Korukurssilla

Luokkamme koostuu työnarkomaaneista. Lukujärjestykseemme on perjantait merkitty vapaapäiviksi joten päätimme kutsua kultaseppä Keijo Kinnusen pitämään meille korukurssia. Ohjelmassa on mm. pakotuksia, juotoksia, punsselointia, emalointia, kivien istutusta ynnä muuta pientä kivaa. Viime viikolla kävimme läpi materiaaleja ja työvälineitä, tällä viikolla päästiin jo tositoimiin. Hopeasormuksiin!

Kuvioitu hopealevy

Aluksi mietitään sormuksen mitta ja mahdolliset kivien upotukset. Valitsin ensityökseni simppelin millin paksuisen hopealevyn johon hakkasin kuvanmukaisia pakotuksia. Kiviä varten tarvitsisi tehdä joko erillinen "pesä" tai sitten levyn tulisi olla reilusti paksumpi.

Levy hehkutettiin ja vasaroitiin hellin ottein renkaaksi. Päät viilattiin ja juotettiin yhteen. Periaatteessa siis helppo nakki ja hinkuttamistakin oli vähemmän kuin kuvittelin.

Reunojen viilaus

Leimat!

Kaiverruskone

Olenkin aina miettinyt miten kultasepät saavat niin tasaisia kaiverruksia aikaan ja nyt se sitten ratkesi. Mahtava laite, tulee mieleen vähän semmoinen 80-lukulainen suurennospiirturi, paitsi että tässä versiossa oli sabluunat joiden avulla tekstit tehtiin.

Arkisormus! Seuraavaksi arkitiara!

Tämä oli hauska ja helppo aloitus. Jatkossa ajattelin kokeilla mm. kiven istuttamista.

Väliaikatoimintaa

Nahan käsittelyssä on aika monta sellaista työvaihetta jossa joutuu odottamaan yhden, kaksi tai jopa kolmekin päivää. Luppoaikaa täyttääkseni suuntasin koulun hienoihin huovutustiloihin ja pistin töpinäksi.

Naalintalja

Naalilauma

Olen aina pitänyt huovuttamisesta vaikka olenkin päästänyt taidon vähän ruosteeseen. Kahden päivän aikana valmistui kolme kaulahuivikettua vaikka olisin useampaankin varmasti kyennyt. Nämä kaverit olivat hauskoja korvikkeita oikeille taljoille ja haisivat huomattavasti miellyttävämmälle.

Nahkahommissa vuoden aluksi

Ensimmäinen kouluviikko takana ja joululäskit ovat saaneet reipasta kyytiä. Aloitimme vuoden nahanparkituksen perusteilla, ja töihin pääsi välittömästi maanantaiaamuna. Lomien aikana koululle oli hankittu melkoinen pino valkohäntäpeuran nahkoja joista sai valita pari kolme itselleen sopivan kokoista taljaa. Tiedän kokemuksesta että jo hiiren kokoisen eläimen parkitseminen käy työlääksi joten valikoin itselleni sopivimmat pienikokoiset taljat. Toisesta tehdään raakanahka rumpuja varten ja toinen käsitellään ns. bucksiniksi (suomenkielinen vastine saattaisi ehkä olla savustamalla parkittu mokkanahka).

Taljoista putsattiin suolat, lihat ja läskinpalat irti, ne pestiin ja asetettiin emäksiseen veteen likoamaan muutaman päivän ajaksi. Emäksinen liuos irroittaa karvat taljoista jättäen ehjän nahaksen käsittelyä varten.

Peurakeittoa, melkoisen tuores haju

Liossa olevaa taljaa piti käydä aika ajoin hämmentämässä että aine pääsee vaikuttamaan taljaan tasaisesti. Sitten nostettiin märkä talja pummille (telineelle) ja poistettiin karvat.

Karvaa lähtee!

Aloitin tästä helpommasta eli raakanahasta. Karva poistettiin ja nahas huuhdottiin erittäin huolellisesti monta kertaa ja lopuksi neutraloitiin emäksisyyttä lisäämällä tilkka etikkaa huuhteluveteen. Sitten nahka rei'itettiin reunoistaan ja pingotettiin kehikkoon kuivumaan.

Ta-daa!

Buckskin on sitten se haastavampi ja työläämpi versio. Alkukäsittely on täsmälleen sama: lihojen kaavinta, liotus ja karvanpoisto, mutta buckskinista poistetaan myös nahaksen päällimmäinen kerros:

Esimerkki buckskinin kaavintaa varten.

Tässä hommassa tuli hiki. Kaavinta onkin kestävyyslaji (kuten nahanteon kaikki muutkin työvaiheet). Lopuksi kaavitun nahaksen liotus (+etikointi) ja kuivaus. Kuivattu raakanahka säilyy maailman tappiin asti, mutta tästä pisteestä aiomme ensi viikolla jatkaa varsinaiseen parkitukseen ja pehmitykseen.

Koulua odotellen

Kas tässä välipäivien postaus kaikesta mielenkiintoisesta mistä olen unohtanut aiemmin kertoa.

Hiekkavalu:
Yritin saada aikaan vaikka mitä hienoa hiekkavalulla. Tarkoitus on mallintaa valmis kappale painamalla se kaksiosaiseen muottiin (öljyhiekkaseokseen) ja valamalla hiekkaan jäävään painaumaan pronssia. Valitsemani mallit eivät valitettavasti olleet parhaita mahdollisia.

Legorivistö. Tähän pitäisi vielä kovertaa kaato- ja kaasukanavat

Se melkein onnistuu!

Legot toistuivat kunnolla vain ulkopinnaltaan. Hiekkavalussa olennaista on se, että muotti on päästävä ja vaikka Lego on periaatteessa päästävä muoto (ei ulokkeita jotka voisivat estää irroittamisen hiekkamuotista) ei se käytännössä ollut lainkaan päästävä. Useamman yrityksen jälkeen päätin luovuttaa hiekkavalulegojen tekemisen ja siirtyä parempaan ideaan.

Pahemmalta puoliskoltani lahjaksi saatu messinkinen jugend-kautta edustava teesiivilä alkaa olla hieman huonossa kunnossa joten ajattelin replikoida sen pronssista. Valitettavasti kappale oli aivan liian ohut jotta se olisi toistunut kunnolla hiekkaan. Kyseessä on pakottamalla messinkilevystä tehty kappale jonka kopioiminen epätarkalla hiekkamallilla ei ottanut mitenkään sujuakseen.

Johtopäätös: hiekkavalu sopii karkeisiin muotoihin kaikkein parhaiten. Hienommat yksityiskohdat kannattanee tehdä läskin avulla (kuten BersErkki) tai kaivertaa suoraan vahamuotista alipainevaluun. Jälkeenpäin jäin miettimään olisiko hiekkavalulla saanut toistettua kuperapintaisen pronssipeilin muodon jota olisi sitten voinut hioa kiiltävän kirkkaaksi. Täytyy kokeilla kevväämmällä.


Pronssivaluja

 

Suurin osa syksyllä tehdyistä pronssivaluista. Tässä ovat kaikki jotka ovat selvinneet kotiin asti eli kaikki ehjät valut.

- Vyönsolki ja kasviparkitusta nahasta itse värjätty ja kiinni niitattu nahkavyö

- Oksista tehdyt rannerenkaat

- Pronssioksat (keskeneräinen kaulakorusarja)

- Muinaissoljen aihio, päätynyt sittemmin joulukoristeeksi koska oli liian raskas korukäyttöön ja näytti piparkakulta

- BersErkki

- Aku Ankan hattu -riipus

- Kulkunen (1 kpl)

- Kampa

- Torin vasara, tyylitelty versio

- Paskavalu

Vielä yksi kuva paskavalusta. Suhteellisen modernin näköinen epäonnistuma.

Taottuja

No näitä ei paljoa ole. Takominen ei ehkä ollut se minun juttuni eikä sitä kurssia kestänytkään kuin pari viikkoa. Tarkoitus oli oppia ihan perusteet kuuman metallin käsittelystä jotta jatkossa voisi suunnitella tuotteiden valmistusprosessin tehokkaammin. Huonojen ranteideni takia keskityin käsittelemään ohuinta löytämääni rautatankoa siinä missä isommat kaverit paukuttivat itselleen tulusrautoja ja puukonteriä. Lisäksi opetushenkilöstö oli fiksua ja tarjosi käyttööni omia puolen kilon vasaroitaan koulun puolentoista kilon vasaroiden sijaan. Helpotti tekemistä huomattavan paljon, siitä iso kiitos!

Kokeiluja koruiksi

Panttasin korujen blogiesittelyä näin pitkään koska tein näitä jokusen kappaleen joululahjoiksi. Näyttötutkinnoissa kiiteltiin etenkin nuottiavaimen mallia ja lohdutettiin, että ei se vasaran koko hyvää seppää tee...

Loput työnäytteet

No tuli sitä raudan vääntelyä testattua. Aitan hakanen, lusikanpää (opettaja takoi lusikan pesän näytteeksi, nappasin mallikappaleesta itselleni kahvimitan ja viimeistelin kahvan), yksi ruma koukku sekä naulakko. Ei huonoja, mutta parempiakin voisi olla.

Jouluiloa!

Loma alkoi ja joulu toi tullessaan kaikkea mitä käsityöläinen voisi ikinä tarvita:

Melko lailla täydellinen dremelisetti, alustat, telineet, leikkurit, kiilloitusvälineet, timanttilaikat, jatkovarret ja tietysti itse tuliterä Dremeli! Tällä hetkellä keittiön pöydälle on kasattu tämä ihanuus, pienen väkertäjän paras ystävä! Lisäbonuksena pukki toi uudet pihdit ja komean käsiviilasarjan.

Vaikuttaa pahasti siltä että minusta tulee isona puuseppä. Nukkekotipuuseppä!

Hiirikurssi

Kiertelevän Ketun Nana järjesti hiirennahan parkituskurssin, jossa sain ilon ja kunnian toimia apuopettajana. Mehän olemme Nanan kanssa tehneet tällaisia mini-taljoja jo aikaisemmin nukkekotiharrastusta varten (täyden selostuksen voi lukea tuolta miniatyyriblogini puolelta) ja olemme esitelleet tätä kyseistä taitoa mm. Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehdessä sekä Euran Härkänummella muinaismarkkinoilla.

Nyt oli vuoro jakaa tietoa ja taitoa eteenpäin innokkaille kurssilaisille. Kuusihenkinen oppilaskunta koostui kaikenikäisistä tekijöistä: perinnetaitajista, nuorista metsästäjistä sekä tietysti nukkekotiharrastajista.

Pian alkaa työnteko

Hiirien saatavuus oli vähän niin ja näin, mutta onneksi juuri kurssia edeltävänä yönä Koroisten kiltti kissa oli saanut saaliiksi  pari muhkeaa rottaa. Lisäksi osalla kurssilaisista oli ns. omat eväät, eli peltohiiret mukana.

Nylkyhommissa

Kurssi alkoi luonnollisesti nylkemisellä. Tähän tarvittiin kylmiä hermoja ja teräviä veitsiä. Käytössä olivat mattoveitset, askarteluveitset sekä intarsiaveitset. Kun talja oli saatu irti se kaavittiin sisäpinnaltaan puhtaaksi ylimääräisestä kudosaineksesta pienillä kaavintaraudoilla. Siinä hommassa rikkoutuneen tamburiinin metallikiekot toimivat erinomaisina työvälineinä.

Föönaus

Putsaamista seurasi karvapuolen kuivattaminen. Tarkoitus oli jättää nahkapuoli vielä kosteaksi. Parkkiaineena käytettiin kananmunan, oliviiöljyn sekä mäntysuovan seosta. Aine hierottiin taljaan ja jätettiin vaikuttamaan vähintään vuorokauden ajaksi. 

Parkkiaineella voidellut taljat

Yhden iltapäivän mittaisen kurssin aikana ei ehditty enää pehmittää taljoja juuri tuon vaikutusajan vuoksi, vaan se jäi kurssilaisille kotitehtäväksi. Taljan voi ennen pehmittämistä vielä pestä esim. pehmeällä koirashampoolla  mahtavan kiillon aikaansaamiseksi. Tekijöiden kädenjälki oli erinomaista ja kurssilaiset olivat mielissään uuden taidon oppimisesta. Samalla myös me kokeneemmat hiirentaljan tekijät opimme, että rotannahka on sen verran vahvaa että siitä voisi hyvinkin tehdä vaikka kengät kuten pulavuosina Suomessa oli tapana.

Kiitos kurssilaisille ja erityiskiitos Nanalle hienon iltapäivän järjestämisestä!

P.S. Kurssilla valmistuneita tuotoksia voi nähdä esimerkiksi Suuren Maailman miniatyyriblogissa

Nahkatöitä

Alkaa olla viimeiset valmistelut jo tehty, ja hyvä niin sillä ensi viikolla on näyttötutkintotilaisuus. Siihen on valmistauduttu sekä hienoilla käsitöillä että kolmekymmentäsivuisella esitelmällä syksyn kursseista. Pidetään peukkuja!

Hiljaisia koulupäiviä täyttääksemme olemme ottaneet pienen sivuprojektin: nahkaleilin. Materiaalina on kasviparkittu (teollinen) nahka sekä kerrattu pellavalanka. Ompelu on suhteellisen hidasta hommaa ja naskalia saa olla teroittamassa tuon tuostakin. Tätä olen nyt vääntänyt aina pari tuntia kerrallaan muutaman viikon ajan.

Palaset aluillaan

Ompeleita tehdään kaksi riviä, joten työtä on. Ommeltu leili kastellaan, täytetään kvartsihiekalla ja jätetään kuivumaan noin viikoksi. Sen jälkeen leilille on määrä tehdä mehiläisvahakäsittey joka tekee nahasta vesitiiviiin. Toivotaan että tästä tulee hyvä. Tulee ainakin opiskeltua nahan ompelemista.

Hiekalla täytetty leili

Voin muuten suositella Al Stohlmanin kirjaa Art of Hand Sewing Leather. Sisältää paljon kuvia ja on melkoisen idioottivarma opas ensikertalaiselle.

Tytötyttää!

Minä tykkään vähän kaikista historian aikakausista. Kun pukeudutaan juhlavasti tai muuten vaan nätisti on vintage tietysti se ainoa oikea valinta! Turussa toimiva Vintage Eija's on ihan huippukauppa meille pienijalkaisille vintagen ystäville. Kohtuuhintaisia ja priimakuntoisia kenkiä suoraan 1950-60 luvulta! Lisäksi mekkoja, hattuja, laukkuja ja kaikkea ihanaa, myös miehille!

Ihanat juhlakengät ja täysin iskemättömät talvinilkkuri

Pinkki taftimekko ja tekoturkisstola, made by Kipene

Antaa pikkujoulukauden alkaa. Vapise, Marilyn, täältä tulen minä!

Muinaisvalua tekemässä II

Ja homma jatkuu paskavalulla:

Saimme käyttöön opetushenkilöstön mahtavan muinaisahjon

Palkeilla

Parin viikon ajan kuivaneet valumuotit asetettiin alassuin likelle ahjon tulta jolloin sen sisällä ollut vaha suli ja valui pois. Muottia lämmiteltiin ahjolla hissukseen parikin tuntia välillä kääntäen. Tavoitteena oli saada muotti "kaulaa" myöten kuumennettua punahehkuisesti, kuitenkin varoen ettei liiallinen lämpö hajota muottia. Samoin omatekoiset upokkaat tulisi lämmittää varoen, mutta upokkaiden savilaadun haurauden takia käytimme valmisupokasta.

Upokas ja paskamuotti (liekehtii tuossa keskellä)

Muotin hehkuessa sulatettiin pronssi: nopeatempoinen prosessi missä yksi lisäili hiiliä, toinen pumppasi ilmaa ahjoon ja kolmas tarkkaili pronssin sulamista sekä pyrki pitämään tuhkat ja hiilenpalat poissa sekä upokkaasta että valumuotista. 

Itse kaato tulee tehdä nopeasti ja katkeamatta. Itselleni kävi kaadossa jokin hattivatti, puolen sekunnin epäröinti, mikä katkaisi pronssin kaadon ja todennäköisesti aiheutti sen että alkuperäinen malli ei toistunut kokonaisena (vajaaksi jäänyt valu).

Tämän piti olla puu... Vieressä  irti lohjennut valukanava

Se lohtu tässä on, että pronssivalu on kuitenkin kauniin selkeärajainen niiltä osilta joilta se onnistui. Tähän vaikutti todennäköisimmin savivellillä tehty huolellinen pohjustus. Uskon vakaasti, että tästä saadaan pelastettua vielä jotakin. Vaikka epämääräinen joulukoriste jos ei muuta.

Tuote

Siin se ny o, kaike petsaamise ja puunaamise jälkke. Se o valmis:

Onnellinen apina arkkupenkillä