Taikapeili

Kuningattaren taikapeili. Kehykset valettu hopeasta, itse peili on kiilloitettua hopealevyä jonka niittasin kiinni kehyksiin.

Tästä on tekeillä vielä pronssinen versio nukkekoteihin ja kaulakoruiksi niille joiden elämästä puuttuu ripaus taikuutta.

Myyttiset eläinkorut

Taannoin kirjoittelin Pazyryk-kulttuurin prinsessasta joka oli inspiroinut peurariipuksen. Lähes samankaltaisia kuva-aiheita löytyy myös skyyttiläisestä mytologiasta: upeita myyttisiä eläimiä jotka kietoutuvat yhteen muodostaen siroja ja monimuotoisia kuva-aiheita.

Skyyttien kultakoru vuosisatojen takaa

Eläinaiheet ja etenkin hevosen kruununa olevat linnunpäät inspiroivat minua tekemään oman yksinkertaisen versioni skyyttikorusta. Luonnostelin koruvahasta pronssivalua varten spiraalikorun, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Luonnos oli liian raskas ja kömpelö mikä tuli selkeästi ilmi vasta kun sain valmiin valukappaleen viimeistelyyn. Siispä takaisin vahatyökalujen ääreen. Toisella kertaa luonnos oli yli puolet ohuempi, kolmanneksen pienempi ja huomattavasti enemmän juuri sitä mitä olin hakenutkin! Valoin mallin hopeasta koska hopeavalussa sirot mallit onnistuvat helpommin ja tasaisemmin.

Pronssiluonnos ja hopeaversio

Riipus on sekä primitiivinen että moderni. Myyttinen ja hyvin abstrakti. Animistinen ja animalistinen. Mitä näitä nyt on. Nätti siitä kumminkin tuli, kannatti taas hinkuttaa, testata ja kehittyä korumaakarina.

Siinä he ovat; Flamingot jonossa! 

Pöytähopeat

Minulta pyydettiin josko tekisin neljän hengen pöytähopeat mittakaavaan 1:12, tietysti aidosta hopeasta. Eihän tuollaista haastetta voinut jättää väliin.

Luonnostelin kappaleet pronssista. Kädensijat sorvasin ja ruokailuvälineiden päät taoin punsseleilla ja vasaroilla. Haarukka tuotti eniten päänvaivaa. Sanottakoon, että pronssisen haarukan kasaaminen vaati kuusi juotosta...

Pronssiluonnokset

Käytin hävyttömästi hyväkseni erinäisä kontakteja ja selvittelin miten noin hentoista palikkaa kannattaisi lähteä replikoimaan, koska eihän pirukaan pysty sorvaamaan kahtaakymmentä liki identtistä palikkaa tuossa mittakaavassa. Päädyin tekemään kappaleista valumuotin ja yllätyin tosi iloisesti kun vahamallit onnistuivat. Sitten vaan *pruut*, hopeavaluun ja hinkuttamaan!

Vastavaletut

Salaattiottimet piti työtää vielä uudestaan, olivat niin hentoja ja pitkävartisia että valu ei toistunut kunnolla. Muut välineet sen sijaan tulivat liki käyttövalmiina valusta. Siihen vielä valukanavien poistot, viilaukset, kiilloitus ja paketointi!

Lähtövalmiit

Harmittaa että unohdin kuvata kunnon kameralla aivan valmiit hopeavälineet, mutta otinpahan edes pokkarilla pikadokumentaation ennen paketin toimittamista uuteen kotiinsa. Korvaukseksi alla erinomaisen onnistunut pronssisista ruokailuvälineistä mittakaavan keralla.

Tehkääs jätkät perässä! 

Vaskikäärme

Puolisen vuotta on mennyt iloisesti töitä paiskiessa. Korusepän homma on ihan just omaa alaa, ja nyt on ollut mahdollisuus opetella sarjatyöstöä ja alan pieniä hienouksia Vaskikäärmeen ohjauksessa.

Alla olevat mallit ovat firman myyntikoruja. Vaskikäärme tekee muinaishenkisiä pronssi- ja hopeakoruja sekä yksittäisiä tilaustöitä.

Pääasiassa korut valmistetaan valamalla, jonkin verran myös levystä ja langasta takoen ja muotoillen. Työ on ollut mukavan vaihtelevaa, olen päässyt osalliseksi aika pitkälti kaikkiin työvaiheisiin paitsi itse sulan metallin kaatamiseen. Sen homman jätän mieluusti niille joilla on vakaa ja vahva käsi.

Vahamalleja menossa valuun

Vahamallia viimeistelemässä

Eräskin tilaustyö oli Pohdonsaaren kolmipäisen kotkan replika. Siihen meni valehtelematta jokunen tovi. Ensin valettiin, sitten hiottiin, sitten paketoitiin. Näin niinkuin lyhyesti kertoen. 

Oikeasti homma meni niin että ensin tehtiin prototyyppi, hiottiin ja fiilattiin se valmiiksi, sitten otettiin siitä muotit, replikoitiin mallit, valettiin uudestaan, hinkutettiin, korjailtiin, patinoitiin, kiilloitettiin ja koristeltiin. Ja tehtiin räpylät. 

Vastavalettuja kuusia

Kotkia räpylöineen. Yhteensä 27 räpylää kolmessa linnussa

Valmiit riipukset. Mittaa linnuilla on n. 5 cm kanttiinsa

Korusepän hommiin kuuluu olennaisesti kiillottamisen lisäksi myös korujen nyöritys, paketointi ja postitus. 

Vegvisir -korut nyöreissään

Keskiaikaisten kahvaristien paketointia

Kiireen ja aherruksen keskellä on hyvä huilata aina silloin tällöin.

 

Työpaikan koiraeläin auttaa stressinhallinnassa

Ja silloin kun työt jatkuvat niin niitä tehdään antaumuksella. 

Huipputekninen kipsinpuhdistusyksikkö

Korusepän kätöset. 

Hauska huomio on se, että sormenjälkeni ovat kuluneet puolen vuoden sisällä aivan sileiksi ja sormiin on pinttynyt kestolikaa kiilloitusvahasta. Voinen nyt heittää hyvästit käsimallin hommille.  

Sarrrrrrrja karhunhampaita

Karhunkivi

Joissain paikoissa pitää työntekijöille vääntää kaikki rautalangasta. Tässä duunissa työntekijät vääntävät itse pronssilankaa.

Notta tästä se nyt pitäisi alkaa, korusepän ura!

Pronssinen peukalonsuoja

No mikä tämä nyt sitten on?

Sehän on peukalosuoja! Sain duunipaikan Naantalista Korupaja Vaskikäärmeestä koruntekijänä, ja havaitsin että jatkuva metallintyöstö ottaa yllättävän koville noin niinkuin kynsien ja sormien osalta, semminkin kun viila tai saha saattaa välillä lipsahtaa kohteesta inan vasemmalle/oikealle. No mitenkä tämä ongelma ratkaistaan noin niinkuin luovan ihmisen näkökulmasta? Tehdään asiaankuuluva panssari.

Ennen

Jälkeen

Huomatkaa Ennen-kuvassa näkyvä kipeästi hankaantunut peukalonsyrjä sekä kovia kokenut lyhyeksi viilaantunut kynsi. Jälkeen-kuvassa koko ongelma-alue on suojassa vahinkoviilloilta sekä kulumiselta. Lisäksi peukalosuojaan ergonomisesti suunnittelemani kynsi toimii erinomaisena apuvälineenä jos tarvitsee rapsutella korun pinnasta epäpuhtauksia tai sitten sillä voi vaikka kaivaa korvaansa (en suosittele). Kynnestä on myös hyötyä esim. Ässäarpoja rapsuttaessa tai sitkeän jugurttipurkin kannen irroittelussa. Pienenä miinuksena mainittakoon pronssin värjäävä ominaisuus, työpäivän päätteeksi peukalonpää alkaa usein vihertää.

Onneksi tämä viherpeukalo pitää puutarhanhoidosta ja katselee jo ensi kesän siemenluetteloita kuola valuen... Siihen asti kuitenkin koruhommia!

Förikoru förifanille

Turussa on paljon nähtävyyksiä, ja yksi niistä on luonnollisesti Turun Föri. Föri on jalankulkulossi joka seilaa Aurajoessa Turun ja Åbon välillä nonstoppina ympäri vuoden. Föri on turkulaisille rakas kaupunkilautta jolla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Ystäväpariskuntani muun muassa vihittiin Förillä keskellä kaunista kesäpäivää. Oli siinä kanssamatkustajilla ihmettelemistä.

Kuva: Samuli Lintula (Wikipedia)

Ikoninen lautta inspiroi tämän pienen riipuksen, jonka alaosa on pronssia ja kuljettajan koppi hopeaa. "Vähän sinne päin" punsseloidut ikkunat tekevät koruun hieman naivistisen fiiliksen. Koru on saajalleen ilmeisen mieleinen sillä se on ollut joulusta saakka jatkuvasti käytössä.

Ai että, miten voikin puolentoista minuutin risteily herättää niin suuria tunteita!

Jouluporo

Tänä vuonna ei ollut lunta. Piti tehdä joulukoristeet niistä materiaaleista mitä navetalla oli: poron päästä ja kanaverkosta.

Kuva: VP Kokkonen

Hyvä Tuomas Joulun tuopi

Paha Nuutti pois sen viepi. 

...ja sitten on tämä vekkuli. "Joulun henki"

Hopeapanta

Otin inspiraation tähän koruun vanhoista kamee-koruista. Silmääni viehättävät korut ja nauhat jotka kiertävät aivan kaulan liki. Samankaltaista ideaa oli myös empire-kuvauksissa käyttämässäni sinisessä lasiriipuksessa silkkinauhoineen. Jotain siroa ja tyttömäistä.

Kuvan otti VP Kokkonen

Nahkanauha on kasviparkittua ja värjättyä jämäpalaa mikä jäi yli vuosia sitten tekemästäni vyöstä (siis kierrätettyä ja sillä tavoin eettisempää). Solki ja muut metalliosat ovat hopeaa (jämäpurkista, nämäkin kukkaroystävällisesti kierrätettyä!).

Tämä pikkukoru on siroudestaan huolimatta valmistustavoiltaan aika monipuolinen

Solki on sahattu 1 mm levystä, sen pinta on punsseloitu epätasaiseksi. Soljen kieli on 0,8 mm hopealankaa, taottu ja viilattu muotoonsa. Niititkin piti tehdä itse, ensin lyömällä hopealevystä pyörylät ja sitten juottamalla niihin tapit. Jotka tietysti tarvitsivat vastakappaleet joihin tuli porata niittien mentävät reiät. Sitten vielä rutosti viilausta, hinkutusta ja kiillotusta, nahkaliimaa unohtamatta.

Ei oo helppoo olla hopeaseppä, ei.

Jääprinsessan riipus

Tänä keväänä ihastuin ikihyviksi Siperialaisen Pazyryk-kulttuurin kuva-aiheisiin. Törmäsin nettiä selaillessani Siperian jääprinsessaan:  Altai-vuoriston ikiroudasta löytyneeseen, lähes täysin säilyneeseen naisen ruumiiseen. Hän kuoli noin 25-vuotiaana jo 2500 vuotta sitten, ja hänen käsivartensa olivat täynnä tatuointeja myyttisistä eläimistä.

http://siberiantimes.com/culture/others/features/siberian-princess-reveals-her-2500-year-old-tattoos/
http://www.messagetoeagle.com/siberianprincessface.php#.Vi54bCs3k8w
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2198222/Fashion-beauty-secrets-Siberian-princess-died-2-500-years-ago-revealed.html

Taiteilijan näkemys prinsessasta

Jääprinsessan tatuointeja

 Kuva-aiheet olivat pääosin eläimiä, todellisia sekä myyttisiä. Niitä on löytynyt useammistakin haudoista sekä tatuointeina että tekstiilitaiteena. Sarvekkaat leijonat ja muut fantastiset pedot kulkivat rinnakkain peurojen ja oinaiden rinnalla.

Kuvio Eremitaasin kokoelmista

Yhdistelin muutamia mielenkiintoisia kuva-aiheita ja suunnittelin omanlaiseni riipuksen, pedon kynsillä varustetun loikkaavan peuran. Sahasin kuvion 1 mm kuparilevystä, ja näin jälkikäteen ajatellen suurempi kuvio olisi ollut helpompi käsitellä liki puolen vuoden sahaustauon jälkeen. Mutta sitkeys palkitaan!

Toinen luonnos

 Pazyryk-riipus, mittaa 3 x 4,5 senttiä. Harkitsen josko sittenkin sahaisin vielä toisen ja tekisin niistä korvakorut.

Pieni leikkuulauta katajasta.

Olen puutarhuroinut kesällä ahkerasti. Valitettavasti aina ei mene niinkuin Strömsössä, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

"Kasvata itse oma ruokasi. Ole ekologinen ja tiedostava!" Just joo.

Siemenestä kasvatetut jättikeltasipulini olivat lievästi sanoen pettymys. Mutta onneksi tähänkin löytyy ratkaisu: nukketalon asukkaat tarvitsevat myös evästä talven varalle. Ja pienet sipulit tarvitsevat tietysti myös pienen leikkuulaudan. Rakennetaanpa sellainen:

1.) Ota pusikko josta on hyvä valita oksa tai pari. Otin pari katajan oksaa ja yhden omenapuun oksan.

2.) Hio muutama oksansyrjä tasaiseksi ja liimaa tasaiset pinnat toisiinsa. Toista tarvittavan monta kertaa jotta saat aikaan tasaisen liimapuulevyn. Hio levyn kaikki sivut tasaisiksi.

Liimapuulevy

3.) Sahaa liimapuulevy pitkittäissuunnassa noin 3 mm paksuihin pätkiin ja liimaa ne toisiinsa sillai jännästi että puun syykuvio muodostaa rinkuloita valmiille leikkuulaudan pinnalle. Erikeeperi tai joku muu puuliima käy ihan hyvin. Saa pursuta, se lähtee kyllä pois hioessa.

Leikataan ja liimataan!

.

EN SAHANNU TARPEEKS TASASESTI!

4.) Kun palaset ei kuitenkaan ole tasapaksuisia ja hiomista tulee olemaan edessä voi urakkaa helpottaa sähkölaitteilla, kuten nauhahiomakoneella. Tarpeettoman iso työkalu on aina lysti. Koettakaapa itse vaan saada tasoitettua noin 2 mm paksua kappaletta tuollaista liikkuvaa nauhaa vasten. Manikyyrin saa kaupan päälle jos on vähääkään varomaton. En ollut varomaton, olin taitava.

Ainakin tehot riittää!

 5.) Kun sormista loppuu pito on parempi siirtyä käsityökaluihin. Melkein tasaiset leikkuulaudat kannattaa viimeistellä viiloilla ja hiekkapapereilla mahdollisimman tasaisiksi.

Vastahiotut. Vielä on viilausta edessä.

 6.) Kun on viilannut ja hinkuttanut tarpeekseen voi todeta leikkuulaudan valmiiksi. Lopuksi käsittely valikoiduilla pintakäsittelyaineilla. Elintarvikekäyttöön tulevan laudan käsittelyyn suosittelen oliiviöljyä.

Katajaista

7.) Poseeraa internetissä. Vastaanota ihailua.