Joskus iskee kauhea ompeluinto. Tänä vuonna se kohdistui empire-aikakauden ihanuuksiin. Kaapissani on pitkään odotellut ihana
puuvillainen empire-mekko, mutta siitä puuttui yksi erittäin olennainen osa, nimittäin korsetti. Teimme ystäväni Elviiran keralla sovitusversion
The Mantua Makerin kaavoista, nimenomaan vuosien 1800-1820 välillä käytetystä korsetista.
Aikakauden tyylisuuntauksista voi lukea mm.
Elli Neidin blogista. Lyhyesti kerrottuna empire-aikakausi ihannoi luonnollista, kreikkalaistyylistä naisfiguuria. Hiljattain naisen ruumis oli "vapautunut" rokokoo-aikakauden massiivisesta
grande toilettesta ja täysluitetusta korsetista. Vyötärölinja nousi rintojen alle ja hengittäminen sekä liikkuminen oli helpompaa. Tai niinhän sitä kuvittelisi...
 |
| Korsetin kiristys ja makea siluetti! |
Korsetti on tehty kaksinkertaisesta pellavasta ja vuorattu samalla pellavalla. Malli on kohtuullisen suora, rintojen ja lantion kohdalla on kiilat. Tämän korsetin ei ole tarkoitus kiristää vyötäröä kasaan, vaan lähinnä nostaa povea ja litistää vatsaa. Nyöritys on takana ja kokemuksen perusteella vaate on suhteellisen haastava yksin päälle puettavaksi. Korsetissa ei ole varsinaisia luita, takana olevan nyörityksen tueksi kuitenkin katsoin parhaaksi laittaa ylimääräistä tukea. Aikakautisuuteen pyrkivä käyttäisi luina esim. rottinkia tai valaanhetuloita. Minä ronskina likkana käytin kaapin pohjalta löytyneitä muoviluita mitkä eivät A) katkeile yhtä helposti kuin rottinki ja B) aiheuta ongelmia uhanalaisille nisäkäslajeille. Lisäksi kestävät vesipesun tarvittaessa.
 |
| Olkaimen kiinnitys |
Sekä takana olevan nyörityksen että olkainten kiinnitysrei'ät ompelin koneella napinläpiommelta ja siksakkia hyödyntäen. Tämänkin olisi voinut tehdä käsin ommellen ajanmukaisuutta kunnioittaen, mutta mikäli empire-aikakauden ihmisillä olisi ollut käytössään moderneilla ominaisuuksilla varustettu ompelukone niin melko varmasti olisivat itsekin käyttäneet mokomaa.
 |
| Plansetin asettelu |
Empire-korsettiin kuuluu myös puinen plansetti. Oman plansettini olen veistänyt saarnesta. Sen tarkoitus on litistää vatsaa ja tukea povea ylöspäin, lisäksi se pitää neitosen ryhdin suorana. Ompelin korsettiin "taskun", mihin plansetti voidaan pujottaa. Kokemus suosittaa ompelemaan myös pienen napin taskuun että plansetti ei karkaile istuessa. Nämä plansetit ovat olleet usein hyvinkin koristeellisia, niitä on saatu kaivertaa omalle puolisolle lahjaksi tai todisteeksi kosijan kädentaidoista.
 |
| Silhuetti |
 |
| Nyöritys takaa. |
Aluspaitana käytän hieman myöhäisempää aikakautta edustavaa puuvillaista aluspaitaa. Aluspaita on ollut käytössäni useamman vuoden keveänä yöpaitana, mutta kaavat pohjaavat
Yhdysvaltain sisällissodan (1860-luvun) aikaiseen historialliseen malliin. Empire-kauden aluspaitojen malli on kuitenkin niin lähellä tätä mallia etten nähnyt syytä ommella enää toista kun entinenkin oli hyvässä kunnossa.
 |
| Nyörin punontaa |
Nyöritystä varten halusin erittäin vahvaa nauhaa (varmuuden vuoksi). Päädyin punomaan yksinkertaisen lautanauhan viidellä laudalla. Lankana puuvillainen virkkauslanka. Vahvaa on, ja sopivan ohutta korsetin nauhaksi. Helpommalla pääsee jos ostaa viisi metriä kengännauhaa, mutta se ei olisi yhtään niin hauskaa.
 |
| Hatten är min! |
Kaiken tämän tietysti kruunaa ihana pikku bonnet-mallinen hattu. Senkin väsäsin ihan itse vanhasta pöytätabletista ja ylijäämäkankaista. Tästä tulee vielä puutarhahattuni! Koristelin hatun ajanmukaisesti nyöreillä sekä tekokukkasilla.
Asukokonaisuus on yllättävän isotöinen vaikka lopputulos on siron ja luonnollisen oloinen. Pukija tulee tarpeeseen. Tarvittaessa korsetinkin saa vedettyä niin tiukalle, että täytyy erikseen keskittyä hengittämiseen.
Sitten se paras osa: tilasin ystäväni valokuvaamaan asukokonaisuuden autenttisessa miljöössä Turun Vanhalla Suurtorilla. Tässä näkyy amatöörin ja ammattilaisen ero. Yllä olevat kuvat ovat itse otettuja, alemmat kuvat on ottanut
erinomaisen lahjakas valokuvaaja Ami Koiranen. Ystäväni Elviira toimi sekä historiallisena asiantuntijana, korsetin kiristäjänä että valokuva-avustajana. Heille suuri kiitos kaikesta avusta
 |
"On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies
tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon" |
 |
”Minä pidän, minä pidän hänestä”, hän vastasi kyyneliä silmissään,
”minä rakastan häntä. Eikä hänessä ole mitään sopimatonta ylpeyttä.
Hän on rakastettava. Te ette tiedä millainen hän todellisuudessa on — ” |
Kaulassani on sininen lasikoru jonka istutin aikanaan hopeakehykseen. Sopii kuin nenä päähän.
 |
Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta,
olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo
autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot |
Lyhyt spencer-takki on tehty vihreästä villasta ja vuorattu vaaleanpunaisella satiinilla. Kaavat piirsin autenttisten empire-pukujen kuvien avulla. Eläköön internetin kuvahaku!
 |
“I am the happiest creature in the world. Perhaps other people have said so before,
but not one with such justice. I am happier even than Jane; she only smiles, I laugh.” |
Keväinen tuuli meinasi viedä sekä huivit että hatut!
 |
“She had a lively, playful disposition that delighted in
anything ridiculous.” |
 |
“There is a stubbornness about me that never can bear to be frightened at the will of others. My courage always rises at
every attempt to intimidate me.” |
Oi herra Darcy!!
