Uutena omakotiasujana sitä on joutunut muutamankin kerran googlailemaan erinäisiä ohjeita ja korjausmiehiä. On tullut haeskeltua mm. salaojitusten hintaa, hyvää muuraria, piirinuohoojaa, piipunhattujen tekijää, asbestipurkuhinnastoa ja sen sellaista. Pienempiäkin ohjeita joskus kaipaa. Esimerkiksi eteisen repsottava ovenkahva on harmittanut mieltä jo useamman kuukauden, koska sen takia ovea ei saa kunnolla kiinni (sillai ei-lukkoon) vaan se on pidettävä aina takalukossa että elukat eivät pääse karkuun. Edes postilaatikolle ei voi mennä ilman avainta ettei lukitsisi itseään ulos. Se tunne, kun aikoo vain käväistä ulkona patiolla vilvoittelemassa pesun jälkeen ja ovi naksahtaa että "tiks-lukkoon", on jotakin hiljaisen alistumisen, turhautumisen ja sanattoman raivokohtauksen välimaastossa. Eikä google tietysti löydä mistään kunnon kuvallisia ohjeita siitä miten ovenkahva korjataan.
No nyt pitäis löytää:
Ensin irroitellaan pukinsarvikahvojen peitelevyt ja kahvassa oleva sokka (sokka pitää kahvat kiinni toisissaan). Sitten kahvat lähtevät nykäisemällä irti kuin palapelin palaset.
 |
| Pukinsarvikahva. Molempien palojen keskellä on sokan reikä. |
Seuraavaksi ruuvataan irti lukkopesä ovesta. Puukko on kätevä apuväline mikäli ruuvia joutuu kaivelemaan vuosikymmenten maalikerroksien alta esiin.
Lukkopesä irtoaa ovesta pienellä kampeamisella ihan sormivoimin.
Seuraavaksi avataan lukkopesän päällä olevat ruuvit ja katsotaan kannen alle notta mitä se on syönyt.
 |
| Lukkopesä. |
 |
| Katkennut jousi jonka takia ovenkahva repsotti |
Internetin sanallisissa ohjeissa sanotaan, että lukossa olevan jousen löystyttyä tai katkettua sen voi korjata esim. taittamalla jousen seuraavasta ehjästä kierteestä uuden kiinnikelenkin. Ongelmaksi kohdallani muodostui se, että tässä mekanismissa ei ollut kyseisen mallista kierrejousta, vaan isompi ja järeämpi metallikierre jota ei noin vain väännellä uuteen muotoon. Olisihan tuolla verstaalla ollut vähän sitä sun tätä, mutta ei oikein tehnyt mieli käyttää jalometalleja lukon korjaukseen. Ihan niin rikas en sentäs ole
Päädyin siis halvempaan ratkaisuun, ja vaihdoin ulko-oven ja olohuoneen oven ehjän lukkopesän päittäin. Mutta ensin halusin kurkata ehjän mekansimin sisälle, ja siellähän se paljon puhuttu jousimekanismi olikin. Olohuoneen oven lukko jouti hyvin tähän hommaan, sillä ovi ei mene edes kiinni jonkun tee-se-itse-miehen "korjausten" jäljiltä.
 |
| Olohuoneen oven lukkomekanismissa löytyi kyllä kyseinen jousi, ja se oli täysin ehjä. Ilahduin. |
 |
| Aiempien korjailujen jäljiltä jäi pari ylimääräistä ruuvia. |
Kokoaminen tapahtuu käytännössä samalla tavalla kuin purkukin, mutta käänteisessä järjestyksessä: Lukkopesä kiinni ja paikoilleen oveen, ovenkahvat solautetaan sisäkkäin ja sidotaan toisiinsa sokalla.
 |
| Sokka irti! |
Tässä kohtaa meinasi taas tulla tenkapoo, sillä sokan rei'ät olivat jääneet vähän turhan pitkälle oven sisälle, koska joku tee-se-itse-mies on päällystänyt olohuoneen ovea vanerilla huomioimatta ovenkahvojen ulottuvuuksia. Piti venkslata uusi sokka vanhasta naulasta ja työntää se vinosti paikoilleen pihdeillä. Oikeastihan näissä kuuluisi olla sokkana sievä pienenpieni ruuvi. Usein se on kadonnut ja korvattu milloin milläkin rautalangalla tai naulanpätkällä. Perinteitä kunnioittaen siis minäkin nappasin löytönaulan uusiokäyttöön! Lopuksi ruuvataan kahvan peitelevyt paikoilleen ja varmistetaan että kissa ei saa ovea yksinään auki.
 |
| Tama-kissa olisi jo kovasti menossa ulos. |
Enää ei ovenkahva repsota ja ulkonakin uskaltaa piipahtaa ilman avainta!
Vielä tekijän vinkki: näin digikameran aikakautena kannattaa hyödyntää kameraa korjaushommissa. Jos purkaa jotakin mekanismia mikä ei ole itselle aivan tuttu, kannattaa valokuvata jokainen vaihe erikseen. Sitten, jos mekanismi leviää käsiin jostain syystä, on ainakin jokin referenssi millä sitä voi lähteä uudestaan kokoamaan. Toimii esimerkiksi polkupyörän keskiötä huoltaessa.
