Teepallo

Toinen joulupaketti sisälsi hopeasta valmistamani teenhaudutuspallon. Idean toteutukseen sain koruseppä Tuomas Tuomalalta Koruseppien killasta.

Valmistusprosessi:

Tao puolipallot hopeasta, viilaa ne tasaisiksi
Merkkaa reikien kohdat ja poraa ne
Sorvaa tarvittava määrä piikkejä 3 mm hopealangasta (12 kpl)
Hio piikkien pohjat tasaisiksi
Sorvaa lisää piikkejä kun kadotat muutaman lattianrakoon
Juota piikit kiinni puolipalloihin

Älä kuumenna kappaletta liikaa juotoksia tehdessäsi etteivät alemmat piikit sula ja tipahtele irti
Sorvaa uudet piikit ja juota ne uudestaan paikoilleen
Valmista lukkomekanismin lenkit ja juota ne pallonpuolikkaiisin kiinni
Hio liiat juotoshopeat irti varoen ylimääräisiä naarmuja pallon pinnassa
Hio pallon pinnasta kaikki naarmut pois
Älä naarmuta palloa lisää
Älä pudota palloa lattialle niin että siihen tulee klommoja.
Suorista klommot, hio naarmut ja valmistele sarana.
Vedä vetoraudalla sopivan paksuinen lanka saranatappia varten.
Vedä vetoraudalla sopivan kokoinen putki saranaa varten.
Juota saranaputken sauma kiinni.
Sahaa saranaputki sopivaan mittaan.
Viilaa pallonpuolikkaisiin sopiva kolo saranalle.
Juota saranat kiinni pallonpuolikkaisiin, ensin toiselle puolelle ja sitten toiselle.
Käytä juotospysäytintä ellet halua että pallo juottuu kiinni kiinteäksi palaksi.
Irrottele pallonpuolikkaat toisistaan ja juota saranat uudestaan kiinni käyttäen em. juotospysäytintä
Testaa saranan toimivuus ja kiinnitä puolikkaat toisiinsa saranatapilla niitaten.
Juota ripustuslenkkiin tappi ja niittaa ripustuslenkki kiinni teepalloon.
Tao ja väännä hopealangasta kiinnityshaka teepallon lukoksi.
Kierrä hopealankaa spiraaliksi ja sahaa niistä lenkkejä
Puno lenkeistä kaksinkertainen viikinkiketju.
Väännä hopealangasta ripustuskoukku. Tao koukkua litteäksi jotta sen muoto pysyy käytössä.
Kiillota ja hinkuta.
Paketoi.

Ilahduta puolisoasi arvokkaalla lahjalla jouluaattona.
Vastaanota ihailua.

(Saranoidun rasian valmistamisesta löytyy juttua myös täältä)

Veistopuukko

Appi tilasi itselleen hyvän vuolupuukon jo pari vuotta sitten. Sain lopultakin tilauksen valmiiksi.

Terän ostin suosiolla ammattimieheltä, puukkoseppämestari Vilppolalta. Ahjolla ei tullut koskaan vietettyä niin paljoa aikaa että terän takominen olisi onnistunut ja likeltä löytyi sopivasti ammattilainen joka tekee priimaa. Joskus on vaan fiksumpaa ulkoistaa asiat.

Helat, kahvat tupet ja muut jäivät sitten tämän artseaanin nakuteltaviksi.

Tupen ompelua

Istutin puukonterän polttamalla saarnipuuhun, veistin kahvan muotoonsa ja pintakäsittelin öljyllä. Pronssivalettu hela oli tehty jo pari vuotta sitten valmiiksi ja sen viimeistely tuli tehtyä kahvanveiston yhteydessä. Lähinnä valuvirheiden viilausta ja helan kiillotusta.

Valmis setti

Puukon päätyyn kiinnitin pronssilevystä sahaamani koristehelan johon tein hopeisilla riimuilla lahjan saajan nimikirjaimet, RK, hieman tyylitellysti.

Päädyn koristehela

Tuppi ommeltiin teollisesti kasviparkitusta naudanvuodasta pellavalangalla ja käsiteltiin nahkarasvalla. Tupen sisällä on puinen lesta mikä estää terää tulemasta tupen läpi. Senkin kaivertaminen oli oma operaationsa.

Hyvät puukonteko-ohjeet löytyvät mm. tuolta: http://tn-opetus.blogspot.fi/search/label/puukko

Joulurauhaa ja haarniskan uusiokäyttöä

Blogi on kovin hiljainen näin ennen joulunpyhiä koska kaikki verstaalla valmistuvat ovat menossa lahjoiksi enkä halua pilata yllätyksiä etukäteen.

Joulun "Miekat auroiksi ja rauhaa päälle maan" -teemaan soveltuu erinomaisesti tämä spangen-mallinen kypärä jonka taoin vuonna nakki ja papu WarusSeppäin Killan haarniskakurssilla. Kypärälle on ollut aika vähän mitään oikeaa tarvetta, mutta tänä jouluna se löysi lopultakin käyttötarkoituksensa hyasintti-istutuksen suojaruukkuna.

Toivotan lukijoille hauskaa keskitalvenjuhlaa, talvipäivänseisausta, joulua, kwanzaa, hanukkaa ja kaikkia muitakin juhlia jotka tähän vuodenaikaan ajoittuvat!

Metalliminejä: vaaka ja takkasetti

Tein tilaustyönä 1:18 mittakaavaan takkasetin jossa oli makkaratikku, hiilihanko ja lapio. Pientä päänvaivaa rakentaminen teetti, mutta lopputulos oli melkoisen lysti. Varret ovat ns. amisjengaa, eli neliölankaa joka on väännetty kierteelle. Seppäystäväni olivat hämillään että miten hiilihangon saa oikein aikaiseksi tuossa mittakaavassa kun tuonkokoista ei lähdetä ahjohitsaamaan. Otin kommentin kehuna ;)

Itselleni tein etukäteisjoululahjaksi pienen vaa'an. Lopputulos on ihan OK, joskin käyttämäni pronssilanka oli liian paksua (0,5 mm). En ole vielä saanut vetorautaa viriteltyä kiinni seinään että voisin vetää lankaa ohuemmaksi. Luulen, että tällaiseen vaakaan voisi käyttää 0,2 millistä lankaa niin ei näyttäisi ihan niin rouhealta. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka prototyypiksi.

Mittakaava tälle vaakasetille on noin 1:12. Ja pitihän siihen saada punnuksetkin.

"Nyt hei Rutanen oikeesti!"

Viilailin näitä jämäpronssista jokusen tovin. Kelvannee nukkemaailmaan.

Väliaikaviihde

Seurailen muutamia vintagehenkisiä blogeja aikani kuluksi. Yksi lemppareistani on 80-luvun muistoja blogaillut Pupuleipomo, joka inspiroi minut kaivelemaan oman tietokoneeni syövereistä muutamia hassunhauskoja vintage-mainoksia joita olen tallentanut ties mitä käyttöä varten.

Seuraavaa käsityöpäivitystä odotellessa voitte hihitellä näille aikansa helmille:

Siemenluettelon mainos. Tässä on sitä jotakin

Oi Janie, tällä tavalla maitoa kuuluu tarjoilla!

Ilmeisesti jonkinsorttinen kahvimainos tämä...?

 Kotiväkivallalla mainostaminen tuskin olisi kovin in enää 2010-luvulla. Kunhan huomautan.

Hyvä yritys, pojat...

 Tiedättekös, että sota-aikoina Neuvostoliitto pudotti lentokoneista erilaisia lentolehtisiä joiden tarkoitus oli kannustaa rintamasotamiehiä antautumaan Neuvostoarmeijalle.

Sähkökorsetti kuulostaa todella turvalliselta!

Sähkökorsetti lupaa parantaa heikon selän. Mahtaako olla ihan verkkovirtaan kytkettävissä tämä vaatekappale, ja mitenkähän on maadoitusten laita. Tulee ihan mieleen tämä nykyajan laihdutuskeksintö, Sauna Belt eli lämpövyö mikä poltta kaloreita vain vyötärön kohdalta

Tällä revolverilla ampuu mörön kuin mörön. Turvallisia unia, Pikku-Maikki!

Joukkomurha lienee sisällöltään sitä itteään, elikkäs DDT:tä. Äitikultani muisteli, että heillä oli lapsuuskodissaan kasvimaan vieressä vanha nailonsukka (pirkkaniksit...) jossa oli kyseistä ainetta. Sitä sitten lapset kävivät aina tupsauttamassa myrkkyä vihannesmaalle tuholaisia torjumaan.

Miten olis? Tästä ensi vapuksi poliittisesti epäkorrekti naamari, eli musta sukka pään yli. Ei julmettu!

 
Entäpäs nämä ihanat sukupuolistereotypiat? Voi meitä Pieniä Hentoja Naisparkoja, kun olemme hirmuisen suloisia, heikkoja ja hentoja ja tarvitsemme Voimakkaan Miehen apua selvitäksemme elämästä!  Nimimerkillä "Mitä hittoa minä juuri luin?"

Jokseenkin hellyyttävä viiskytluvun vitamiinimainos: Mitä kovemmin vaimo työskentelee sitä suloisemmalta hän näyttää. Oliskohan noin? Otetaas kertauksen vuoksi tähän kuva, miltä näyttää kovasti työskennellyt vaimo:

S'olis varmaan vitamiinin paikka

Tottakai naisten kuuluu pelätä jyrsijöitä!

 En kyllä suoranaisesti muista hiiriä pelänneeni. Meillä oli joskus jyrsijöitä lemmikkinä. Nykyään meillä on  metsähiiri kellarissa, oravalauma ullakolla ja pari täysin hyödytöntä kissaa. 

"Tarkoitatko, että nainen pystyy avaamaan sen?!"

Vink vink... Joulu tulee

Mieluummin toalettipaperia kuin sanomalehteä.

Ennen oli pullaakin vähemmän.

 

Äiti, miksi stressaat? Ota kylpy uuden Ivory-saippuan kanssa!

 Ei sitten isi viittis mennä auttamaan niissä kotitöissä mitkä äitiparkaa ressaavat...

Voi vitsi, vihanneksia purkissa! Jumankekka!

Ihan tosi hei, katsokaa ton pojan ilmettä. Koska oletta viimeksi nähneet lapsen noin innoissaan vihannesmehulasillisesta? Alkaa itsekin tehdä mieli porkkanamehua.

Alkuperäinen playboy ;D

Mitä?

Viimeinen kuva ei liene mainos vaan lehden kansikuva. Siinä vain oli sitä jotakin mikä sai allekirjoittaneen pysähtymään hetkeksi. Ja siipan kakomaan kauhusta.

Että näihin tunnelmiin!

Puhdetöitä ja hupihopeaa

Vaikka kovasti harmittelenkin etten muka ennätä tehdä tarpeeksi käsitöitä niin eihän se paikkaansa pidä. Koko ajan on kymmenen hommaa kesken. Alla pari syksyn mittaan valmistunutta puhdetyötä:

Päällystin uudestaan nätin antiikkituolin istuimen. Tämä on tietokonetuolinani joten pehmuste oli päivittäisessä käytössä vähän kulahtanut. Eurokankaasta löytyi hassunhauska naamakangas.

Kansalaisopiston entisöintikurssilla on myös hinkattu rutosti.

Isäni tekemä visakoivujakkara oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutoin tukevasta tuolista olivat lakkaukset kellastuneet, krakeloituneet ja lohkeilleet aika pahasti, joten rapsutin jakkaran pinnasta kaikki pintakäsittelyt pois, hioin pinnat 180-vahvuisella hiekkapaperilla ja vedin pintaan puunsuoja-aineet mitkä oli tarkoitettu keittiötasojen käsittelyyn. Tästä tulee pikkuriikkinen sohvapöytä mille saa juuri sopivasti mahtumaan yhden teekupin ja voileivän!

Paperikuu. Oikeasti vaneria

Paperikuu! Tein tämän valokuvausrekvisiitaksi ihan vaan huvin vuoksi. Varastosta löytyi paksua vesivaneria mikä ei lähde vääntämään. Sahasin kuvion sähkösahalla, hioin, pakkeloin, ruuvasin kiinnikekohdat, maalasin, hioin, pakkeloin, maalasin ja ripustin seinälle. Meinasin laittaa tämän sängynpäädyksi mutta oli hippasen liian iso siihen. Roikkukoon nyt siinä tuvan pitkällä seinällä toistaiseksi. Kuu-ukko voisi vielä huulipunaa kaivata.


Sit kaupan päälle pari huvikseen tehtyä hopeajutskaa:

No-toro

Hopeinen äiti & lapsi -korupari, mallia Totoro. Menivät ystäväperheeseen

Ja jos saa ihan vähäsen innostua jo joulusta (enää 46 päivää), hopeinen nukkekodin joulukuusen latvatähti!

Sorminäppäryysharjoitus

Harjoitelma, flyygeli mittakaavaan 1:144. Pääasiallinen materiaali: pahvi. Pianon kielet 0,1 mm kuparilankaa. Ei valitettavasti soi.

Talon frouva

Mikä on, kun ei blogi päivity? Mitä tekee käsityöläinen? No käsityöläinen rakentaa omaa talvipesää pitkin syyskesää ja nauttii viimeisistä kauniista syyskeleistä.

Juhannuspioni

Ts. talo, piha ja puutarhanhoito ovat vaatineet viime kuukausina liki kaiken huomioni. Annoin pihan kasvaa villinä ja vapaana ihan vaan jotta näkisin mitä kaikkea sinne on edellisten asukkaiden aikana istutettu. Yllätyin monta kertaa iloisesti:

Kesän kukkaloistoa kauneimmillaan

 Kasvintunnistuksen lisäksi olen nauttinut oman pihan tuottamasta sadosta.

Oma pumpkin

Kurpitsat kasvatin hellyydellä viime vuonna lahjaksi saamani kurpitsan siemenistä. Elopainoa saaliilla oli 3,2 kiloa. Ensi vuonna pyritään ainakin viisikiloiseen.

Vanha, läpeensä laho omenapuu jaksoi kaikesta resuisuudestaan huolimatta tuottaa mielettömän runsaan sadon. Arvioitiin kaveriporukalla että lajike voisi olla Åkerö. Puun istutusaikakausi ja maku täsmäisivät. Hyvää talousomenaa josta tulee erinomaista hilloa.

Pihasta sai ämpäritolkulla herkkuja. Pihlajanmarjat keitin omppujen kanssa sekä mehuksi että hilloiksi. Kurpitsakorissa ovat myös vielä hieman raa'at tomaatit jotka sittemmin ovat kypsyneet sisätiloissa mehukkaiksi. Kyllä oman maan tomaateissa on vaan erilainen maku kuin kaupallisesti kasvatetuissa. Onneksi en laske kilohintaa näille, sillä kaikkien vesimaksujen, lannotteiden ja multakuormien jälkeen tulisi persnettoa varmaan satasen per tomaatti.

Syksyn satoa. Tänä vuonna tuli hillottua ja säilöttyä paljon

Tällä haavaa meillä on kaksi pakastinta aivan piukassa omena- ja kurpitsatuotteita. Kyl nyt kelpaa.

Suppilovahverot kuivamassa

Tänä syksynä pääsin opiskelemaan myös suomalaisia sieniä ensimmäistä kertaa käytännössä kun ystävä vei minut yllättäen sieniretkelle. Saaliina oli ämpärillinen suppilovahveroita, pari myöhäistä tattia sekä herkullisia vaaleaorakkaita. Vahverot kuivasin takan päällä yön yli.

Sitten on näitä puutarhanperustushommia mitkä on kuulemma hyvä tehdä jo syksyllä että maaperä ehtii tasoittua kevään istutuskauteen mennessä. Allekirjoittanut teki työtä käskettyä ja rullasi pihan rumistuksena olleet jäätävän kokoiset kivet ensi kesän kukkapenkkiä reunustamaan. Pari pienempää murikkaa nousivat kätevästi nokkakärryillä, mutta kolmannen järkäleen kanssa piti olla jo luova.

Jaksaa jaksaa!

Kampesin kiven ylös montustaan vipuvoimalla ja vierittelin sitä pihan poikki välillä rautakangella ja välillä jaloilla potkien. Ammattivinkkinä sanottakoon että tätä hommaa ei sitten pidä tehdä ilman kärkivahvistettuja turvakenkiä jos haluaa pitää varpaansa ehjinä (minulla sellaiset olikin).

Kokovartalotreeni

Lepotauot ovat tärkeitä treenatessakin

Valmis.

Ensi kesänä tässä penkissä kasvaa jotain eeppistä. Puutarhayö jatkuu vielä haravahommilla ja kompostin tyhjentämisellä, pihalta löytyi nimittäin 30 vuotta vanha komposti mistä löytyy kaikkea aina tupakantumpeista kengänpohjiin ja hygieniavälineisiin. Jopa entisen omistajan koiravainaa on tullut pihahommissa vastaan.

Ja omasta tuvasta löytyy kaikenlaista pikkupuuhaa vielä pitkälle syksyyn. Melko kaukana on se haavekuva siitä hehkeästä kodinhengettärestä jollaiseksi olin aina halunnut

Kuva melkein liittyy