Lahjakasta elämää

Tänä vuonna joulunajan lahjat olivat pääasiassa ihania.

Artesaani arvostaa Joulupukin tuomaa upouutta pystyporakonettaan. Eikä tuo takana oleva legopakettikaan huono ole.

Viime talvenahan sain puolisoltani timantteja.

Jouluiloa toivotin tänä vuonna lähinnä omilla käsitöilläni, kuten mmm. pannumyssyllä ja hopeariipuksella. 

Mamselli Pannumyssy silkkimekossaan.

Pannumyssyn hiuksina on kesällä kasvivärjäämääni villalankaa. Punaruskeat sävyt ovat muistaakseni jäkälävärejä (sormipaisukarve tai kiventiera, en valitettavasti enää muista kumpaa).

Skrympätty hopeasydän

Pahempi puoliskoni löysi paketistaan pronssikoristellun Transformers-vyön. Valoin osat jo viime keväänä mutta vyö valmistui kokonaisuudessaan vasta viikkoa ennen joulua. Tyypillistä.

Decepticon, tietysti!

Keijon korukurssilla opiskeltiin syksyllä pikkuriikkisten jalokivien istutusta. Sahasin paksusta hopealevystä robotin ja istutin sille käynnistysnapeiksi parimillisiä jalokiviä: rubiinin, safiirin ja smaragdin. Istutustekniikkana hiertäminen.

Trademark-robottini

Tämä robotti löysi myös tiensä pahemman puoliskoni joulupakettiin. Koruja en hänelle tee koska niille ei tulisi käyttöä kuitenkaan. Mutta pieniin tarve- ja ylellisyysesineihinsä herra oli tyytyväinen.

Kyllä tämä lahjominen on sitten mukavaa kaikin puolin. Olispa aina joulu!

Suut messingille

Tänä talvena olen tutustunut messingin sahaamiseen. Messinki on kuparin ja sinkin seosta ja sinkki tekee metallista ihan hillittömän kovaa. Sahanterä vain liukuu messingin pintaa pitkin ja kuvioiden tekeminen on harmillisen työlästä. Ei kuitenkaan mahdotonta.

Messinkiset ja kupariset joulumököt.

Sitä joulua odotellen...

Kierrätyspöytä

Muinoin tekemästämme keittiöremontista jäi yli mahonginpalanen. Soikiomuoto selittyy sillä, että pala on sahattu tiskialtaan kohdalta. En raaskinut heittää massiviipuista palasta pois, vaan se on seurannut meitä jo pari muuttoa odotellen vuoroaan.

Mielessä on koko ajan ollut jonkinlainen pöytälevy, vain jalat puuttuivat. Jalat löytyivät kun ystävättäreni tyhjensi omia varastojaan ylimäärätuotteista. Vanha kunnon Husqwarnan poljettava ompelukone haki sijoituspaikkaa, ja minusta se oli juuri passelin mallinen pöydänjaloiksi.

Hioin pöytälevyn reunat tasaisiksi nauhahiomakoneella ja öljysin sen pinnat ennen levyn kiinnittämistä jalkoihin (neljä ruuvia). Helppo projekti, ja näyttävä lopputulos. Eniten aikaa otti öljyn kuivuminen.

Pöytä. Kasvi on keväällä istutettu avokado.

Myönnän kyllä, että massiiviset valurautajalat kaipaisivat vähän leveämpää pöytälevyä että pöytä olisi visuaalisesti tasapainoinen, mutta komia ja tukeva se on silti. Tarvittiin kaksi ihmistä kantamaan pöytä yläkertaan.

Niille, jotka tuskastelevat hyvän ja toimivan ompelukoneen tuhoamista mainittakoon että ompelukone itsessään irroitettiin ilman vaurioita ja on varmassa jemmassa mikäli sille tulee joskus tarvetta. Nyt oli enemmän tarvetta pöydälle kuin ompeluvälineelle, niin saa avokadokin tarpeeksi valoa.