Ankkaleikit!

Hyvää juhannusta ja paljon akuankkoja kaikille. Tämän viikon Aku Ankassa oli Turku-aiheinen seikkailu. Turkulaisena siitä täytyy vain tykätä.

Lupasin aiemmin keväällä, että jalostan kipsiankasta vielä jotain hienoa. Tässä sitä nyt olisi. 

Uhrasin rikkoutuneen Iines-muotin testailulle ja valoin kipsin sijasta muotin täyteen koruvahaa.  Sain aikaan kolmesataa grammaa painavan pronssi-Iineksen! On ehkä hienointa pitkään aikaan. Valitettavasti muotti kesti tasan yhden kokeilun ja hajosi kappaleiksi kun yritin irroittaa vahaa muotista eli tämä on toistaiseksi ainutlaatuinen kappale.

Lisäksi pikkuruinen ankkaperheeni on saanut lisää jäseniä. Ylpeänä esittelen Seppä-Ankan, pikkuankan poikaystävän:

Seppä-Ankalla on pyrstö!

Seppä-Ankka on hippasen vajaa viisisenttinen, eli melko paljon pikkuankkaa isompi, mutta ei se lempi kysy kokoa! Muotoilin Seppä-Ankalle asiaankuuluvan pyrstön ja komeat lihakset, mutta koulutoverini mielestä ankka on sepäksi liian solakka, sepät kun tuppaavat olemaan pyörempiä tuosta keskivartalon kohdalta. Puolustuksekseni sanottakoon, että otin Seppä-Ankkaan mallia eräästä nuoresta sepänsällistä joka pyöri koululla aika keveissä vaatteissa pitkin kouluvuotta. Tattis, Tomi!

Nuoripari hempeilee

Seppä-Ankan essu on leikattu käsin parkitun vuohen nahasta. Vyöksi on kietaistu astetta tukevampi viritelmä, kuparilankaa! Vasaran muotoilin ylijääneestä pronssivalukanavan kappaleesta, vartena ohut koivutikku. Myös Seppä-Ankan kädet liikkuvat.

"...ja sit nää menis niinku naimisiin", tuumaa Päivi Ankka