Värjärin kotipadasta: paimenmataraa ja siankärsämöä

Kun on värjäyssesonki niin väripata kiehuu lähes päivittäin!

Viime aikoina on väripadassani kypsynyt kasa paimenmataran juuria. Huhu tietää kertoa, että paimenmatara sisältäisi samankaltaisia väriaineita kuin krappijuurikin. Kaivelin ojanpientareelta (omalta tontilta toki) juuria esiin, ja toden totta, nehän olivat osittain aivan kirkkaan punaisia.

Paimenmatara kukassa

Mataranjuurakkoja

Todellakin punaiset juuret

 
Sain hellepäivän saaliiksi vain pari kourallista, mutta se riittänee koekeittoon. Annoin juurien vielä kuivua ulkosalla pari päivää, koska helteellä ei yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä keittohommiin.

Kaivoin talven jäljiltä esiin rautapadan ja viritin kesäkeittiöön pienen keittopisteen. Ei maksanut vaivaa viritellä tulta huonosti vetävään puuhellaan, vaan helpotin elämääni sähkölevyn kanssa.

Juuret kiehuvat. Violettia vaahtoa reunoilla!

 
Hetken aikaa juuria keiteltyäni havaitsin riemukseni että padan pintaan nousi tummanruskeaa, hieman violetin sävyistä vaahtoa. Toivo heräsi!

Punaruskeaa lupailee

Seuloin juuret liemestä pois kun keitto oli porissut hiljalleen tunnin ajan. Laitoin pataan alunaa sekä pienen vyyhdin luonnonvalkoista Seitsemää Veljestä ja keittelin seosta hiljaisella lämmöllä vielä yhden tunnin ajan. Pintaan nousi koko ajan hieman violetinruskeaa vaahtoa, ja värjärin odotukset vain nousivat.

Vaan:

Valmis ja kuiva mataralanka

Kyllä tuossa sellainen hento punerva sävähdys on, mutta pääasiassa sain aikaan vaaleanruskeaa lankaa.

Huhu tietää kertoa, että mataranjuuret tulisi poimia ennen kukintoa ja kuivattaa vähintäänkin talven yli. En ole lopputulokseen tyytymätön, sävy on soma, mutta eniten harmittaa että seuraavaa kokeilua pääsee keittelemään vasta ensi vuonna.

Siankärsämö kukassa

Samaten huhu kertoo, että siankärsämö antaisi herkullisen ruskeankellertävän sävyn. Poimin takapihan ryteiköstä reilun padallisen kasvia kukkineen ja varsineen. Suoritin kasville peruskeiton, eli pidin pataa tunnin verran juuri kiehumispisteessä.

Kärsämökeitto

Laiskana tekijänä jätin liemen vielä hautumaan yön yli pataan, koska eihän tällaisella projektilla ole mikään kiire. En ole ihan varma, mutta laiskuus ja rautapata saattoivat olla virhe... Aamulla, kun seuloin kasvinosat pois, oli liemi muuttunut pikimustaksi!

Liemi oli kuin mustetta

En lannistunut. Ei muuta kuin valkoiset langat  sekaan ja pata tulelle (seiskaveikkaa). Puretteena jälleen kerran aluna.

Valmis siankärsämölanka. Ihastuttavan vihreä.

Eipä tämä lopputulos järin keltaiselta vaikuta, vaan ei se haittaa, sillä olen myös vihreän ystävä. Kukapa osaa kertoa onko vika rautapadassa vai kasvien poiminta-ajankohdassa?

Ikään kuin lohdutukseksi jokin pieni eläin oli tuonut kallopuuni juurelle pienen sammakkouhrin. Kiitos hänelle siitä (yäk).