Kuralan syyspäivillä

Satuin olemaan sopivasti käytettävissä kun Kuralan kylämäki tarvitsi talkootyöntekijää syyspäivilleen. Kokeneena huovuttajana pääsin vetämään museonkävijöille pienimuotoista huovutuspajaa.

Nuori emäntä valmiina päivän töihin

Sain Kuralan varastoista lainaan aikakauteen (eli 1950-lukuun) sopivat vaatteet.  Huivi on omani, ja se on aito martta-puvun huivi jonka bongasin joskus kirpparilta. Oli sopivan autenttinen olo. Vietin koko lauantain ja suuren osan sunnuntaita kertomassa ipanoille ja vähän vanhemmillekin villan suomurakenteesta ja siitä, miten lämmin vesi avaa suomut ja kitka saa suomut tarttumaan limittäin toisiinsa synnyttäen tiiviin huovan. Mukavaa puuhaa noin yleisesti ajatellen, mutta ei minusta pidemmän päälle ole opettajaksi. Kokeneemmat markkinakävijät tietävät, että kun väkeä on paljon tulee ennen pitkää väsähdys. Siihen auttaa vain sumppi.

"Ai että se on söpö se emännänalku"

Ehti siinä työpajojen ohella kierrellä katselemassa muitakin Kuralan syyspäivien tapahtumia. Iso-Kohmossa tehtiin säilykkeitä ja kuivattiin herkkuja talveksi.

Nom!

Nyt minäkin osaan siis umpioida. Ainakin teoriassa. Kuivattaminen meillä on hallussa että oman pihan omenat saataisiin hyötykäyttöön vielä syksymmälläkin. Kokemus tosin kertoo että huolella kuivatut omenasuirut tuppaavat katoamaan parempiin suihin jo ennen ensimmäisiäkään pakkasia.

Mitä useampi kokki sen sakeampi saippua

Pihalla keitettiin saippuaa aitoon eläinrasva-lipeäseokseen. Tämä on taito jonka tahtoisin myös joskus opetella niin tulisi ne joulukinkun läskitkin hyötykäyttöön.

Ihanaa villaa!

Kas tässä viikonlopun tuotokset. Tein muutaman esimerkkihuovan sekä useamman huopapallosen. Luulen, että näitä huopasia voisi jatkojalostaa vielä eteenpäin. Täytyy vaan vähän vähentää tuota villan kanssa leikkimistä sillä huomasin tuon viikonlopun aikana olevani jokseenkin allerginen lampaan raakavillalle tai raakavillassa oleville heinäpölyille. Harmillista, sillä minusta olisi oikein mukavaa olla lammaspaimen.