perjantai 17. toukokuuta 2013

Saippuakauppias

Ei sentäs, saippuan myymiseen tarvitaan tarkat luvat sun muut rensselit. Lisäksi nämä teurasjätteestä keitetyt saippuat vaatisivat rekisteröitymistä johonkin EU:n valvomaan teurasjätekäsittelijäjuttuun. Eli eivät ole kaupan.

Reseptieni käyttö on täysin omalla vastuulla, tämä on harrastuspohjalta tehtyä kokeilevaa kokkailua.

Taas voin julistaa yhden saippuaerän käyttövalmiiksi. Saanko esitellä: Possusaippua.


Ostin Turun Kauppahallista pari kiloa possunihraa jonka keitin puhtaaksi vedessä. Laardi nousee jäähtyessään veden pinnalle ja on kauniin valkoista (ja vanhanaikaisen kotikosmetiikan perusainesosa). Keittämiseen meni useampi tunti.

Pakastettua laardia, silvuplee!
Kätevää tämä ainesosien kuvaaminen, ei tarvitse kirjoittaa reseptiä lappusille.
Käytin reseptiin noin puolitoista litraa kokoonkeitettyä lipeää ja valokuvan perusteella semmoiset 744 grammaa läskiä.  Muistelisin, että yhteensä tässä lipeäerässä olisi noin puolitoista ämpärillistä tuhkaa. Tummempi lipeä on keitetty puhtaasta koivuntuhkasta, vaaleampi on aiemmin käyttämääni sekapuun tuhkaa. Väriero oli aika huisi, mutta muuta eroa en ole lopputuloksessa huomannut.

Muistakaa suojalasit, essu ja ilmastointi. Kumihanskat on näemmä jossakin muualla.
Sitten edetään tuttuun tapaan: kattilaan laitetaan laardia sekä lipeää ja seosta keitellään hiljaisella tulella kunnes se alkaa hyytyä sekoituskauhan pintaan. Seokseen lisätään suolaa semmoinen vajaa kourallinen. Suola erottaa valmiista saippuasta ylimääräisen lipeän ja saa saippuan nousemaan pinnalle.

Seos melkein valmiina. Vaaleaa ja kaunista.
Purkit käyttövalmiina.
Lisäilin tuoksuöljyjä ja satunnaisia yrttejä jugurttipurkkeihin ja kaadoin valmiin saippuan purkkeihin varovasti sekoitellen yrtit ja mausteet seokseen. Tähän saakka vaaleana pysynyt saippua alkoi ottaa väriä. Yrteistä tietysti liukeni sävyjä vahvaan lipeään tai sitten se vain kuuluu saponifikaatioprosessiin.

Erä ei ollut mittasuhteiltaan ihan täysin onnistunut, sillä parin päivän aikana saippuan pinnalle nousi jälleen kerran kerros rasvaa. Lipeää ei ollut riittävästi muuttamaan koko erää saippuaksi. Koetin punnita määrät ja arvioisin että rasvaa jäi yli noin 180-230 gramman verran. Kuorin rasvat pois seoksesta ja jätin loput tekeytymään purkkeihinsa.


Saippuat kypsyivät jotakuinkin puoli vuotta lämpöisessä (jääkaapin päällä) ennen kuin uskalsin ottaa koe-erää käyttöön. Saippua vaahtoaa vain hyvin kevyesti mutta tuntuu kädessä todella liukkaalta ja mukavalta, tuoksu on erittäin mieto mutta kuitenkin länsäoleva. Koostumus on tässäkin keitossa se miinus, sillä saippua jäi taas kerran liian pehmeäksi ja muuttuu kostuessaan melkoisen pehmeäksi. Ei taaskaan tullut suihkusaippuaa. Alan epäillä että keittoaika on ollut liian lyhyt, tai sitten jokin poppaskonsti on jäänyt kokeilematta. 

Aiheeseen liittyvää mielenkiintoista lukemista löytyy Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisemasta pdf-muotoisesta opinnäytetyöstä Saippuan valmistuksen eri menetelmät ja niiden ohjauksellisuus, tekijänä Pauliina Nikupeteri.

4 kommenttia:

  1. moii millaisia kumihanskoja käytit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan peruskumihanskoja vain, sellaisia siivoukseen tarvittavia. Ei se lipeä ihan heti ihoa rikki syövytä, mutta kirvelee niin penteleesti paljailla ranteilla että varovaisuutta suositellaan.

      Poista
  2. aivan teetkö paljon itse saippuoita .käytätkö muussa käsineitä kun saippuan teossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saippuanteko on nyt hetken aikaa jäänyt taka-alalle. Yhdestä saippuaerästä riittää pienessä taloudessa helposti yli vuoden tarpeiksi, jopa senkin jälkeen kun kaikki ei-vegaaniset ystävät ovat saaneet omat lahjasaippuansa. Kaikki tuhkat toki kerään takasta ja saunanpesästä talteen lipeänkeittoa ajatellen. Meinasin tässä loppukesästä taas laittaa uuden saippuaerän tulemaan, mutta katsotaan fiiliksen mukaan.

      Hanskoja ei tule kyllä käytettyä muualla kuin syövyttävien aineiden kanssa. Ehkä korkeintaan puutarhanhoidossa. Oma näppituntuma on käsityöläiselle hirmuisen tärkeä, ja esim. takoessa paljas käsi tuntee lämmönnousun rautakappaleessa herkemmin kuin hansikoitu, jolloin vakavia palovammoja ei synny. Hansikoitu käsi tuntee vaarallisen lämmön vasta silloin kun hansikas on jo sulanut/palanut käteen kiinni. Samoin pyöriviä laitteita (sirkkeleitä, pystyporakoneita, dremeliä) käyttäessä hansikkaat ovat vaaralliset, sillä hanska voi jäädä laitteen terään kiinni ja siepata koko käden mukanaan.

      Käsitöissä tulee olla aina mukana terve maalaisjärki ja kunnioitus käytettäviä laitteita ja materiaaleja kohtaan. Vahinkoja toki sattuu silloin tällöin, mutta rauhalliselle tekijälle sattuu pahasti harvemmin.

      Poista