Rosalan viikinkimarkkinoilta, päivää!

Tämän kesän viimeiset muinaismarkkinat olivat männäviikonloppuna Rosalan viikinkikylässä. Meitä suosivat sekä aurinkoiset kelit että runsaat matkailijalaumat. Miljöö on mitä mainioin viikinkipidoille sillä Rosalassa on useita ajanmukaisia rakennuksia. Varsinkin päätalo on erinomaisen tilava ja tunnelmallinen.

Pitkätalo koko seinän kattavine majoitustiloineen

Pohjoisesta saapunut soturiväki, Odin's Guard, oli majoitettu kätevästi Idänkävijäin taloon mäen laelle jotta rauhallisempi markkinaväki saisi olla rauhassa ilman pelkoa hurjistuneiden taistelijoiden tielle joutumisesta. 

Idänkävijäin talo mäen päällä

Mäeltä löytyi myös pieni kappeli erittäin larpahtavine alttarimaalauksineen. Ymmärsin, että kappeli on vihitty käyttöönsä ihan oikean papin toimesta.

Kappeli sisältä

Kappeli ulkoa. Kuvan tielle sattui joku viikinkimuija.

Pitkätalon pihalta

 

 Riita kinkusta

Markkinapäivän ohjelma oikein rävähti käyntiin, kun kaksi ehtoisaa emäntää päätyivät riitelemään kadonneen kinkun kohtalosta, ja riita karkasi vähän käsistä:

"Sinun koirasi vei kinkun, piika näki!"

"Älä sinä minun vaimoani väitä valehtelijaksi!"

"Minä sinut opetan tavoille, varas!"

"Ärrärr!"

Tässä kohtaa isännät hakivat jo apujoukkoja ja lopuksi riita kinkusta päätyi  haarniskoitujen viikinkien taistelukentälle asti. Ja raajoja irtoili:

"Aijaijai, voivoi, henkikultani!"

Riita oli juuri saatu ratkaisupisteeseen, vain kovimmat urhot olivat enää tolpillaan kun emäntä pelmahti paikalle...

"Tuota... se kinkku löytyikin aitasta. Otatteko simaa?"

Ja niin päättyi suuri kinkkutaistelu. Ja alkoi käsityökilpailu.


Kisassa oli mukana monenlaista upeaa taitajaa. Kuvassa näkyvät mm. viikinkikypärä valettuine pronssikoristeineen, kaiverrettu puuastia, ihanat neulakinnassukat, taotut keihäänkärjet, lampaanluinen haarukka, pronssispiraalikoristeluja tarkkoine dokumentaatioineen ja opaskartta mainion viikinkigrillin luokse. Osallistuin kisaan omalla pronssisella BersErkilläni.

Kisatyöt esillä. Grilli ei mahtunut pöydälle.

Lähdin kisaan mukaan voittaakseni, ja mitenkäs siinä kävikään? No pääpalkinto rapsahti. Tuomaristo totesi työn olleen huoliteltu, dokumentoinnin olleen kohdallaan ja teoksesta löytyi myös huumoria. Lisäksi tuote poikkesi juuri sopivasti tavanomaisista viikinkituotteista herättääkseen huomiota. Ne olivat varmaankin ne BersErkin karsastavat silmät...

Pääpalkintona Torkelin tekemät lautanen ja lusikka

Palkinto meni kyllä aivan oikeaan kohteeseen sillä minulla olikin akuutti lautasvaje. Keitto ei tahtonut oikein pysyä matalalla lautasellani. Tässä kupissa pysyy!

Voittajan on helppo irvistellä BersErkin tavoin!

Yläkuvassa näkyy myös hieman paremmin tuo aiemmin tehty Herjolfsnes-mekko joka ei ole ollenkaan niin iso enää siinä vaiheessa kun sen alla on kaksi alusmekkoa. Illalla oli jo aika vilpoinen ja tämä villamekko pelasti paleltumiselta. Kuvan otti Timo, kiitos hänelle!

Sitten syötiin, nautittiin viihteestä ja vietettiin iloisia viikinkimarkkinoita!

Yllin kyllin kaikkea!

Kiertelevän ketun Nana ja kumppanit töötillä

Oma kaulakettuni löysi seuraa naapurikojusta

Rosala tarjosi oikein mukavan kesäviikonlopun hyvässä seurassa. Ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma vaikka kuinka väsyttäisi jälkeenpäin. Kotiinpäin vievää lossia odotellessa oli hyvä kellahtaa päivänokosille auringonpaisteeseen. Kiitos kaikille osallistujille. Erityiskiitos Nauravan Hirven sepälle hienoista synttärilahjapinseteistä - kohta minulla ei ole enää kulmakarvoja.

Vikings on the rocks

Pukumaakari vaikka henki lähtisi

Taannoisella tekstiilikurssilla otin ja piirsin itselleni sopivat kaavat eräästä 1400-lukulaisesta naisenvaatteesta (Herjolfsnes-mekkona tunnettu). Kaavaopasta myy mm. Black Clothing Hiiden.

Parin sovitusversion jälkeen sain mekon jotakuinkin istumaan päälleni:

Mansikkatuuttivärit koeversiossa!

Tykkään näistä tyköistuvista puvuista kun olen vielä sen verran pienikokoinen että menen "neitosesta" näissä elävöitystapahtumissa. Mutta ah, ja voi! Vielä se taidon puute iskee sieltä puskan takaa vaikka kuinka luulee osaavansa. Puuvillalakanasta tehdyt kaavat istuivat kyllä, mutta annas kun leikkasin samat kaavat villakankaasta ja osittain vielä täysvinoon:

No vielä äskenhän nämä olivat samanpituisia...

Tarkistin kaavat vielä kertaalleen ja kyllä ne lakanakaavat täsmäsivät. Mutta villakangas oli tosiaan erilaista mihin olen tottunut eikä käyttäytynyt ollenkaan toivotulla tavalla. No sitkeä sissihän ei tästä vielä lannistu vaan pistää paketin kasaan kun on sen kerran aloittanutkin!

Onpahan kasvunvaraa! Ja pöljä ilme.

Päätin, että mekko on nyt valmis enkä todellakaan lähde purkamaan huolella tikattuja saumoja vaikka onkin pari kolme kokoa liian iso. Pituudesta tämän saa sopimaan ja ohut villakangas laskeutuu sen verran nätisti että vyön kanssa tämä on ihan käyttökelpoinen kokonaisuus. Ja todella lämmin!

Turun Keskiaikamarkkinat

"Markkinarauhaa, markkinarauhaa", kaikui Turun Vanhalla Suurtorilla jossa elettiin neljän päivän ajan 1400-lukua. Muinaistekniikan opiskelijat olivat kasanneet puistoon koko markkina-alueen suurimman teltan ja pitivät siellä työnäytöksiä pitkin viikonloppua. Siellä allekirjoittanutkin huovutti yleisön riemuksi.

Työnäyttelijät

Huovutusorja työssään (kuvan otti Räikkä)

Teltassa huovutettiin istuinalusia, tossuja ja hanskoja, kudottiin pystykangaspuilla kangasta sekä parkittiin ja pehmitettiin nahkoja (sekä lampaan- että lohennahkoja). Etenkin kalannahan parkitseminen oli yleisön mielestä todella kiinnostavaa ja meillehän juolahti siitä mieleen että ensi kesäksi voidaan tehdä kojulle kyltti: "Jätä meille koirasi parkkiin!".

Naapurissa paistui posso!

Värjärit osaavat hommansa

Räikkä lauloi juomalauluja sahtipalkalla.

Yleisöä riitti koko markkinoiden ajan eikä edes pieni sadekeli ei estänyt kaupankäyntiä. Markkinavieraita viihdyttivät sekä markkinanäyttelijät mysteerieläimineen että "house band", keskiaikayhtye Räikkä, hienoine Rabelais-tyylisine lauleloineen. Alla linkki surullisenkuuluisaan pyllynpyyhintälauluun:

Sunnuntain kauniissa auringonpaisteessa telttakin ehti kuivua paketointia varten. Onneksi saimme apuun markkinaorjia jotka auttoivat teltan kokoamisen ja purkamisen kanssa. Olisi siinä hennoilla neitokaisilla ollut melkoinen homma muutoin. Kiitos kaikille osallistujille!

Emäntä ohjeistaa orjiaan

Keskikesän kunniaksi

Juhannus meni mökkimaisemissa värjäyspatojen äärellä. En tykännyt pystykangaspuissa kutomani huivin pliisusta väristä vaan pudotin koko roskan krappiväripataan. Tuli paljon nätimpi ja "omemman" värinen. Pronssikuviotkin säilyivät kauniin kiiltävinä. Väriä ihaillessa tuli mieleen että voisin ihan hyvin värjätä uudestaan vielä keskeneräisen Kaarinan muinaispukuni. Se on nimenomaan kudottu noista pliisuista merenvihreistä ja harmaista väreistä jotka eivät sovi minulle lainkaan. Jos krappivärinä on näin makea oranssi niin toteutan tämän vielä lähivuosina.

Kuivumassa saunan ikkunan alla

Kesän väri: musta, vihreä ja ruskea. Aksentteina pronssi.

Värjäsin krappijuurella huivin lisäksi vielä ja yhden jälkiväripadan (nuo kaksi vyyhtiä tuossa uimapuvun ja huivin vieressä).

Arvatkaa lempivärini

Kokeilin kokenilliakin. Se väri ei pelkästään lupaile vaan myös toimittaa! Oikealla roikkuu ensimmäinen väri, vasemmalla kaksi jälkiväripadassa ollutta vyyhtiä (samassa padassa, väriero johtuu eri lankalaaduista). Samasta erästä saisi vielä kolmannenkin värin mutta tässä vaiheessa lanka loppui kesken. Kokenillihan tulee kuoriaisista ja samaa väriä käytetään mm. limonadeissa. Kuoriaisjuoma on tosi påp!

Hot mama! Keitos haisi tosi pahalle.

Seuraavaksi luvassa luontoihmeitä. Lähimökillä pesinyt telkkä oli pyöräyttänyt viisi pientä karvapeppuista poikasta jotka piipittivät rantakaislikossa koko juhannuksen. Suloisia palleroita.

Poikue päivälenkillä

Tälläkin reissulla oli onni ötökkärintamalla myötä: pääsimme koko perheen voimin todistamaan vaskikorennon (Cordulia aenea) kuoriutumista ja ensilentoa.

Vaskikorento valmistautuu lähtöön

 

Siinä se surrasi istuinpenkin päällä ja kuivatteli propeleitaan. Oli hienoa seurata sen ensiaskeleita ja siipien varoivaista räpyttelyä. Juuri satuin saamaan nauhalle kuinka se otti muutaman pikaisen askeleen ja pyrähti lentoon kuin kiitoradalla konsanaan. Kuoriutuneen vaskikorennon elinikä on vain pari kuukautta jona aikana sen on löydettävä puoliso ja lisäännyttävä, tosin sitä ennen se on ehtinyt käydä läpi toukka- ja kuoriaisvaiheen. Kuoriutuessaan tuollaisen korennon ikä on jo likempänä kolmea vuotta.

Oli hieno juhannus, kun sen sai viettää kauniissa järvimaisemissa grilliruokia syöden ja Diabloa pelaten.

Kultimussukka näyttää esimerkkiä

Muinaisaikaan!

Vietin viime viikonlopun Euran maisemissa, Pyhäjärven rannalla Härkänummen viikinkikylässä keitellen saippuaa ja kannelta soitellen.

Euran Muinaisaikaan -tapahtuma on todella leppoisa koko perheen viikonlopputapahtuma jossa voi tutustua viikinkiaikaiseen Härkänummen kylään. Vanhat hirsituvat, aitat ja pajat tekevät miljööstä upean kokonaisuuden jota matkustelevien käsityöläisten teltat täydentävät mitä parhaimmalla tavalla. Viikonloppuna kylässä kävi reilusti kolmatta sataa vierasta. Käsityöläisiä ja viikinkejä puolestaan oli arviolta viisikymmentä henkeä, vauvoista vaareihin. Kuvat puhukoot puolestaan:

Kylän mahtava keskuskuusi

Kasvivärjätyt langat orrella

Huntuneuloja maistelemassa pieni hämähäkkinen

Neidonvaajoja kaupan!

Pienten myyntipuuhien ohella kokeilin saippuankeittoa avotulella. Talvisista saippuatesteistä jäi yli pari litraa koivuntuhkalipeää ja pakastimessa oli valmista possunläskiä eli kaikki tarvittava! Nappasin kamat mukaan, lainasin järjestäjiltä pientä rautapataa ja pistin lipeät porisemaan.

Saippuakeiton tarvikkeet, suolaa ja läskiä

Lipeä teki kiehuessaan ruusukuvion

Lipeään lisättiin läskiä

Keittelin lipeää kasaan parin tunnin ajan niin että sitä oli arviolta vähän päälle litra. Lisäsin pari kupillista läskiä keitokseen, ehkä noin 700 grammaa vähän arvioiden, ja keittelin vielä pari tuntia kunnes saippua alkoi hyytyä kauhaan. Annoin seoksen jäähtyä vartin ja kaadoin sen leivinpaperilla vuorattuun muottiin hyytymään. Siinä välissä sai vahtia niitä pihalla leikkiviä oskarinkokoisia etteivät sörkkäisi sormeaan lipeäseokseen. Eipähän tuo itse tehty lipeä ole aivan niin syövyttävää kuin teollinen lipeä, mutta tuskin kovin terveellistäkään.

Possunläskiä jäi reilusti yli ja kiertelin sitä kauppaamassa viikingeille. Kumma kyllä kukaan ei halunnut sivellä läskiä leipänsä päälle. Ihmeen kranttua väkeä!

Suloinen myrkynkeittäjä työssään

Välillä piti evästää. Sunnuntaina paikalla oli Lehtosen Päivi Perinnepata -pitopalvelusta myymässä erinomaista hirvimakkaraa. Kyllä voin suositella, Päivi käyttää villiyrttejä ja suomalaisia ainesosia aivan uskomattoman luovilla tavoilla!

Makkaraa ja juureksia hillolla. Astiana kaalinlehti

Seuraavana päivänä leikkasin saippuan lohkoiksi ja jätin ne kuivamaan. Alla olevassa kuvassa näkyy saippuan kerrostuminen. Vaalea, päällimmäinen kerros on perinteisesti ollut sitä "parempaa saippuaa" kasvojen pesuun. Ruskeampi saippua taas on käytetty pyykkien ja muiden kotitaloustarpeiden pesuun. Totuus selvinnee sitten kunhan saippua on saanut kypsyä aikansa uunin päällä lämpöisessä.Saippuan toffeemainen väri johtui tällä kertaa rautapadasta irronneesta väristä, ei läskin laadusta.

Valmista saippuaa kuivausta vailla

Markkinat loppuivat sunnuntaina sopivasti pienen sadekuuron saattelemana. Oli aika pakata kaikki tarvikkeet sadesuojaan ja palata takaisin nykyaikaan. Ensi vuonna taas tavataan! 

Sade saapuu kylään

Kesälomalla

Otin hieman pakkolomaa käsitöistä ja lähdin tarkistamaan kesämökkikelejä. Sää on vähän tuulinen mutta auringonpaisteen sattuessa viehättävän kesäinen ja jopa lämpimähkö. Mökillä luonto tulee vastaan ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Tähän mennessä bongattu: Käki, tikka, telkkä, lokki ja sen pesä, itikkaparvi sekä kaikenlaiset komeat hämähäkit ja lentiäiset.

Karvakorva! (Koivuhangokas, Furcula bicuspis)

Vastakuoriutunut

Vesi on hieman korkealla, laiturille pitää kahlata

Tuore väripata

Myönnetään, en aivan täysin lomaile. Tilasin Tetri Designilta kaikenlaisia värjäystarvikkeita ja pitäähän niitä päästä kokeilemaan kun kerran on puhdasta järvivettä ja hyviä värjäysmaastoja lähellä. En kehtaa vielä sanoa mitä padassa porisee, kun lopullinen väri on vielä saavuttamatta. Sen sijaan laiteltiin äiteen kanssa mökkiä vähän kesäisempään kuntoon kukkaistutuksilla.

Orvokkiruukkua möyhitään

Miekoista auroiksi vai miten se meni?

Äiti oli keksinyt käyttää vanhaa miekkaani kuokkana (larppiaikainen rekvisiitta, mutta terävä). Toimii!