Turun museokeskus lahjoitti kaikille turkulaisille mukavan joululahjan ja tarjosi museoihin ilmaisen sisäänpääsyn. Siitä riemastuneena poikkesin ystäväni kanssa visiteeraamassa sekä Apteekkimuseossa että Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Vaikka olen asunut Turussa jo kymmenkunta vuotta en ole häpeäkseni vielä ehtinyt käydä kummassakaan museossa ja nyt oli oiva tilaisuus sivistyä! Pakkasin mukaan uuden järjestelmäkameran ja yritin leikkiä ammattivalokuvaajaa, tosin vaihtelevin tuloksin.
Apteekkimuseo, eli Qwenselin talo on Turun vanhimpia porvaristaloja, ja se rakennettiin noin vuonna 1700. Talon kauppasiipeen on sisustettu 1800-luvun apteekki, työhuone ja laboratorio. Talosta löytyvät myös asuintilat rokokoo-tapetteineen ja barokkihuonekaluineen (aitoja vanhoja, mutta siirretty muualta). Talo ei itsessään ole koskaan toiminut apteekkina, mutta museoksi se muutettiin jo yli 50 vuotta sitten. Kesällä sisäpihalla on monena vuonna tepastellut kanalauma jota vartioi komea kukko. Lisäksi pihalla kasvatetaan monia lääkeyrttejä joiden kuivaamiseen ja säilytykseen oli varattu kokonainen takahuone.
|
Sisäänkäynti Aurajoen rannan puolelta. |
|
Alareunassa pillerimuotti. Keskellä oleva upea nivelletty kynttiläteline meni heti To Do-listalleni. |
|
Iilimatopurkki sekä iilimatokauha. Sopisi suolakurkuille! |
|
Laboratorio kuvattuna lasin läpi. Mainioita härveleitä. |
Apteekkimuseo oli elämys. Kaikki aidot
apteekkarin purkit ja purnukat, hyllyt, välineet, yrtit ja
ammattilaisten työkalut olivat inspiroivia ja loppuun asti ajateltuja.
Lisäksi ystäväni oli latinan kielen ja yrttilääkkeiden asiantuntija ja sulavasti suomenteli
minulle purkkien sisältöjä. Kannattaa kysellä oppailta tai ottaa oma apteekkari mukaan jolloin visiitistä saa todella paljon irti.
Luostarinmäellä puolestaan esiteltiin joulukattauksia 1800-luvun
lopulta aina 1950-luvulle. Satuimme juuri sopivasti opastetulle
kierrokselle ja viivyimme museossa pitkän tovin vaikka varpaita paleli
ja nälkä alkoi kurnia.
Luostarinmäki on Turun ainoa puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Kolmatta sataa vuotta vanhat rakennukset sijaitsevat alkuperäisillä paikoillaan ja muodostavat umpipihoja. Mataliin, harmaisiin taloihin on
sisustettu sekä asuntoja että käsityöverstaita jotka esittelevät käsityön historiaa. Museossa on mm. savenvalajan tupa, sarvityöntekijän tupa, läkkisepän paja, suutari, kultaseppä ja monia muita. Kesäisin museossa alan ammattilaiset esittelevät vanhoja taitoja käytännössä (sikälikin noloa etten ole käynyt museossa, sillä uesat ystäväni ovat olleet siellä työntekijöinä).
|
Talvinen karkkikauppa |
|
Yhdistetty kynttilä- ja päreteline joulupöydän yllä |
1920-luvun tyyliin sisustetussa joulutuvassa oli kuuseen ripustettu koristeeksi joulukortteja. Kortit piti ripustaa siten, että niistä pystyivät kaikki vieraat lukemaan että "Kukas tänne on joulukortit lähettänyt ja millaisin terveisin". Valitettavasti kuusesta ottamani kuva ei onnistunut, mutta sen sijaan esittelen vironruotsalaisen jouluperinteen, sian muotoon leivotun joululimpun joka toi onnea. Joulun jälkeen se syötettiin eläimille jotta onni yltäisi niihinkin:
|
Possulimppu. Kissoille pitäisi varmaan tehdä lihamureke |
|
Vielä muutama marja jäljellä. |
Museokäynti oli sen verran ihana kokemus että taidanpa ottaa ihan vuotuiseksi perinteeksi. Lämpimästi suosittelen molempia museoita kaikille menneen ajan ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti