Smokin'

Peurannahkojen savustuspäivä, lopultakin. Buckskin-nahan viimeinen käsittely tehdään lahopuun savulla. Savun sisältämät myrkyt (aldehydit) ja muut ainesosat tunkeutuvat tässä vaiheessa nahan kaikkiin solukkoihin tehden nahasta vesikestävän ja -pestävän.

Ihan ensiksi nahkaan tulleet reiät ja repeämät paikataan. Reiät tukitaan joko talouspaperitolloilla tai sitten ommellaan päälle paikkapala. Paksumpi muovi oli oikein hyvää tässä, sillä se muodosti samalla kurkistusaukon savustuksen ajaksi (pieni mahdollisuus säädellä savun tekemien värisävyjen voimakkuutta).

Paikattu!

Kaksi noin samankokoista bucksiniä ommeltiin yhteen pussiksi (lihapuoli ulospäin) ja pussin alareunaan ommeltiin kiinni vanha farkunlahje. Savu ohjataan lahjetta myöten pussiin josta se sitten tunkeutuu syvälle nahan kudoksiin. Lahje toimii samalla savun viilennyskanavana sillä liian kova lämpö polttaa nahan.  

Vanha kiukaanpesä toimii savustuspönttönä. Pohjalle iskettään muutama litra pieniä klapeja hiilloksen aikaansaamiseksi. Mehevään hiillokseen kaadetaan ämpärillinen lahopuurouhetta ja isketään luukut kiinni. Lahopuu ei saa palaa vaan nimenomaan savustua kituen. 

Hiilloksilla

 
Nahka viritetään telineeseen siten, että missään ei ole taitoksia. Teline piti vielä suojata pressulla kovan tuulen takia jotta savustus onnistuisi molemmilta reunoilta tasaisesti.

Savustuspönttö ja teline

"Vasemmalla näette keskeneräisen työn, oikealla palelevan opiskelijan"

Itse savustuksessa ei mennyt kauaa. Käsitellyt nahat olivat niin pieniä ja ohuita (peuranvasoja) että savu imeytyi läpi jo puolessa tunnissa siinä missä isompaa nahkaa saattaa joutua savustamaan jopa tunnin, puolitoista. Savun väri jää lähinnä nahan martiopuolelle, lihapuoli jäi pääasiassa vaaleaksi.

Valmis bucksin on komean toffeenruskea ja erittäin pahanhajuinen. Menee varmaan pari viikkoa ennen kuin haju tuulettuu irti sen vertaa että tästä uskaltaa lähteä ompelemaan mitään jännää. Mutta siitä sitten ensi kerralla!