perjantai 26. lokakuuta 2012

Mutanttisatu

Olipa kerran pieni mutanttipehmolelumaakari. Hän asusti pienessä tuvassa ja kehitteli mitä moninaisempia mutanttipehmoeläimiä iloksi itselleen ja muillekin. Eräänä päivänä kun Pehmolelumaakari oli palaamassa markkinoilta hän huomasi ovensa edessä jotakin perin kummallista.



Oven taakse oli ilmestynyt pieni sininen nallekarhu. Nallekarhun vieressä oli suttuisesti kirjoitettu viesti (sillä nallekarhut eivät tunnetusti osaa puhua ihmistä, mutta tämä yksilö osasi kuitenkin kirjoittaa). Viestissä luki "Olen Liian Normaali, voiko täti auttaa".

Pehmolelumaakarin sydän heltyi niin kovin että hän otti Liian Normaalin hellään huomaansa. Pehmolelumaakari otti leluntekovälineensä esiin ja yhdessä he Liian Normaalin kanssa  miettivät ja pohtivat miten tilanne saataisiin käännetyksi parhain päin. Onni oli myötä, sillä Pehmolelumaakarin tuvasta löytyi täsmälleen sopivia silmäpareja ja turkkiväriä Liian Normaalia varten! Ja eipä aikaakaan kun Liian Normaali asteli Pehmolelumaakarin tuvasta ulos entistä ehompana, eikä liika normaalius enää painanut nallekarhun pientä mieltä!


Sen pituinen se!

(Kiitos tästä yllätysnallesta kuuluu Nekolle & Yochanille, se riemastuttaa vielä vuosienkin jälkeen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti