennenkin osattu värjätä ilman kaikenmaailman mittareita.

Ensin silppusin kasvit ja kippasin ne lähes kiehuvaan veteen puoleksi tunniksi lillumaan. Sitten siivilöin lehdet liemestä pois. Jäljelle jäi kellertävä "morsinkotee".

Aiemmista saippuankeitoistani jäi yli reilusti tuhkalipeää, näppärästi säilöttynä viinapulloihin (supersyövyttävää!). Kippasin reilun lorauksen lipeää morsinkoteehen, ja pH:n muutos sai aikaan välittömän tummumisen liemessä (keltaisesta tummanvihreäksi). Vatkasin pienen tovin lientä, jotta kaikki ainekset sekoittuivat kunnolla.

Natriumditioniitti

Lämpömittarin näyttäessä noin 50 astetta oli aika lisätä natriumditioniitti liemeen. Sitä saa kaupasta nimellä Nitor Remover, jos käy tuuri. Liedon ruokakaupoista sitä on turha haeskella, eikä sitä tuppaa löytymään isommistakaan päivittäistavarataloista. Onneksi ei sentään tarvinnut lähteä Turkua kauemmaksi etsimään kemikaalia, sitä löytyi vajaan 25 km:n päästä kotoa (..rrrrkele)! Kemikaali poistaa vedestä hapen mikä on tarpeen tällaisessa kyyppivärjäyksessä.

 Annoin liemen hautua siinä tasaisessa 50 asteen lämmössä noin puoli tuntia ennen värjäyksen aloittamista.

Tein vitivalkoisesta 7 veljestä -langasta neljä pienenpientä vyyhtiä ja yhden isomman. Koska tuoretta morsinkoa oli vain pari kourallista ajattelin käyttää vain pienet vyyhdit ja säästää ison vyyhdin johonkin toiseen kertaan.


Värjäys tapahtuu yksinkertaisesti niin että pestyt, kosteat vyyhdit kastetaan n. 5-15 minuutiksi liemeen jonka lämpötila on noin 50 astetta.

Vyyhti vedessä

Kun lanka on imenyt morsingon väriä tarpeekseen se nostetaan ilmaan. Tässä kohtaa langat vaihtavat väriä vihreänkeltaisesta siniseksi. Värin muuttuminen on joka kerta aina yhtä ihmeellinen näky.

Baby blue :D

Vielä ihmeellisempää oli se, että morsingon väri ei hiipunut jälkiväreissäkään, kuten olin olettanut. Kun olin käyttänyt liemessä vielä neljännen pikkuvyyhdin jouduin toteamaan että meikäläiseltä loppuvat langat ennen kuin liemestä loppuu väri. Iskin isoimman vyyhtini liemeen ja totesin että "eiköhän tuo ime loput värit". No imihän se, ja vielä olisi saanut lisääkin.
 

Tama-kissa tarkastaa lopputuloksen

Kaikki vyyhdit nipussa, ja paljaalla silmällä näistä ei pysty mitenkään sanomaan mikä on ensimmäinen väri, mikä toinen, mikä kolmas jne. Uskomattoman tasalaatuinen ja suloinen sinisävy noin pienellä määrällä morsinkoa. Olen ällikällä lyöty.


Muissa uutisissa: takapihan kompostissa on pesinyt punarinta

Emo piileksii. Kuvasta saattaa erottaa punaisen naaman ja mustat nappisilmät.

Törmäsin pesään raivatessani kompostia kun säikähtänyt pikkulintu pakeni haravaani. Jäi sen kompostin raivaaminen tältä kesältä sikseen, päätin antaa pesimärauhan uudelle naapurilleni. Pesässä oli ainakin viisi munaa, ja poikaset kuoriutuivat pari viikkoa sitten. 

Pienet nälkäiset nokat

Olen käynyt vakoilemassa pieniä piiperöitä kameran objektiivin kautta parin metrin päästä etten häiritsisi perheonnea enempää. Kunnes sitten tänään...

Poikaset olivat lähteneet pesästä. Jäljelle oli jäänyt vain yksi kuoriutumaton muna.

Tuli jotenkin tyhjä olo, mutta niin se on aika poikasten lentää pesästä.

Värjärin kotipadasta: paimenmataraa ja siankärsämöä

Kun on värjäyssesonki niin väripata kiehuu lähes päivittäin!

Viime aikoina on väripadassani kypsynyt kasa paimenmataran juuria. Huhu tietää kertoa, että paimenmatara sisältäisi samankaltaisia väriaineita kuin krappijuurikin. Kaivelin ojanpientareelta (omalta tontilta toki) juuria esiin, ja toden totta, nehän olivat osittain aivan kirkkaan punaisia.

Paimenmatara kukassa

Mataranjuurakkoja

Todellakin punaiset juuret

 
Sain hellepäivän saaliiksi vain pari kourallista, mutta se riittänee koekeittoon. Annoin juurien vielä kuivua ulkosalla pari päivää, koska helteellä ei yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä keittohommiin.

Kaivoin talven jäljiltä esiin rautapadan ja viritin kesäkeittiöön pienen keittopisteen. Ei maksanut vaivaa viritellä tulta huonosti vetävään puuhellaan, vaan helpotin elämääni sähkölevyn kanssa.

Juuret kiehuvat. Violettia vaahtoa reunoilla!

 
Hetken aikaa juuria keiteltyäni havaitsin riemukseni että padan pintaan nousi tummanruskeaa, hieman violetin sävyistä vaahtoa. Toivo heräsi!

Punaruskeaa lupailee

Seuloin juuret liemestä pois kun keitto oli porissut hiljalleen tunnin ajan. Laitoin pataan alunaa sekä pienen vyyhdin luonnonvalkoista Seitsemää Veljestä ja keittelin seosta hiljaisella lämmöllä vielä yhden tunnin ajan. Pintaan nousi koko ajan hieman violetinruskeaa vaahtoa, ja värjärin odotukset vain nousivat.

Vaan:

Valmis ja kuiva mataralanka

Kyllä tuossa sellainen hento punerva sävähdys on, mutta pääasiassa sain aikaan vaaleanruskeaa lankaa.

Huhu tietää kertoa, että mataranjuuret tulisi poimia ennen kukintoa ja kuivattaa vähintäänkin talven yli. En ole lopputulokseen tyytymätön, sävy on soma, mutta eniten harmittaa että seuraavaa kokeilua pääsee keittelemään vasta ensi vuonna.

Siankärsämö kukassa

Samaten huhu kertoo, että siankärsämö antaisi herkullisen ruskeankellertävän sävyn. Poimin takapihan ryteiköstä reilun padallisen kasvia kukkineen ja varsineen. Suoritin kasville peruskeiton, eli pidin pataa tunnin verran juuri kiehumispisteessä.

Kärsämökeitto

Laiskana tekijänä jätin liemen vielä hautumaan yön yli pataan, koska eihän tällaisella projektilla ole mikään kiire. En ole ihan varma, mutta laiskuus ja rautapata saattoivat olla virhe... Aamulla, kun seuloin kasvinosat pois, oli liemi muuttunut pikimustaksi!

Liemi oli kuin mustetta

En lannistunut. Ei muuta kuin valkoiset langat  sekaan ja pata tulelle (seiskaveikkaa). Puretteena jälleen kerran aluna.

Valmis siankärsämölanka. Ihastuttavan vihreä.

Eipä tämä lopputulos järin keltaiselta vaikuta, vaan ei se haittaa, sillä olen myös vihreän ystävä. Kukapa osaa kertoa onko vika rautapadassa vai kasvien poiminta-ajankohdassa?

Ikään kuin lohdutukseksi jokin pieni eläin oli tuonut kallopuuni juurelle pienen sammakkouhrin. Kiitos hänelle siitä (yäk).

Lahjakasta elämää

Tänä vuonna joulunajan lahjat olivat pääasiassa ihania.

Artesaani arvostaa Joulupukin tuomaa upouutta pystyporakonettaan. Eikä tuo takana oleva legopakettikaan huono ole.

Viime talvenahan sain puolisoltani timantteja.

Jouluiloa toivotin tänä vuonna lähinnä omilla käsitöilläni, kuten mmm. pannumyssyllä ja hopeariipuksella. 

Mamselli Pannumyssy silkkimekossaan.

Pannumyssyn hiuksina on kesällä kasvivärjäämääni villalankaa. Punaruskeat sävyt ovat muistaakseni jäkälävärejä (sormipaisukarve tai kiventiera, en valitettavasti enää muista kumpaa).

Skrympätty hopeasydän

Pahempi puoliskoni löysi paketistaan pronssikoristellun Transformers-vyön. Valoin osat jo viime keväänä mutta vyö valmistui kokonaisuudessaan vasta viikkoa ennen joulua. Tyypillistä.

Decepticon, tietysti!

Keijon korukurssilla opiskeltiin syksyllä pikkuriikkisten jalokivien istutusta. Sahasin paksusta hopealevystä robotin ja istutin sille käynnistysnapeiksi parimillisiä jalokiviä: rubiinin, safiirin ja smaragdin. Istutustekniikkana hiertäminen.

Trademark-robottini

Tämä robotti löysi myös tiensä pahemman puoliskoni joulupakettiin. Koruja en hänelle tee koska niille ei tulisi käyttöä kuitenkaan. Mutta pieniin tarve- ja ylellisyysesineihinsä herra oli tyytyväinen.

Kyllä tämä lahjominen on sitten mukavaa kaikin puolin. Olispa aina joulu!

Kasvivärit ja kyyppivärjäyksen alkeet

Pääsin taas lomatunnelmiin mökkimaisemissa. Keiteleen rannoilla on mukava viettää hellepäivää lankoja värjäten.

Testailin erilaisia tuttuja värejä ja jälkivärejä ja uutena tuttavuutena otin käsittelyyn indigon jolla saa sinistä väriä lankoihin.

Indigon ostin valmiina jauheena, mutta itse värjääminen on lykkääntynyt jo vuodella koska värin aikaansaamiseksi tulee tehdä ns. kyyppivärjäys missä veden pH:ta kontrolloidaan tarkasti sekä vedestä poistetaan kemikaaleilla happi. Kokeilimme morsinkovärjäystä koulussa pienimuotoisesti, ja otimme langoista tarkat grammapainot, veden desilitramitat ja automaattiset pH-mittarit käyttöön. Koko kyyppivärjäysprosessi tuntui kovin hankalalta sillä kurssilla tehtiin asiat erittäin huolellisesti ja ohjeen mukaan.

Taisin säikähtää turhaan kyyppivärin teknisyyttä, sillä ihan hyvinhän se meni ns. perstuntumaltakin.

Tarvikkeina oli 25 metrin jatkojohto, keittolevy, ämpäri, pari kepukkaa, paistimittari, Nalle-lankaa, indigojauhetta, ilmatiiviis purkki, ruokasoodaa pH:ta varten ja natriumditioniittia hapenpoistoon.

Ensin tein pienen värisekoituksen. Vain pari desiä vettä.

Lusikallinen natriumidioottia... eikun siis natriumditioniittia (Nitor-värinpoistojauhetta) poistamaan vedestä happea, reilu ripaus ruokasoodaa pH:ta säätämään ja noin lusikallinen indigojauhetta lisättiin parin desin perusliemeen. Suljin koko roskan peltipurkkiin 55-asteiseen vesihauteeseen kypsymään n. puoleksi tunniksi. Pidin lämpötilaa tarkasti 50-55 asteen välissä sillä jonkin ohjeen mukaan indigon väriaineet alkavat hajota kuumemmassa. Tosin ulkona talvehtinut lämpömittarini on kaikkea muuta kuin tarkka.

Vesihaude käy

Näin kaadetaan vettä kuvauksellisesti!

 Lämmitin noin 4 litraa vettä samaiseen 55 asteeseen ja heitin sekaan vähän lisää natriumidioottia sekä ruokasoodaa, molempia semmoinen roima ripaus. Avasin indigoliemipurkin ja kaadoin liemen varovasti ämpäriin.

Myrkyt pataan!

...ja liemi perään.

Tässä vaiheessa pinnalle ilmestyi öljymäinen kalvo. Kalvo muodostuu liukenemattomasta indigojauheesta ja se on hyvä imeyttää johonkin joutilaaseen lankakerään tai kankaaseen (pinnalle jäänyt aine värjää epätasaisesti eikä väri aina pysy).

Indigokalvoa veden pinnassa

Sitten itse asiaan, eli dippaamaan!

Dip! Ja nosto!

Kostea lankavyyhti lasketaan huolellisesti ämpäriin siten, että liemi hapettuu mahdollisimman vähän. Lanka näyttää hailakan kellertävän vihreältä, mutta niin sen pitääkin. Lankaa pidin liemessä sellaiset viisi, kymmenen minuuttia kerrallaan ja sitten *hop* alkaa taikuus!

Dip! Ja hop!

Vyyhdin saadessa ilmaa alkaa tapahtua: vihertävä väri muuttuu hapen vaikutuksesta kirkkaan siniseksi!

Tehostin efektiä vielä pariin otteeseen, ilmaamalla vyyhtejä muutaman minuutin ja sitten kastamalla ne takaisin väriliemeen. Sininen muuttui joka dippauksella tummemmaksi ja tummemmaksi.

Vasemmalla kolme dippausta, oikealla yksi ja puoli.

Ja sitten vaan dipataan niin kauan kuin liemi antaa väriä. Kun värjäämättömät vyyhtini loppuivat kesken aloin dippailla aikaisempia värivyyhtejäni liukuvärien toivossa:

Dip dop!

Oranssi lanka on perua suopursun jälkiväriliemestä johon on lisätty pariin kertaan keitetyt  krapinjuuret antamaan sävyä. Oranssi lanka muuttui sinivihertäväksi kolmella dippauksella.

Kipene eestä, Kipene takaa...

Pesin langat huolellisesti miedossa mäntysuopaliemessä ja huuhtelin lämpimällä vedellä. Viimeisen huuhtelun suoritin laiturilla! Eikä sit pudoteta vyyhtejä tai kameraa järveen!

Lopputuloksena melkoinen herkkupaletti. Vasemmalta oikealle

1. Itsekehrätty rusehtava lanka, kolme dippausta indigoon. Ei puretusta
2. Nalle-lanka, kaksi ja puoli dippausta indigoon. Ei puretusta
3. Nalle-lanka, kolme dippausta indigoon. Ei puretusta
4. Nalle-lanka, krappi-suopursu jälkiväri + indigo, alunapuretus
5. Nalle-lanka, krappi-suopursu jälkiväri, alunapuretus
6. Nalle-lanka, tuore suopursu, alunapuretus

Kuvaa koristaa pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) joka ei liity värjäykseen, mutta oli nätti.