Näyttötutkintotyö: Smokey the Bear

Se alkuvuodesta tehty buckskin aiheutti päänvaivaa, koska minulla oli vain yksi pieni nahka ja siitä piti tehdä jotain hienoa. Useat muut luokkatoverit ovat tehneet kokonaisia vaateparsia: housuja, liivejä, hameita, takkeja jne. Eihän yhdestä nahanrääpäleestä mitään käyttökelpoista saa, mutta ehkä siitä saisi jotain Eeppistä. Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Aluksi tarvitaan kaavittu, parkittu, pehmitetty ja savustettu nahka.

Ruskeaksi savustunut nahka joko pestään ja pehmitetään toistamiseen tai tuuletetaan savunhajun poistamiseksi. Sen jälkeen nahan uskaltaa viedä sisätiloihin ilman että perhe alkaa napista pahasta hajusta.

Suunnittelin itse perinteisen kyttyräselkäisen ja pitkäkätisen nallekarhun kaavat ja tein pari kolme kokeiluversiota erilaisista kankaista. Uskaltaudin leikkaamaan ainokaisen buckskin-nahkani vasta kun olin täysin tyytyväinen lopputulokseen. Nallekarhun teossa minua avusti neuvoillaan (ja materiaalivarastoillaan)  koulun vararehtori ja kokenut nallentekijä Inna Ahlqvist.

Kaavat piirrettyinä nahalle

Leikattu. Yritin saada samanvärisiä paloja

Ompelun suoritin ei-niin-perinteikkäällä menetelmällä, eli ompelukoneella. Ranteeni tykkäävät huonoa käsinompelusta joten tämä vaikutti kaikkein järkevimmältä ratkaisulta. Ompelulankana käytin ohutta mutta kestävää pellavalankaa (äidiltä perittyä virkkauslankaa). Ompelu oli haastavampaa kuin odotin, mutta hiljaa hyvä tuli. Koska lanka ei ollut kerrattua ja vahattua se tuppasi välillä katkeilemaan. Jouduin säätämään koneen asetuksia useaan otteeseen jopa kesken ompelun. Kokeilunallekarhujen ompelussa meni noin tunti per nalle, tämän nahkanallen ompeluun vierähti kaikkinensa yli kolme tuntia mutta lopputulos on yllättävän siisti ja tasainen ongelmista huolimatta.

Sauman "kevennys"

Raajojen kääntäminen toisin päin

Seuraava vaihe oli valmiiden palasten kääntäminen oikein päin. Halusin, että nahan ruskea puoli tulee ulospäin, sillä mielestäni nallekarhun kuuluu olla ruskea. Kääntämisen helpottamiseksi leikkasin kaareviin kohtiin lovet jotta jähmeä nahkasauma ei jäisi "pussittamaan" kääntämisen jälkeen.

Kääntövälineet. Tai taikasauvat, miten vaan.

Olin suunnitellut nallekarhun tekoa jo kuukausia, joten kevään mittaan ennätin valmistaa monia tarvikkeita nallekarhujen tekemistä varten. Olin ajatellut tilata sepältä kääntöpihdit, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Sen sijaan suunnittelemani alkeelliset kääntö- ja täyttötikut ovat olleet korvaamaton apu projektissa.

Kuono

Kynnet!

Lisäksi kevään viimeisin pronssivalu ehti valmistua juuri sopivasti, ja sain nallekarhulleni sekä pronssisen kuonon että kynnet! Kynsien ja kuonon asettamista varten jätin ommellessa muutamia raajojen ja pään kohtia ompelematta jotta saisin pujoteltua pronssiosat paikoilleen. Näin vältyin turhalta nahan rei'ittämiseltä tai ompeleiden purkamiselta.

Karhun raajojen kiinnitysmekanismi on perinteinen: pahvilevyjä, prikkoja ja metallitappi. Nekin voisi tehdä esim. vahvasta nahasta, ohuesta vanerista, puukuitulevystä tms. En kuitenkaan halunnut "keksiä pyörää uudestaan", sillä raajaosat löytyivät kaapistani valmiina ostotavarana.

Perinnekarhut täytetään yleensä puulastuilla/purulla todella tiiviiksi, niiden kovuutta voisi verrata esim. pesäpalloon. Tämä siksi, että aikaa myöten täyte antaa periksi ja nallen ryhti romahtaa. Arvelin, että joustava ja hentoinen buckskin ei kestäisi moista venytystä joten päädyin erilaiseen ratkaisuun ja täytin nallekarhuni villalla. Minulle on jäänyt erinäisistä projekteista huovutettuja ylijäämäpalasia joiden kokoonpainuminen ei tulisi ajan kanssa olemaan mitenkään suuri ongelma kuten esim. perusvanun kanssa. Täytin raajat villalla, asetin raajamekanismit paikoilleen ja tikkasin raajat käsin umpeen. Kiinnitin raajat vartalo-osaan ja täytin vartalon sekä villalla että mörinämekanismilla. 

Niittaaminen vaiheessa. Taustalevyyn on liimattu paperikaava.

Nallen kuono niitattiin suoraan päähän kiinni. Asettelin kuonon kohdilleen ja naputtelin pallopäävasaralla kiinnitystapin taustalevyn yli I-mallisesta T-malliseksi. Näin kuono lukittautui pysyvästi paikoilleen.

Silmät tein viime syksynä teurastatetun sonnin sääriluusta

Lopuksi kiinnitin nallen pään vartaloon ompelemalla. Yleensähän päät kiinnitetään myös mekanismilla, mutta halusin nallelleni kiinteän, eteenpäin tuijottavan katseen ja sellaisen myös sain.

Nallen nimeksi tuli Smokey, ja se on hienoin nallekarhu koko maailmassa!