sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tarkkuussahausta


Silhuettikuvat tulivat muotiin 1700-luvun puolivälissä. Silhuettikuvan leikkaaminen mustasta paperista oli edullinen ja nopea tapa tuottaa muodikas miniatyyrikuva. Taitava artisti kykeni leikkaamaan kuvan muutamassa minuutissa ja tienaamaan elantonsa edukkaalla taiteellaan. 

Tyypillinen silhuettikuva 1700-luvulta. Lähde: Wikipedia

Sana "silhouette" on perua ranskalaisen talousministeri Étienne de Silhouette:n aikakaudelta. Silhouette sai 1750-60-luvuilla aikaan hurjia leikkauksia valtion budjettiin ja pian Silhouette:n nimi yhdistettiin kaikkeen mitä pystyttiin tuottamaan halvalla, kuten näihin silhuettimuotokuviin. 

Halpana hommana tämä ei kuitenkaan pysy, siitä pitää tämä innostuva artesaani huolen. 

Allekirjoittanut sai idean katsellessaan YLE Areenalta Jane Austenin Emmaa. Uusi postilaatikkomme tarvitsi käsityöläisen arvolle sopivan nimikyltin, ja koska minua kiehtoi nimikyltin personointi itsemme näköiseksi päätin yhdistää silhuettitaideinnostukseni tarkkuussahauvimmaani. Tein todellakin itsemme näköisen nimikyltin.

Materiaalina minulla oli 0,8 mm:n kuparilevy, ja CorelDraw-ohjelmalla piirretyt silhuetit minusta ja pahemmasta puoliskostani. Yhdistelin valokuviimme vanhanaikaisia elementtejä 1800-luvun alun silhuettimuotokuvista saadakseni kunnon fiiliksen (kuten kampaukset sekä rusetit).

 Liimasin paperikuvat levylle, porasin aloitusrei'ät soveliaisiin kohtiin ja lähdin sahaamaan.

Mitat n. 6x5 cm

Rikoin vain kaksi lehtisahan terää. Alkaa taito palata kesän jälkeen.

Valmiit kuparisilhouetit on patinoitu Ebonolia käyttäen. Olisin voinut säilyttää nämä kuparinvärisinä ja antaa säiden patinoida kyltin osat, mutta minusta silhuetin kuuluu olla musta. Ja upea tuli, kuten kuvista näkyy.

Myö!


Nyt posti löytää perille.

Varsinaisen nimikyltin fonttina käytin Jane Austenin käsialan mukaan muotoiltua fonttia. Tällä tavoin työn fiilis säilyi alusta loppuun asti samana.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Silhouette


Lisäksi olen kaivanut takapihalle uutta kukkapenkkiä. Puolen metrin syvyydestä löytyi ihan tolkuton kasa vanhoja tiiliä, luoja ties mistä työmaalta tuotuja. Liekö jokin vanha kukkapenkin tai terassin pohja.

Näitä piisaa!

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitti. Voin rahaa vastaan tehdä näitä muillekin ;)

      Poista
  2. No VAU noita tarkkuussahauksia! Ihan sanattomaksi vetää. Jos on ollut kuvissa nypräämistä, niin mitä se sitten tekstissä onkaan ollut. Huimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kävipähän hyvästä harjoittelusta!

      Poista
  3. Oot tosi kätevä käsistäsi :) Jos mietit jotain uutta haastetta, niin keksin mikä on wanha, käyttämäsi materiaali ja voi tehdä missä koossa vaan, nimittäin naisten satula. Siis juuri semmoinen, jossa naiset ennen vanhaan istuivat jalat samalla puolella hevosta. Nykyajan satulasepät on tietysti hommassaan hyviä, mutta tuollaisia ei nykyään tee kukaan. Jos vielä haluaa nostaa vaikeusastetta, oikeasti käytettävän satulan tulee olla sellainen, että se on kullekin hevoselle mukava eikä siis paina ikävästi tai hankaa selkää. http://areena.yle.fi/tv/1774566 Voipi olla, että tuollaiselle olisi tarve vaikkapa jossakin museossa tai elokuvan teossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Ei ihan pieniä nämä toivomukset liene :D

      Satulan valmistuksessa melkein suosittelen kääntymään ammattisatulasepän puoleen, sillä itse en ymmärrä yhtään mitään hevosista, tuskin olen sellaista sataa metriä lähempää nähnytkään. Nahkahommat kiinnostavat kyllä sikäli, että haluaisin oppia tekemään kenkiä, mutta sekin on vielä pitkän matkan päässä. Aivan pieniä nahkahommia olen kyllä tehnyt (mm. juomaleili, nahkakurppos-kengät), mutta nekin ovat kokemattomalle melko työläitä.

      Näillä eväillä ja ilman ohjaajaa en kyllä uskalla nahkahommia aloittaa, mutta pistän ajatuksen kyllä korvan taakse, sillä projektina tuo olisi taatusti mielenkiintoinen ja haastava!

      Poista