Lämmintä jouluksi

Olen ottanut syksyn ranteideni kannalta rauhallisesti ja reuhtomatta. Pikku hiljaa ovat käsivoimat alkaneet lisääntyä eivätkä ranteeni ole enää oireilleet joten päätin yrittää lampaantaljojen parkitsemista uudestaan. Kevätpuolellahan taljan teko jäi kesken kun käteni eivät kestäneet yhtäkkistä rasitusta ja lahjoitin silloin keskeneräisen taljan eteenpäin luokkatoverilleni joka teki siitä itselleen penkinpäällisen autoonsa.

Nyt tuli tilaisuus ostaa viime keväisten, kesän yli kirmailleiden karitsojen pienikokoisia ja ihanan pehmeitä taljoja. Niitä ei oltu koskaan keritty, joten karva oli silkkistä ja ihanaa. Nappasin itselleni yhden mustan ja yhden harmajanruskean taljan (tai niin minä luulin).

Kaikki alkaa, kuten aina, nahan kaavinnalla. Lihapuolelta kaavitaan tylsällä terällä irti kaikki irtoavat kalvot ja teurastuksesta jääneet rämmäleet sekä säilöntää varten lisätyt suolat. 

Tässä kaavitaan peurantaljaa, mutta periaate on sama kaikissa taljoissa ja nahkoissa.

Lampaanpesijä. Ämpäreistä näkyy miten ahkerasti väki on liotellut nahkoja parkkiliemissä.

Taljat pestiin viileässä suopavedessä (viileässä siksi ettei nahka kypsy) ja huuhdeltiin kunnes vesi oli aivan kirkasta. Tässä hommassa meni useampi tunti vaikka taljoja oli vain kaksi. Pesussa paljastui että harmajaksi luulemani lammas olikin valkoinen, mikä varmaankin antaa jotain käryä siitä miten likaiseksi turkki oli kesän temmellyksissä mennyt. Pesun jälkeen talja voidaan kuivata joko rutikuivaksi säilytystä varten tai "makkaranihkeäksi" parkkiaineen lisäämistä varten. Aiheesta kirjoittelin jo aiemmin keväällä.

Itse jätin taljat kuivumaan ja parkitsin ne vasta viikkoa ennen pehmitystä. Käytin taljoissa parkkiaineena oliiviöljy-munankeltuainen-mäntysuopaseosta, (n. 3/4 dl öljyä, 1 munankeltuainen ja muutama tippa suopaa per talja). Lopuksi suoritin taljoille perusteellisen avaamisen ja jätin odottamaan parempia aikoja. Luokkatovereiden kokemusten perusteella voin sanoa ettei kannata jättää parkkiainetta liian pitkäksi aikaa, sillä se saattaa heikentää nahan laatua. Pari viikkoa lienee vielä hyvä aika, mutta useampi kuukausi voi tehdä jo hallaa projektille. Varmuudella emme tätä tiedä koska eihän kukaan ehdoin tahdoin halua taljojaan pilata, mutta viitteitä tähän suuntaan on havaittavissa.

Ruskean taljan pehmityksen tein joulumarkkinoiden jälkeisellä viikolla. Suihkuttelin taljan nahkapuolen sumutepullolla (miedolla suopaliuosvedellä) märäksi ja annoin veden imeytyä nahkaan puolisentoista tuntia. Hentoinen karitsannahka imaisi kosteuden suhteellisen nopeasti joten pääsin pehmitystöihin samana päivänä jo ennen lounastaukoa.

Esimerkki pehmityksestä, mallina Tomi.

Pehmityksen tein räkillä ja pehmitystä varten tehdyllä tylsällä puolikuun muotoisella raudalla. Telineeseen pujotettua taljaa kaavitaan koko sen kuivumisen ajan siten että rauta venyttää nahkaa aina kustakin kaavittavasta kohdasta. Yläkuvassa näkyy tekniikka: vasen käsi pitää kiinni taljan reunasta, raudan pitkä T-muotoinen kahva on tuettu käsivarteen tai kainaloon ja sitä työnnetään taljaa vasten koko vartalon painolla siten että nahka tosiaan venyy hieman. Kainalot olivat jokseenkin mustelmilla tämän jälkeen.

 Erityistä huomiota tulee kiinnittää taljan reunoihin sillä ne tuppaavat kuivumaan ensimmäisinä. Mikäli nahka ehtii kuivua ennen kuin sitä on pehmitetty se jää kovaksi ja koppuraiseksi (vähän samanlaiseksi kuin leivinpaperi). Sen voi toki kastella ja pehmittää uudestaan, mutta miksi tehdä turhaa työtä kun voi kerrallakin tehdä hyvän.

Jouduin jättämään taljan yöksi ulos pakkaseen sillä vaikka ranteet kestivät ei kunto tahtonut riittää. Jatkoin pehmitystä seuraavana päivänä ja lopputuloksena oli kaunis ja pehmeä lampaantalja. Siistin taljan reunoista irti osat jotka eivät olleet parkkiintuneet tai pehmittyneet kovin hyvin (koivet, niskankohta, häntä) sekä rapsuttelin taljan lihapuolen hohkakivellä poistaakseni kaikki ylimääräiset kudokset jotka olivat pehmityksen aikana raapiutuneet irti (se muodostaa eräänlaisen nukkakerroksen taljan lihapuolelle).

Pehmeä talja on pehmeä

Enää on jäljellä karvapuolen putsailu. Taljasta on pesty kaikki lampaankakka pois mutta niityillä kirmailleesta karitsasta löytyy kouratolkulla timoteitä, heinänkortta sekä ties mitä purua ja roskaa mikä ei pesemällä irtoa. Vaihtoehdot ovat joko taljan kampaaminen kauttaaltaan jolloin menetetään ihanat kiharaiset villatapulit tai sitten jokaisen roskan yksittäinen irroittelu.

Yritin jopa paineilmaakin, mutta tässä sitä sitten nypitään roskia. Yksitellen.