Puutyön perusteet: valmistuneita asioita

Kuukauden mittainen uurastus on ollut pitkä ja rankka mutta lopussa kiitos seisoo. Esittelen ylpeänä purnukan:

Purnukkaa varten kaadettiin kokonainen koivu. Sitten se pätkittiin ja sen keskelle porattiin reikä. Reikää laajennettiin talttaamalla niin että jäljelle jäivät vain reunat. Purkin alaosaan (sisäpuolelle) kaiverrettiin lovi johon upotettiin kuivasta puusta vuoltu pohja. Kostea koivu kutistui muutaman viikon aikana pohjapalan ympärille saaden aikaan jotakuinkin tiiviin purnukan. Lopuksi kevyt hionta sekä kannen vuoleminen ja voila, meillä on teepurkki!

Talttausta odotellessa viriteltiin puristimia

Huomatkaa: kansi on veistetty yhdestä puusta. En kyllä ole varma mitä puuta se on, nappasin jonkin jämäpalan ja näytin sille nauhahiomakonetta sekä puukkoa.

Tykkään tuon melkein kuoritun puun ulkonäöstä

Mikäli sattuisi olemaan todella tarkka ja taitava voi tällaisen kutistetun astian saada vesitiiviiksikin. Eräskin luokkatoveri käyttää omaa purkkiaan kahvikuppina. En usko että oma purnukkani on ihan vedenpitävä, mutta sekin olisi mahdollista jos sen sisäosat käsittelisi esimerkiksi mehiläisvahalla (tai vaikkapa epoksilla). Jääköön sikseen, hyvä se on näin luomunakin.

Osallistuva eläin on osallistuva.

Ja toinen ylpeyteni aihe: saarnijousi! Se on lopultakin valmis. Muutaman viikon kestäneen hiomisen, tilleröinnin, hiomisen, mittailujen, hiomisen, tilleröinnin ja hikoilun jälkeen se on valmis ja melkein jopa tappava! Melkein.

Jousi ja nuoli.

Kipene poseeraa ranteet solmussa ja mahdollisimman epäergonomisesti.

Kahvan kasviparkittu nahka (ostotavaraa, valitan)

Nuolen sulittaminen jännelangalla

Jousen vetopituus on 22 tuumaa ja 26 paunaa (jos se kenellekään mitään sanoo) ja se on silti hieman liian jämerä omaan käyttööni. Laillisen metsästysjousen pitää olla voimakkuudeltaan vähintään 48 paunaa että siihen verrattuna tuo on oikeastaan pelkkä lelu. Mutta kyllä siihen on tässä tehdessä kiintynyt vaikka jossain vaiheessa kävi mielessä myyminen jollekin harrastajalle. En usko että minusta koskaan tulee mitään suurta metsästäjää, mutta kyllä tuolla voisi muutaman nuolen käydä maalitauluun ampumassa. Ihan vaan näön vuoksi, kun se on nyt kerran tehty. Hyvä minä!