sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kipene kiittää lahjoista

Kiitos ja terveisiä nukkekotiharrastajaystävälleni Pieneen Taloon!

Miniatyyriharrastukseen kuuluu olennaisena osana yhteisöllisyys, pienet lahjat, muistamiset ja yllätykset. Itsekin seurailen useampaa miniharrastajan nettisivua aina yhtä ilahtuneena ihmisten luovuudesta.

Hiljattain osallistuin Pienen Talon blogissa kyselyyn erään "miesten palvelutalon" nimestä, ja ilmeisesti ehdotuksestani tykättiin sillä sain postipaketissa palkkiona erinomaisen hauskan miniatyyripaketin: 

Kuvasta puuttuuvat  pieni pöytäliina ja pieni metallikuvioita sisältänyt askartelupaketti.


Toimiva reppu

Poronnahkainen rumpu!

Pienenpieni hopeasolki

Solki meni heti käyttöön! Päivi Ankka kiittää!

Windexiä ja kakkua

Massatankoja
Sikaareita sekä cocktaileja. Om nom nom!
Kyllä jotkut sitten osaavat! Siis suurkiitos erinomaisesta pikkupaketista miesten palvelutalo Honolulun emännälle! 

 Sitten omaa asiaa: 


Miniatyyriharrastuksessa minua kiehtoo eniten sen haastavuus. Käsityöläisenä nautin siitä kun saan laittaa taitoni koetukselle sekä 1:1 mittakaavassa että 1:12 mittakaavassa, joskus jopa vielä pienemmässä 1:24 tai jopa 1:144 mittakaavassa. Kysymys on tarkkuustyöstä ja kärsivällisyydestä, ja miniatyyreja tehdessä tekijän todellinen taito paljastuu. Haluaisin kovasti verrata tekemiäni metallisia miniatyyreja (veitsiä, haarukoita, saksia, hopearasioita ym.) koruseppien taidonnäytteisiin, mutta en taida ihan vielä olla sillä tasolla mitä muinoin vaadittiin Fabergén korupajalle pääsemiseksi. 

Mutta: Periksi ei anneta, hiljaa hyvä tulee ynnä muita soveliaita sananlaskuja. 

Tänä talvena päätin siirtää miniharrastukseni uudelle tasolle ja luovuin vuosia sitten rakentamastani nukketalosta. Yhtenä syynä olivat leikkimistä hankaloittavat osallistuvat eläimet, toisena syynä kiinnostukseni siirtyminen pelkästä harrastustoiminnasta selkeästi ammattimaisempaan suuntaan. Puhdistin siis pöydän, ja nyt pyrin kohti täydellisiä toimivia tuotteita sekä sitä kautta yrittäjyyttä suuren kunnianhimon siivittämänä.

Minusta tulee isona Lelumaakari ja Käsityövelmu.

Lapset, lapset...

Liitetään tähän samaan syssyyn myös alustava info siitä, että osallistun heinäkuun lopulla järjestettäville Wanhan Ajan Lelumarkkinoille Forssassa. Alla esimakua tulevasta tarjonnasta.
 


Sisko kaunokainen on hopeoitua pronssia, tyyliltään hakee 1920-luvun ihanaista. Sisko kammokainen puolestaan ... No, eiköhän kuva kerro kaiken.

Nukeille valetaan vielä raajat ja näistä tehdään tee-se-itse-nukkepaketteja erikoisuuksia hakeville harrastajille/keräilijöille.




4 kommenttia:

  1. No olikin sit paljon asiaa!!!! Ihan selvästi muuten nuo kisut viihtyis tuossa pikkutalossa!!!!
    Ihailtavaa tuo taidokkuutesi kaikkiaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nuo kissit nyt viihtyisivät ihan missä tahansa laatikossa mihin vaan mahtuu, etenkin tuota pilkullista on mahdotonta pitää aisoissa koska se pentele osaa avata ovia.

      Hän jälleen kerran kiittää suuresta luottamuksesta jota hänelle on osoitettu :)

      Poista
  2. Kiitokset vastaanotettu ja veitsi käytössä testattu! Nyt himoitsen jo tuota Sisko kammokaista kokonaisuudessaan, taidokasta ja nerokasta työtä ihailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tietää että markkinoita saattaa jopa löytyä. Varoituksen sana kuitenkin sillä pronssiset nuket tulevat olemaan melkoisen hintavia, reilusti toista sataa euroa. Työmäärä niissä on valtava.

      Poista