Hopea skrympättiin eli kuvioitiin levynä. Hopeanlevyn pintaa kuumennetaan niin että se melkein sulaa, mutta ei aivan. Metallin kuumempi päällipuoli laajenee mutta alapuoli säilyy sen verran viileänä että lämpötilaerot aiheuttavat pinnan rypistymistä. Juotoksia tehneet ovat varmasti nähneet ilmiön silloin kun juotettava kappale vahingossa ylikuumenee ja menee ryppyyn (eli pilalle), mutta harkittuna pintakoristeluna tällainen skrymppäys on melkoisen viehättävä.
Samalla pääsin taas kokeilemaan kivenistutusta, mikä sujuikin kuin vanhalta tekijältä. Kivenä on valmiiksi hiottu ametisti, ei mitään sen hienompaa.
Kokonaisuus näyttää omaan silmääni oikein kauniilta. Toivottavasti myös tilaaja tykkää!
Oot, kuule, aika ihana. Mulla turskahti ihan tunteet silmistä.
VastaaPoistaToivottavasti kaveri tykkää!
No kuule ihana olet itsekin. Blogisi on melkoinen inspiraationlähde, vaikken ihan aina muistakaan kommentoida :)
PoistaTää on tosi hieno! MiunMaun sormus on myös hieno, mutta tämä on jotenkin rustiikkisempi ja minä ainakin pidän tästä hiukan matammasta versiosta.
VastaaPoistaTahtoo sanoa, että siinä on se "käsityön leima" :D
PoistaEi vaans, kiitoksia :)
Taitava olet tekijäksi! Lapseni vähän samoissa puuhissa siellä suomenreunalla.
VastaaPoistaKiitosta. Itse asiassa törmäsin lapseen samalla Keijon korukurssilla jolla tämänkin korun väsäsin. Pienet on ne piirit.
Poista