Pöytähopeat

Minulta pyydettiin josko tekisin neljän hengen pöytähopeat mittakaavaan 1:12, tietysti aidosta hopeasta. Eihän tuollaista haastetta voinut jättää väliin.

Luonnostelin kappaleet pronssista. Kädensijat sorvasin ja ruokailuvälineiden päät taoin punsseleilla ja vasaroilla. Haarukka tuotti eniten päänvaivaa. Sanottakoon, että pronssisen haarukan kasaaminen vaati kuusi juotosta...

Pronssiluonnokset

Käytin hävyttömästi hyväkseni erinäisä kontakteja ja selvittelin miten noin hentoista palikkaa kannattaisi lähteä replikoimaan, koska eihän pirukaan pysty sorvaamaan kahtaakymmentä liki identtistä palikkaa tuossa mittakaavassa. Päädyin tekemään kappaleista valumuotin ja yllätyin tosi iloisesti kun vahamallit onnistuivat. Sitten vaan *pruut*, hopeavaluun ja hinkuttamaan!

Vastavaletut

Salaattiottimet piti työtää vielä uudestaan, olivat niin hentoja ja pitkävartisia että valu ei toistunut kunnolla. Muut välineet sen sijaan tulivat liki käyttövalmiina valusta. Siihen vielä valukanavien poistot, viilaukset, kiilloitus ja paketointi!

Lähtövalmiit

Harmittaa että unohdin kuvata kunnon kameralla aivan valmiit hopeavälineet, mutta otinpahan edes pokkarilla pikadokumentaation ennen paketin toimittamista uuteen kotiinsa. Korvaukseksi alla erinomaisen onnistunut pronssisista ruokailuvälineistä mittakaavan keralla.

Tehkääs jätkät perässä! 

Vaskikäärme

Puolisen vuotta on mennyt iloisesti töitä paiskiessa. Korusepän homma on ihan just omaa alaa, ja nyt on ollut mahdollisuus opetella sarjatyöstöä ja alan pieniä hienouksia Vaskikäärmeen ohjauksessa.

Alla olevat mallit ovat firman myyntikoruja. Vaskikäärme tekee muinaishenkisiä pronssi- ja hopeakoruja sekä yksittäisiä tilaustöitä.

Pääasiassa korut valmistetaan valamalla, jonkin verran myös levystä ja langasta takoen ja muotoillen. Työ on ollut mukavan vaihtelevaa, olen päässyt osalliseksi aika pitkälti kaikkiin työvaiheisiin paitsi itse sulan metallin kaatamiseen. Sen homman jätän mieluusti niille joilla on vakaa ja vahva käsi.

Vahamalleja menossa valuun

Vahamallia viimeistelemässä

Eräskin tilaustyö oli Pohdonsaaren kolmipäisen kotkan replika. Siihen meni valehtelematta jokunen tovi. Ensin valettiin, sitten hiottiin, sitten paketoitiin. Näin niinkuin lyhyesti kertoen. 

Oikeasti homma meni niin että ensin tehtiin prototyyppi, hiottiin ja fiilattiin se valmiiksi, sitten otettiin siitä muotit, replikoitiin mallit, valettiin uudestaan, hinkutettiin, korjailtiin, patinoitiin, kiilloitettiin ja koristeltiin. Ja tehtiin räpylät. 

Vastavalettuja kuusia

Kotkia räpylöineen. Yhteensä 27 räpylää kolmessa linnussa

Valmiit riipukset. Mittaa linnuilla on n. 5 cm kanttiinsa

Korusepän hommiin kuuluu olennaisesti kiillottamisen lisäksi myös korujen nyöritys, paketointi ja postitus. 

Vegvisir -korut nyöreissään

Keskiaikaisten kahvaristien paketointia

Kiireen ja aherruksen keskellä on hyvä huilata aina silloin tällöin.

 

Työpaikan koiraeläin auttaa stressinhallinnassa

Ja silloin kun työt jatkuvat niin niitä tehdään antaumuksella. 

Huipputekninen kipsinpuhdistusyksikkö

Korusepän kätöset. 

Hauska huomio on se, että sormenjälkeni ovat kuluneet puolen vuoden sisällä aivan sileiksi ja sormiin on pinttynyt kestolikaa kiilloitusvahasta. Voinen nyt heittää hyvästit käsimallin hommille.  

Sarrrrrrrja karhunhampaita

Karhunkivi

Joissain paikoissa pitää työntekijöille vääntää kaikki rautalangasta. Tässä duunissa työntekijät vääntävät itse pronssilankaa.

Notta tästä se nyt pitäisi alkaa, korusepän ura!

Pronssinen peukalonsuoja

No mikä tämä nyt sitten on?

Sehän on peukalosuoja! Sain duunipaikan Naantalista Korupaja Vaskikäärmeestä koruntekijänä, ja havaitsin että jatkuva metallintyöstö ottaa yllättävän koville noin niinkuin kynsien ja sormien osalta, semminkin kun viila tai saha saattaa välillä lipsahtaa kohteesta inan vasemmalle/oikealle. No mitenkä tämä ongelma ratkaistaan noin niinkuin luovan ihmisen näkökulmasta? Tehdään asiaankuuluva panssari.

Ennen

Jälkeen

Huomatkaa Ennen-kuvassa näkyvä kipeästi hankaantunut peukalonsyrjä sekä kovia kokenut lyhyeksi viilaantunut kynsi. Jälkeen-kuvassa koko ongelma-alue on suojassa vahinkoviilloilta sekä kulumiselta. Lisäksi peukalosuojaan ergonomisesti suunnittelemani kynsi toimii erinomaisena apuvälineenä jos tarvitsee rapsutella korun pinnasta epäpuhtauksia tai sitten sillä voi vaikka kaivaa korvaansa (en suosittele). Kynnestä on myös hyötyä esim. Ässäarpoja rapsuttaessa tai sitkeän jugurttipurkin kannen irroittelussa. Pienenä miinuksena mainittakoon pronssin värjäävä ominaisuus, työpäivän päätteeksi peukalonpää alkaa usein vihertää.

Onneksi tämä viherpeukalo pitää puutarhanhoidosta ja katselee jo ensi kesän siemenluetteloita kuola valuen... Siihen asti kuitenkin koruhommia!

Förikoru förifanille

Turussa on paljon nähtävyyksiä, ja yksi niistä on luonnollisesti Turun Föri. Föri on jalankulkulossi joka seilaa Aurajoessa Turun ja Åbon välillä nonstoppina ympäri vuoden. Föri on turkulaisille rakas kaupunkilautta jolla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia. Ystäväpariskuntani muun muassa vihittiin Förillä keskellä kaunista kesäpäivää. Oli siinä kanssamatkustajilla ihmettelemistä.

Kuva: Samuli Lintula (Wikipedia)

Ikoninen lautta inspiroi tämän pienen riipuksen, jonka alaosa on pronssia ja kuljettajan koppi hopeaa. "Vähän sinne päin" punsseloidut ikkunat tekevät koruun hieman naivistisen fiiliksen. Koru on saajalleen ilmeisen mieleinen sillä se on ollut joulusta saakka jatkuvasti käytössä.

Ai että, miten voikin puolentoista minuutin risteily herättää niin suuria tunteita!

Jouluporo

Tänä vuonna ei ollut lunta. Piti tehdä joulukoristeet niistä materiaaleista mitä navetalla oli: poron päästä ja kanaverkosta.

Kuva: VP Kokkonen

Hyvä Tuomas Joulun tuopi

Paha Nuutti pois sen viepi. 

...ja sitten on tämä vekkuli. "Joulun henki"

Hopeapanta

Otin inspiraation tähän koruun vanhoista kamee-koruista. Silmääni viehättävät korut ja nauhat jotka kiertävät aivan kaulan liki. Samankaltaista ideaa oli myös empire-kuvauksissa käyttämässäni sinisessä lasiriipuksessa silkkinauhoineen. Jotain siroa ja tyttömäistä.

Kuvan otti VP Kokkonen

Nahkanauha on kasviparkittua ja värjättyä jämäpalaa mikä jäi yli vuosia sitten tekemästäni vyöstä (siis kierrätettyä ja sillä tavoin eettisempää). Solki ja muut metalliosat ovat hopeaa (jämäpurkista, nämäkin kukkaroystävällisesti kierrätettyä!).

Tämä pikkukoru on siroudestaan huolimatta valmistustavoiltaan aika monipuolinen

Solki on sahattu 1 mm levystä, sen pinta on punsseloitu epätasaiseksi. Soljen kieli on 0,8 mm hopealankaa, taottu ja viilattu muotoonsa. Niititkin piti tehdä itse, ensin lyömällä hopealevystä pyörylät ja sitten juottamalla niihin tapit. Jotka tietysti tarvitsivat vastakappaleet joihin tuli porata niittien mentävät reiät. Sitten vielä rutosti viilausta, hinkutusta ja kiillotusta, nahkaliimaa unohtamatta.

Ei oo helppoo olla hopeaseppä, ei.

Jääprinsessan riipus

Tänä keväänä ihastuin ikihyviksi Siperialaisen Pazyryk-kulttuurin kuva-aiheisiin. Törmäsin nettiä selaillessani Siperian jääprinsessaan:  Altai-vuoriston ikiroudasta löytyneeseen, lähes täysin säilyneeseen naisen ruumiiseen. Hän kuoli noin 25-vuotiaana jo 2500 vuotta sitten, ja hänen käsivartensa olivat täynnä tatuointeja myyttisistä eläimistä.

http://siberiantimes.com/culture/others/features/siberian-princess-reveals-her-2500-year-old-tattoos/
http://www.messagetoeagle.com/siberianprincessface.php#.Vi54bCs3k8w
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2198222/Fashion-beauty-secrets-Siberian-princess-died-2-500-years-ago-revealed.html

Taiteilijan näkemys prinsessasta

Jääprinsessan tatuointeja

 Kuva-aiheet olivat pääosin eläimiä, todellisia sekä myyttisiä. Niitä on löytynyt useammistakin haudoista sekä tatuointeina että tekstiilitaiteena. Sarvekkaat leijonat ja muut fantastiset pedot kulkivat rinnakkain peurojen ja oinaiden rinnalla.

Kuvio Eremitaasin kokoelmista

Yhdistelin muutamia mielenkiintoisia kuva-aiheita ja suunnittelin omanlaiseni riipuksen, pedon kynsillä varustetun loikkaavan peuran. Sahasin kuvion 1 mm kuparilevystä, ja näin jälkikäteen ajatellen suurempi kuvio olisi ollut helpompi käsitellä liki puolen vuoden sahaustauon jälkeen. Mutta sitkeys palkitaan!

Toinen luonnos

 Pazyryk-riipus, mittaa 3 x 4,5 senttiä. Harkitsen josko sittenkin sahaisin vielä toisen ja tekisin niistä korvakorut.

Pieni leikkuulauta katajasta.

Olen puutarhuroinut kesällä ahkerasti. Valitettavasti aina ei mene niinkuin Strömsössä, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

"Kasvata itse oma ruokasi. Ole ekologinen ja tiedostava!" Just joo.

Siemenestä kasvatetut jättikeltasipulini olivat lievästi sanoen pettymys. Mutta onneksi tähänkin löytyy ratkaisu: nukketalon asukkaat tarvitsevat myös evästä talven varalle. Ja pienet sipulit tarvitsevat tietysti myös pienen leikkuulaudan. Rakennetaanpa sellainen:

1.) Ota pusikko josta on hyvä valita oksa tai pari. Otin pari katajan oksaa ja yhden omenapuun oksan.

2.) Hio muutama oksansyrjä tasaiseksi ja liimaa tasaiset pinnat toisiinsa. Toista tarvittavan monta kertaa jotta saat aikaan tasaisen liimapuulevyn. Hio levyn kaikki sivut tasaisiksi.

Liimapuulevy

3.) Sahaa liimapuulevy pitkittäissuunnassa noin 3 mm paksuihin pätkiin ja liimaa ne toisiinsa sillai jännästi että puun syykuvio muodostaa rinkuloita valmiille leikkuulaudan pinnalle. Erikeeperi tai joku muu puuliima käy ihan hyvin. Saa pursuta, se lähtee kyllä pois hioessa.

Leikataan ja liimataan!

.

EN SAHANNU TARPEEKS TASASESTI!

4.) Kun palaset ei kuitenkaan ole tasapaksuisia ja hiomista tulee olemaan edessä voi urakkaa helpottaa sähkölaitteilla, kuten nauhahiomakoneella. Tarpeettoman iso työkalu on aina lysti. Koettakaapa itse vaan saada tasoitettua noin 2 mm paksua kappaletta tuollaista liikkuvaa nauhaa vasten. Manikyyrin saa kaupan päälle jos on vähääkään varomaton. En ollut varomaton, olin taitava.

Ainakin tehot riittää!

 5.) Kun sormista loppuu pito on parempi siirtyä käsityökaluihin. Melkein tasaiset leikkuulaudat kannattaa viimeistellä viiloilla ja hiekkapapereilla mahdollisimman tasaisiksi.

Vastahiotut. Vielä on viilausta edessä.

 6.) Kun on viilannut ja hinkuttanut tarpeekseen voi todeta leikkuulaudan valmiiksi. Lopuksi käsittely valikoiduilla pintakäsittelyaineilla. Elintarvikekäyttöön tulevan laudan käsittelyyn suosittelen oliiviöljyä.

Katajaista

7.) Poseeraa internetissä. Vastaanota ihailua.

Rekvisiittaa valokuvaukseen

Jotkut ovat varmasti huomanneet että harrastan pukuleikkejä ja valokuvamallin hommia. Meillä on valokuvaajani kanssa hyvä kemia mikä johtaa erinomaisiin otoksiin. Joitakin kuvia tosin joutuu valmistelemaan hieman enemmän kuin toisia.

Surrealistiseen luontokuvaukseen kaivattiin lavasteita ja niitähän minä loihe laittamahan jo helmikuulla.

Sahasin navetan perältä löytyneestä vanerista huonekaluaihioita, malliin "rokokoo" (mallit kälväisty röyhkeästi Googlen kuvahaun kautta). Fiilasin, hioin ja pakkeloin pinnat siisteiksi ja tasaisiksi, vaneri kun tuppaa lohkeilemaan ikävästi reunoistaan kun joutuu sahaamaan pistosahalla.

Pohjamaalasin pinnat tartuntapohjamaalilla ja koristelin kaunihisti kultamaalilla ynnä muilla soveliailla väreillä. Ja pitäähän rokokoo-miljöössä tietysti oleman myös marmoripylväs, joten opiskelin pikaiseen marmorointiakin youtuben kautta. Aikaahan tässä ehti kulua jo useampi kuukausi kun tuli vähän sitä sun tätä muuta tekemistä väliin. Plus että jokaista maali- ja pakkelikerrosta piti kuivattaa vähintään 12 tuntia. Ja sitten oli korjausmaalauksia ja ääriviivojen maalausta ja varjostuksien tekoa jne jne.

Lopulta tässä kesäkuulla raahattiin koko paketti keskelle Varsinais-Suomen korpimetsiä suuren kallioseinämän juurelle pahimpaan mahdolliseen itikka-aikaan ja otettiin valokuva.
 

Unimaailmani

Siitä tuli hemmetin hieno!

Kuvan otti aina yhtä taitava hovikuvaajani A. Koiranen, http://www.amikoiranen.com/

Jaa, ja sit olis tarjolla valokuvausrekvisiittaa jos joku sattuu tarvitsemaan. Näillähän ei enää mitään tee :D

Itse Tehty Jumala

Haluaisin kertoa teille pienen tarinan henkilöstä joka on vaikuttanut elämääni melkoisesti. Hänen tarinansa on yhtä aikaa traaginen, koominen ja koskettava.

Mahlun Maapallopatsas

Matti ja Mahlun Maapallopatsas

Saarijärven Mahlulla kulkiessa voi tien laidassa nähdä valtavan patsaan jonka jalusta on katettu suurilla kuparisilla "laintauluilla". Se on betoninen kunnianosoitus sekä Jumalalle että sen rakentaneelle miehelle, Matti Rutaselle. 

 

Matti Rutanen, eli Rutas-Matti syntyi Hankasalmella 22.2.1888. Kotoaan hän lähti 12-vuotiaana leskeksi jääneen isän mentyä uusiin naimisiin. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hänen arvellaan olleen mm. Jyväskylässä Mataraisen asepajalla asesepän opissa 1910-luvulla. 

 

Kansalaissodan syttyessä hänet värvättiin valkoisen puolelle. Rutas-Matti oli mukana Tampereen valtauksessa keväällä 1918 jossa hän jäi kahden rintaman välille. Hän rukoili tulitaisteluiden keskellä Jumalalta pelastusta luvaten ajaa tämän asiaa jos selviäisi hengissä. Kuin ihmeen kaupalla Rutas-Matti selvisi sodasta vahingoittumattomana. 

 

Sodan jälkeen hän muutti Saarijärven Mahlulle Rampsinmäkeen. Hän toimi siellä aseseppänä ja sai lisätuloja metsästyksestä ja kalastuksesta. Rippikirjoissa hänet on merkitty ammatiltaan liikemieheksi. Hänen suureellisuutensa ja mielikuvituksensa tekivät pyssysepästä hänen omien sanojensa mukaisesti arkkitähti-insinyörin, korkeasti koulutetun deknillisen deknikon, Pohjois-Euroopan kenraalin sekä Euroopan kuningashuoneiden siitosisän. Valokuvissakin Rutas-Matti esiintyi aina kenraalin hattu päässään. 

 

Lupaus Jumalalle oli vuosien kuluessa hiljalleen jo unohtunut, kunnes vuonna 1937 Rutas-Matti sai voimakkaan näkykokemuksen, jossa tuliset kirjaimet piirtyivät tuvan seinälle ja hän kiireesti kirjoitti ne ylös. Jumala käski Rutas-Mattia rakentamaan kunniakseen patsaan. Hanke jäi muhimaan  pitkäksi toviksi, mutta lopulta vuonna 1950 Jumala kovaan ääneen vaati Rutas-Mattia lunastamaan lupauksensa.

Keräyslipas

 Patsaan valmistuminen kesti noin kuusi vuotta. Se vei suuren osan tekijänsä ajasta ja lähes kaikki hänen rahansa. Metsästys- ja kalastustulojen lisäksi hän sai pientä valtion eläkettä. Lisätulojen saamiseksi Rutas-Matti kiinnitti läheiseen puuhun pienen keräyslippaan, joka oli merkittävä tulonlähde. Mahlun Maapallopatsas oli jo rakennusvaiheessa nähtävyys, ja valmista teosta sekä sen erikoislaatuista tekijää tultiin katsomaan kauempaakin. Samalla keräyslaatikkoon laitettiin markka tai pari. Isosisarelta Lyytiltä saatu 45 000 markan perintö auttoi Rutas-Mattia eteenpäin. Lisäksi Kekkosen kerrotaan antaneen huomattavan rahalahjoituksen, 6000 markkaa patsasta varten. 

 

Hirvaanmäkeläiset vierailevat patsaalla. Matti itse edessä koppalakki päässään.

Maapallopatsas ei nimestään huolimatta ole pallon muotoinen, vaan nimi tulee Rutas-Matin mukaan siitä, että siihen kuuluu kaikki merenpohjia myöten, menneet ja vastatulevat ihmiset. Itse teokseen Rutas-Matti muotoili Jeesuksen elämäkerran: lapsena äitinsä sylissä, miehenä saarnaamassa sekä Vapahtajana ristillä. Patsaan kääntöpuolelle Rutas-Matti kuvasi itsensä henkivaimonsa ja pienen henkilapsen kanssa. Patsaan jalustaa kiertävät kuparilaatat, joihin on kirjoitettu Rutas-Matin elämäkerta sekä Jumalan armoa, toivoa ja rakkautta – niitä tulisia kirjoituksia, joita Jumala oli Rutas-Matille näyttänyt. Kuparilaatat ravistuivat säiden armoilla, ja Rutas-Matti uusi niitä muistinsa mukaan, jolloin jotkut aivan alkuperäiseistä teksteistä ovat kadonneet. 

 

Maapallopatsaan paljastustilaisuus oli tarkoitus järjestää keväällä 1955, ja Englannin kuningatar Elisabet oli kutsuttu kunniavieraaksi. Kutsuja lähetettiin myös YK:n päämajaan, mutta paljastustilaisuutta ei koskaan järjestetty, sillä yksikään kutsutuista ei vastannut kutsuihin. Rutas-Matti totesikin myöhemmin, että Jumala oli vihkinyt patsaan samalla kun Rutas-Matti vihittiin henkivaimoonsa, jolloin maallisen juhlan järjestäminen oli näiltä osin turhaa. 

 

Henkivaimo oli Rutas-Matille tärkeä, sillä vaikka hän eli elämänsä poikamiehenä, oli naiskauneus lähellä hänen sydäntään. Mahlulla muistetaan elävästi, kuinka Rutas-Matti oli lähettänyt Englannin kuningattarelle kirjeitä jossa hän kosi prinsessa Margaretia. Rutas-Matti oli niin varma kosinnan onnistumisesta, että rakensi tontilleen tuvan johon ylhäinen vaimo voisi asettua asumaan. Vaikka Rutas-Matin naisseikkailuista kerrotaan monia tarinoita jäivät haaveet vaimon saannista vain haaveiksi. Pieni tupa ja pyssysepän vaatimattomat tulot eivät houkuttaneet puolisoehdokkaita, vaikka Rutas-Matti kehui olleensa naisten ihastelun kohteena kävellessään kylillä uniformussaan.

Toiveet puolison saannista elivät yhtä pitkään kuin Rutas-Mattikin. Rutas-Matti muutti vasta viimeisinä vuosinaan asumaan vaimollensa rakentamaan alatupaan, 20 vuotta sen rakentamisen jälkeen. Rutas-Matti oli omalaatuisuudestaan huolimatta pidetty mies. Naapuriperhe oli syksyllä 1964 ihmetellyt, kun Rutas-Matti ei ollutkaan tullut hakemaan maitoa kuten tavallisesti. Hänet löydettiin huonovointisena tuvastaan, mutta hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan ambulanssilla, joten hänet toimitettiin hoidettavaksi pirssillä. Rutas-Matti kuoli Jyväskylän Keskussairaalassa sydänkohtaukseen 6.10.1964. Hän oli tällöin 76-vuotias.

Maailman-Matti, Mahlun Matti, Maailmanrauhan Matti, Kenraali Matti Rutanen. Näillä kaikilla nimillä tunnettu mies ei ole turhaan nimiään ansainnut. Hän rakensi Maapallopatsaan ihmiskunnan pelastumisen ja omatuntonsa tähden. Matti, joka rakensi patsaan Jumalalle, on luonut samalla vaikuttavan muistomerkin myös itselleen. Hänen haaveensa maailmanrauhasta ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta yhden Jumalan varjeluksessa elää yhtä kauan kuin hänen tarinansakin. 

(Rutanen, P. ITE keskellä, kustantama Maahenki, 2010)

Sellainen oli siis Rutas-Matti. Olen laittanut graduni luettavaksi nettiin josta sen löysi rouva Kontio-Ollila Längelmäeltä. Sattumoisin oli käynyt niin että hänen edesmennyt puolisonsa Pekka Kontio oli saanut Rutas-Matilta lahjaksi yhden tämän valmistamista kuparitauluista joskus 1960-luvulla. Rouva Kontio-Ollila puolestaan otti muutama viikko sitten minuun yhteyttä ja kutsui minut Längelmäelle Perinnepitoihin jossa teemana oli tänä vuonna ITE-taide, ja teemaan liittyen hän halusi lahjoittaa minulle kyseisen kuparitaulun! Olin aivan äimänä, imarreltu ja innoissani. Gradua tehdessäni metsästin kadonnutta kuparitaulua mutta uskoin vakaasti sen kadonneen taivaan tuuliin, ja nyt se on minulla hallussani. Taulu on ehdottomasti kallein aarteeni ja ansaitsee kunniapaikan kotonani kunhan saan sen kehystettyä

Kuparitaulu ja sen perijätär

Myös paikallinen lehdistö ilahtui yllätyksestä. 

 

Linkkejä: 

http://yle.fi/uutiset/mahlun_maapallopatsas_on_ihmiskunnan_yhteista_omaisuutta/6781155

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/16/rutas-matti-mies-maailmanrauhan-asialla

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mahlun_Maapallopatsas 

http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/maapallopatsasta-kunnostetaan-saarijarven-mahlulla-tekijalle-toivotaan-tyorauhaa/2048220