Lapsuuden rakkaimmat korut

Suloisin lapsuusajan koruaarteeni on lelulaatikoista löytynyt sininen lasihelmi.

Tämä helmi oli prinsessaleikkien tärkein koru, muovikoruja pursuavan korurasian kallisarvoisin aarre. Olin fiksuna mukulana tuunannut helmestä riipuksen liimaamalla sen taustalle valkoisen kartonginpalan ja liimannut kartonkiin vielä hopealangasta "ketjun". Nyt 20 vuotta myöhemmin voin todeta että onneksi käytin liimana vesiliukoista erikeeperiä, sillä viime viikolla opiskeltiin kivenistutusta.

Skippasin kivenhionnan sillä halusin istuttaa tämän valmiin helmen hopeakehikkoon. Pienet naarmut hioin tosin pois vesihiomalaikalla.

Kokeilumalleja riipuksen kehikoiksi, ohutta kuparifoliota.

 

Helmi oli epäsymmetrinen joten istutuspesän koon mittaaminen oli mielestäni helpointa tehdä maalarinteipillä. Yhtä kelvollinen konsti on hopeasuikaleen sovittaminen suoraan kappaleen ympärille.

Millisen hopealevyn taivuttamiseen kannattaa käyttää sekä omia hyppysiä että sormuspihtejä joiden toinen puoli on puolipyöreä ja toinen litteä.

Oikeahko-oppinen ote.

Kehä sahataan, viilataan ja juotetaan kiinni aivan kuten sormuksen teossa. Siihen yhtäläisyydet tosin loppuvatkin.

Ripustuslenkki ja helmen sovitus.

Juotin kehään kiinni myös ripustuslenkin ja sen jälkeen aloin taivutella kehän reunoja sisäänpäin. Koska helmiriipukseen ei tule taustalevyä tulee kiinnitys tehdä hieman eri tavalla kuin normaalissa kivenistutuksessa.

Taivutus aloitettiin käsipelillä lattapihtejä käyttäen. Jälkeä tasoitettiin vasaroimalla kehikon reunaa kevyesti sopivankokoisen muotin ympärille.

Reunan taivutus metallimuotin ympärille

Kehikon pohjapuoli oli sopiva kun lasihelmi ei enää mahtunut putoamaan kehikon läpi. Tämän jälkeen helmi asetettiin paikoilleen ja alettiin taivuttaa etupuolta paikoilleen kiven ympärille. Suojasin helmen vielä maalarinteipillä johon sai piirrettyä myös tarpeelliset kohdistusmerkit.

Taltta asetellaan aivan reunalle

Taivutus lähtee tasaisesti joka puolelta

Reunaa naputeltiin vasaralla ja pikkutaltalla hyvin varovasti, tasaisesti joka puolelta jotta kivi ei pääsisi karkaamaan pesästään. Aluksi naputeltiin reunaa noin 45 asteen kulmassa ja kun reuna läheni helmeä nousi kulmakin lähemmäs 80 astetta. Tällöin hopeakehikko ei lähde venymään ja liekkoamaan, kun sen ei tarvitse venyä taltan ja helmen välissä vaan se supistuu helmen ympärille.

Tälle kivelle jätettiin hieman hengitysvaraa ja hopeakehikkoa ei kiristetty äärimmilleen. Opettajan mukaan "vierivä kivi ei sammaloidu", eli pienen liikkumavaran tarkoituksena on pitää koru helpommin puhdistettavana.

Istutuksen jälkeen hopeapesän taltatut reunat filssataan puhtaaksi (savipaperilla) ja reunat veistetään terävällä stikkelillä (kaivertimella) kiiltäviksi. Tämän tarkkuustyön jätin mielelläni opettajani Keijon vakaisiin käsiin sillä en halunnut naarmuttaa itselleni niin rakasta lasihelmeä. Lopuksi kiilloitus vahalaikalla ja pesu lämpimässä vedessä.

Olo on onnellinen ja kaunis, kuin pienellä prinsessalla.

Yksinkertainen on kaunista!

Kyllä se Keijo on aika mestari opettamaan!