maanantai 17. lokakuuta 2011

Metallityön perusteet: alipainevalettu Berserkki

Löysin eräästä viikinkikirjasta mielenkiintoisen näköisen pelinappulan (?) josta ajattelin vääntää itselleni pronssisen version. Lievässä suuruudenhulluudessani en tullut ajatelleeksi että Berserkin tekeminen ei ehkä ole ihan niin helppoa kuin miltä se aluksi vaikuttaa.

Tästä lähdettiin
Vahan käsittely tuntui alkuun erittäin vieraalta (vuolemalla poistamista jolloin valmis muoto pitää hahmottaa ennen aloittamista) ja olen itse harrastellut lähinnä savitöitä ja sen semmoista (jossa materiaalia lisätään tarpeen mukaan ja mallia voi muutella halutessaan). Päädyin siis tekemään prototyypin uunissa kovetettavasta Fimo-massasta. Paistoin protoa välillä uunissa, hioin sitä ja lisäilin piirteitä tuon tuostakin. Taisin polttaa mallin uunissa jopa 4 kertaa ilman ongelmia.
Fimo-malli
Fimo-muotti sudittiin talkilla ja peitettiin sekä sisä- että ulkopuolelta korusilikonilla (Costaldo Econosil). Talkki estää silikonin tarttumisen sekä muottiin että metallisen muottiputken seiniin. Noin puoleenväliin silikonimuottia jätettiin halkaisupinta josta muotin tulisi valmiina aueta. Tämä tehtiin sutimalla talkkia silikonin päälle Muottiin liitettiin myös rautanaula joka muodostaa myöhemmin valukanavan vahaa varten.

Fimo-muotti korusilikonissa
Koko muotti asetettiin prässiin joka kuumentaa sitä molemmista päistä n. 70-asteiseksi, tätä kyseistä muottia kuumennettiin 3 tuntia. Silikoni muuttuu "nestemäiseksi" ja kiinteytyy Fimo-mallin ympärille.

Ja prässi käy (kuvassa kaverin matalampi  muotti)
Valitettavasti aina ei käy ihan niin kuin suunniteltiin. Fimo ei ollut kovinkaan fiksu valinta, sillä vaikka muotti kestikin neljä kuumennusta 110-asteisessa uunissa ei sitä ole suunniteltu kestämään kolmen tunnin yhtäjaksoista paistoa. Muotti paloi sekä ylä- että alapäästään ja kutistui selkeästi paiston aikana! Ikävää, mutta ei toivotonta.
Halkaistu läskiputki, silikonimuotti ja palanut prototyyppi
Valmiiseen silikonimuottiin ruiskuttaan paineilmalaitteen avulla noin 70-asteista sulaa koruvahaa. Tekniikka vaatii harjoittelua, jokainen silikonimalli on omanlaisensa. Berserkkimallissa valukanavan alaosa tuppasi jatkuvasti jäämään ilman vahaa ja muutenkin valuvirheitä on vaikea välttää. Noin 12 valusta yksi onnistui hyvin ja kahdesta tuli jotakuinkin korjattavia malleja. Onneksi vahaa oli vielä mahdollista käsitellä tässäkin vaiheessa. 

Pihatonttuarmeija (vahamalleja)
Sitten toimitaan kuten aiemminkin, kiinnitetään tonttu valukuuseen, valetaan kipsiin, sulatetaan vahat pois ja valetaan pronssiin!
Tuore pronssivalukuusi Berserkkeineen

Lopuksi viimeistellään Berserkki viilalla, hiekkapaperilla ja muilla hienoilla hiomalaitteilla. Lisätään patina ja kiilloitetaan peilikirkkaaksi. Voila! Hyvä minä!
 
Lähestulkoon valmis!

3 kommenttia:

  1. Voi että, kun on kaunis. Ja tulee niin ikävä noita valujuttuja. Tahtoo kans!!!
    Ootko kokeillut siihen läskiin tehdä sellaisia pieniä kanavia sinne peräpuoleen? Eli sulattamalla siihen kumiin sellaisia pieniä aukkoja (ei elos asti) esim naulalla suupuolta vastakkaiselle puolelle? Se saattaa joskus auttaa vahan struuttaamiseen. Tai vahan lämpötilan muutos?
    On kyllä mahtavan upeita bersekssejä! Tuleeko sulla näitä myyntiin?

    VastaaPoista
  2. Ai, mut nythän mä hokasin, että täähän on aikas iso. Mä ajattelin vallan tätä sellaisena riipuskokoisena (noin 2-3cm)

    VastaaPoista
  3. Ei taida tulla myyntiin asti, jäänee tällä haavaa koeversioksi mutta pienennettynä voisi vaikka miettiä sarjomista juuri korukäyttöön. Laitoin sinne sisälle vielä pienen kielen, ja nyt BersErkki toimii erittäin viiltävä-äänisenä kellona. Olisikohan tuo jotakuinkin 6-7 senttiä korkea laitos, ja painoa ainakin puoli kiloa XD

    VastaaPoista