maanantai 30. joulukuuta 2013

Lahjakasta elämää

Tänä vuonna joulunajan lahjat olivat pääasiassa ihania.

Artesaani arvostaa Joulupukin tuomaa upouutta pystyporakonettaan. Eikä tuo takana oleva legopakettikaan huono ole.


Viime talvenahan sain puolisoltani timantteja.


Jouluiloa toivotin tänä vuonna lähinnä omilla käsitöilläni, kuten mmm. pannumyssyllä ja hopeariipuksella. 

Mamselli Pannumyssy silkkimekossaan.
Pannumyssyn hiuksina on kesällä kasvivärjäämääni villalankaa. Punaruskeat sävyt ovat muistaakseni jäkälävärejä (sormipaisukarve tai kiventiera, en valitettavasti enää muista kumpaa).

Skrympätty hopeasydän

Pahempi puoliskoni löysi paketistaan pronssikoristellun Transformers-vyön. Valoin osat jo viime keväänä mutta vyö valmistui kokonaisuudessaan vasta viikkoa ennen joulua. Tyypillistä.

Decepticon, tietysti!

Keijon korukurssilla opiskeltiin syksyllä pikkuriikkisten jalokivien istutusta. Sahasin paksusta hopealevystä robotin ja istutin sille käynnistysnapeiksi parimillisiä jalokiviä: rubiinin, safiirin ja smaragdin. Istutustekniikkana hiertäminen.

Trademark-robottini
Tämä robotti löysi myös tiensä pahemman puoliskoni joulupakettiin. Koruja en hänelle tee koska niille ei tulisi käyttöä kuitenkaan. Mutta pieniin tarve- ja ylellisyysesineihinsä herra oli tyytyväinen.

Kyllä tämä lahjominen on sitten mukavaa kaikin puolin. Olispa aina joulu!

4 kommenttia:

  1. Mainioita ja taitavasti työstettyjä nämä teoksesi!!

    VastaaPoista
  2. Olipas teillä ihana Joulupukki! Aivan loistava, timanttinen suorastaan.
    Tosi hieno pinta tuossa skrympatussa sydämessä, tykkään hirmuisen paljon. Ja robotti on pähee. Hiertämisen olen päättänyt opetella tänä vuonna, en ole rohjennut itsekseni kokeilla.
    Jäkälävärjäys kiinnostaisi myös kovasti. Muutaman liemen olen itsekseni kasveista keitellyt, ja pääsin kaverin sienikeittoon osingoille. Mielenkiintoista puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukki oli kyllä tänä vuonna ylenpalttisen antelias.

      Sydämen skrymppaus toistui molemmille puolille samanlaisena, kun kokeilin tekniikkaa puolimilliseen hopealevyyn. Yllätyin tasalaatuisesta lopputuloksesta itsekin, mutta se onkin tekniikan hauskimpia puolia. Hiertäminen puolestaan hiertää hermoja, mutta ei ole tekniikkana kauhean monimutkainen. Vaikeinta siinä on kadonneen jalokiven metsästäminen pitkin lattioita.

      Meillä puolestaan odotetaan kieli pitkällä kevättä kun pääsee värjäyshommiin oikein urakalla. Satalitrainen vesipata ja villakilot odottavat varastossa suotuisia kelejä ja värikasvien ilmestymistä :)

      Poista