Eurassa keittämäni possusaippua toimi jotenkuten. Kerrostunut saippua sisälsi liian paljon rasvaa suhteessa lipeään.
Possusaipio, versio 1.0 |
Vippasin kuivuneet koesaippuat takaisin pataan ja lisäsin pari desiä lipeää sekaan. Hajustin seoksen myös muutamalla laventeliöljytipalla. Keittelin palasaippuoita kunnes ne liukenivat lipeään ja seos muuttui puuromaiseksi. Sitten saippuaa kypsytettiin lämpimässä ja pimeässä taas kuukauden verran. Lopputulos oli paljon edellistä parempi. Rasvaisuus hävisi saippuasta täysin, mutta seos oli "muovailuvahapehmeää". En lannistunut, vaan taputtelin saippuasta pari pientä kakkusta ja olen käyttänyt saippuaa keittiössä käsisaippuana. Saippua puhdistaa kädet, mutta ei vaahtoa. Väri jäi ruskeaksi ruosteisen rautapadan jäljiltä, saippua tuoksuu miedosti laventelille ja tekstuuri on todella pehmeä, tästä voisi muovailla vaikka mitä.
Possusaipuio, versio 1.1. |
Entä sitten valkohäntäpeurasaippua? Puhdistetusta peuranrasvasta keitetty saippua jäi tosiaan erittäin pehmeäksi. En ole ihan varma mikä tekee saippuan tekstuurista pehmeän, mutta pehmeä saippua ei ole hyvä suihkusaippua koska se valuu kastuttuaan suoraan viemäriin.
Peuran palasaippua |
Liotin testimielessä semmoisen kämmenen kokoisen palasen vaaleaa valkohäntäpeurasaippuaa veteen ja sain aikaan erittäin hienoa ja erittäin riittoisaa käsisaippuaa!
Peuran nestesaippua |
Tämä vajaa kolmen desin pumppupullo on ollut päivittäisessä käytössä jo tammikuusta asti, eikä pullo ole edes puolillaan. Neste näyttää ihanan kermaiselta, aivan kuten laadukkaat shampoot ja vaahtoaa kuin unelma. Mahtava suksee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti