sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Itse Tehty Jumala


Haluaisin kertoa teille pienen tarinan henkilöstä joka on vaikuttanut elämääni melkoisesti. Hänen tarinansa on yhtä aikaa traaginen, koominen ja koskettava.

Mahlun Maapallopatsas

Matti ja Mahlun Maapallopatsas
Saarijärven Mahlulla kulkiessa voi tien laidassa nähdä valtavan patsaan jonka jalusta on katettu suurilla kuparisilla "laintauluilla". Se on betoninen kunnianosoitus sekä Jumalalle että sen rakentaneelle miehelle, Matti Rutaselle. 
 
Matti Rutanen, eli Rutas-Matti syntyi Hankasalmella 22.2.1888. Kotoaan hän lähti 12-vuotiaana leskeksi jääneen isän mentyä uusiin naimisiin. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hänen arvellaan olleen mm. Jyväskylässä Mataraisen asepajalla asesepän opissa 1910-luvulla. 
 
Kansalaissodan syttyessä hänet värvättiin valkoisen puolelle. Rutas-Matti oli mukana Tampereen valtauksessa keväällä 1918 jossa hän jäi kahden rintaman välille. Hän rukoili tulitaisteluiden keskellä Jumalalta pelastusta luvaten ajaa tämän asiaa jos selviäisi hengissä. Kuin ihmeen kaupalla Rutas-Matti selvisi sodasta vahingoittumattomana. 
 
Sodan jälkeen hän muutti Saarijärven Mahlulle Rampsinmäkeen. Hän toimi siellä aseseppänä ja sai lisätuloja metsästyksestä ja kalastuksesta. Rippikirjoissa hänet on merkitty ammatiltaan liikemieheksi. Hänen suureellisuutensa ja mielikuvituksensa tekivät pyssysepästä hänen omien sanojensa mukaisesti arkkitähti-insinyörin, korkeasti koulutetun deknillisen deknikon, Pohjois-Euroopan kenraalin sekä Euroopan kuningashuoneiden siitosisän. Valokuvissakin Rutas-Matti esiintyi aina kenraalin hattu päässään. 
 
Lupaus Jumalalle oli vuosien kuluessa hiljalleen jo unohtunut, kunnes vuonna 1937 Rutas-Matti sai voimakkaan näkykokemuksen, jossa tuliset kirjaimet piirtyivät tuvan seinälle ja hän kiireesti kirjoitti ne ylös. Jumala käski Rutas-Mattia rakentamaan kunniakseen patsaan. Hanke jäi muhimaan  pitkäksi toviksi, mutta lopulta vuonna 1950 Jumala kovaan ääneen vaati Rutas-Mattia lunastamaan lupauksensa.
Keräyslipas
 Patsaan valmistuminen kesti noin kuusi vuotta. Se vei suuren osan tekijänsä ajasta ja lähes kaikki hänen rahansa. Metsästys- ja kalastustulojen lisäksi hän sai pientä valtion eläkettä. Lisätulojen saamiseksi Rutas-Matti kiinnitti läheiseen puuhun pienen keräyslippaan, joka oli merkittävä tulonlähde. Mahlun Maapallopatsas oli jo rakennusvaiheessa nähtävyys, ja valmista teosta sekä sen erikoislaatuista tekijää tultiin katsomaan kauempaakin. Samalla keräyslaatikkoon laitettiin markka tai pari. Isosisarelta Lyytiltä saatu 45 000 markan perintö auttoi Rutas-Mattia eteenpäin. Lisäksi Kekkosen kerrotaan antaneen huomattavan rahalahjoituksen, 6000 markkaa patsasta varten. 
 
Hirvaanmäkeläiset vierailevat patsaalla. Matti itse edessä koppalakki päässään.
Maapallopatsas ei nimestään huolimatta ole pallon muotoinen, vaan nimi tulee Rutas-Matin mukaan siitä, että siihen kuuluu kaikki merenpohjia myöten, menneet ja vastatulevat ihmiset. Itse teokseen Rutas-Matti muotoili Jeesuksen elämäkerran: lapsena äitinsä sylissä, miehenä saarnaamassa sekä Vapahtajana ristillä. Patsaan kääntöpuolelle Rutas-Matti kuvasi itsensä henkivaimonsa ja pienen henkilapsen kanssa. Patsaan jalustaa kiertävät kuparilaatat, joihin on kirjoitettu Rutas-Matin elämäkerta sekä Jumalan armoa, toivoa ja rakkautta – niitä tulisia kirjoituksia, joita Jumala oli Rutas-Matille näyttänyt. Kuparilaatat ravistuivat säiden armoilla, ja Rutas-Matti uusi niitä muistinsa mukaan, jolloin jotkut aivan alkuperäiseistä teksteistä ovat kadonneet. 
 
Maapallopatsaan paljastustilaisuus oli tarkoitus järjestää keväällä 1955, ja Englannin kuningatar Elisabet oli kutsuttu kunniavieraaksi. Kutsuja lähetettiin myös YK:n päämajaan, mutta paljastustilaisuutta ei koskaan järjestetty, sillä yksikään kutsutuista ei vastannut kutsuihin. Rutas-Matti totesikin myöhemmin, että Jumala oli vihkinyt patsaan samalla kun Rutas-Matti vihittiin henkivaimoonsa, jolloin maallisen juhlan järjestäminen oli näiltä osin turhaa. 
 
Henkivaimo oli Rutas-Matille tärkeä, sillä vaikka hän eli elämänsä poikamiehenä, oli naiskauneus lähellä hänen sydäntään. Mahlulla muistetaan elävästi, kuinka Rutas-Matti oli lähettänyt Englannin kuningattarelle kirjeitä jossa hän kosi prinsessa Margaretia. Rutas-Matti oli niin varma kosinnan onnistumisesta, että rakensi tontilleen tuvan johon ylhäinen vaimo voisi asettua asumaan. Vaikka Rutas-Matin naisseikkailuista kerrotaan monia tarinoita jäivät haaveet vaimon saannista vain haaveiksi. Pieni tupa ja pyssysepän vaatimattomat tulot eivät houkuttaneet puolisoehdokkaita, vaikka Rutas-Matti kehui olleensa naisten ihastelun kohteena kävellessään kylillä uniformussaan.

Toiveet puolison saannista elivät yhtä pitkään kuin Rutas-Mattikin. Rutas-Matti muutti vasta viimeisinä vuosinaan asumaan vaimollensa rakentamaan alatupaan, 20 vuotta sen rakentamisen jälkeen. Rutas-Matti oli omalaatuisuudestaan huolimatta pidetty mies. Naapuriperhe oli syksyllä 1964 ihmetellyt, kun Rutas-Matti ei ollutkaan tullut hakemaan maitoa kuten tavallisesti. Hänet löydettiin huonovointisena tuvastaan, mutta hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan ambulanssilla, joten hänet toimitettiin hoidettavaksi pirssillä. Rutas-Matti kuoli Jyväskylän Keskussairaalassa sydänkohtaukseen 6.10.1964. Hän oli tällöin 76-vuotias.

Maailman-Matti, Mahlun Matti, Maailmanrauhan Matti, Kenraali Matti Rutanen. Näillä kaikilla nimillä tunnettu mies ei ole turhaan nimiään ansainnut. Hän rakensi Maapallopatsaan ihmiskunnan pelastumisen ja omatuntonsa tähden. Matti, joka rakensi patsaan Jumalalle, on luonut samalla vaikuttavan muistomerkin myös itselleen. Hänen haaveensa maailmanrauhasta ja ihmiskunnan yhteenkuuluvuudesta yhden Jumalan varjeluksessa elää yhtä kauan kuin hänen tarinansakin. 
(Rutanen, P. ITE keskellä, kustantama Maahenki, 2010)

Sellainen oli siis Rutas-Matti. Olen laittanut graduni luettavaksi nettiin josta sen löysi rouva Kontio-Ollila Längelmäeltä. Sattumoisin oli käynyt niin että hänen edesmennyt puolisonsa Pekka Kontio oli saanut Rutas-Matilta lahjaksi yhden tämän valmistamista kuparitauluista joskus 1960-luvulla. Rouva Kontio-Ollila puolestaan otti muutama viikko sitten minuun yhteyttä ja kutsui minut Längelmäelle Perinnepitoihin jossa teemana oli tänä vuonna ITE-taide, ja teemaan liittyen hän halusi lahjoittaa minulle kyseisen kuparitaulun! Olin aivan äimänä, imarreltu ja innoissani. Gradua tehdessäni metsästin kadonnutta kuparitaulua mutta uskoin vakaasti sen kadonneen taivaan tuuliin, ja nyt se on minulla hallussani. Taulu on ehdottomasti kallein aarteeni ja ansaitsee kunniapaikan kotonani kunhan saan sen kehystettyä

Kuparitaulu ja sen perijätär

Myös paikallinen lehdistö ilahtui yllätyksestä. 
 



Linkkejä: 

4 kommenttia:

  1. Mieletön tietopläjäys! Matti on ollut varsin persoona ja oman tiensä kulkija, hyvin mielenkiintoinen setähenkilö.
    Aivan uskomaton juttu, että tuo kateissa ollut kuparitaulu päätyi sinulle. Sehän on kuin jostain sadusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tapaus kyllä on elämäni tähtihetkiä! Vetää vieläkin sanattomaksi.

      Poista
  2. Jännittävää! Ja taisin tuon lehtijutunkin nähdä. Osuikin sitten heti tutut kuvat silmiin. Oot tutuilla kulmilla pyörähtänyt :)

    VastaaPoista