Värjärin kotipadasta: paimenmataraa ja siankärsämöä

Kun on värjäyssesonki niin väripata kiehuu lähes päivittäin!

Viime aikoina on väripadassani kypsynyt kasa paimenmataran juuria. Huhu tietää kertoa, että paimenmatara sisältäisi samankaltaisia väriaineita kuin krappijuurikin. Kaivelin ojanpientareelta (omalta tontilta toki) juuria esiin, ja toden totta, nehän olivat osittain aivan kirkkaan punaisia.

Paimenmatara kukassa

Mataranjuurakkoja

Todellakin punaiset juuret

 
Sain hellepäivän saaliiksi vain pari kourallista, mutta se riittänee koekeittoon. Annoin juurien vielä kuivua ulkosalla pari päivää, koska helteellä ei yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä keittohommiin.

Kaivoin talven jäljiltä esiin rautapadan ja viritin kesäkeittiöön pienen keittopisteen. Ei maksanut vaivaa viritellä tulta huonosti vetävään puuhellaan, vaan helpotin elämääni sähkölevyn kanssa.

Juuret kiehuvat. Violettia vaahtoa reunoilla!

 
Hetken aikaa juuria keiteltyäni havaitsin riemukseni että padan pintaan nousi tummanruskeaa, hieman violetin sävyistä vaahtoa. Toivo heräsi!

Punaruskeaa lupailee

Seuloin juuret liemestä pois kun keitto oli porissut hiljalleen tunnin ajan. Laitoin pataan alunaa sekä pienen vyyhdin luonnonvalkoista Seitsemää Veljestä ja keittelin seosta hiljaisella lämmöllä vielä yhden tunnin ajan. Pintaan nousi koko ajan hieman violetinruskeaa vaahtoa, ja värjärin odotukset vain nousivat.

Vaan:

Valmis ja kuiva mataralanka

Kyllä tuossa sellainen hento punerva sävähdys on, mutta pääasiassa sain aikaan vaaleanruskeaa lankaa.

Huhu tietää kertoa, että mataranjuuret tulisi poimia ennen kukintoa ja kuivattaa vähintäänkin talven yli. En ole lopputulokseen tyytymätön, sävy on soma, mutta eniten harmittaa että seuraavaa kokeilua pääsee keittelemään vasta ensi vuonna.

Siankärsämö kukassa

Samaten huhu kertoo, että siankärsämö antaisi herkullisen ruskeankellertävän sävyn. Poimin takapihan ryteiköstä reilun padallisen kasvia kukkineen ja varsineen. Suoritin kasville peruskeiton, eli pidin pataa tunnin verran juuri kiehumispisteessä.

Kärsämökeitto

Laiskana tekijänä jätin liemen vielä hautumaan yön yli pataan, koska eihän tällaisella projektilla ole mikään kiire. En ole ihan varma, mutta laiskuus ja rautapata saattoivat olla virhe... Aamulla, kun seuloin kasvinosat pois, oli liemi muuttunut pikimustaksi!

Liemi oli kuin mustetta

En lannistunut. Ei muuta kuin valkoiset langat  sekaan ja pata tulelle (seiskaveikkaa). Puretteena jälleen kerran aluna.

Valmis siankärsämölanka. Ihastuttavan vihreä.

Eipä tämä lopputulos järin keltaiselta vaikuta, vaan ei se haittaa, sillä olen myös vihreän ystävä. Kukapa osaa kertoa onko vika rautapadassa vai kasvien poiminta-ajankohdassa?

Ikään kuin lohdutukseksi jokin pieni eläin oli tuonut kallopuuni juurelle pienen sammakkouhrin. Kiitos hänelle siitä (yäk).

Kehruuttaa

Alkavan heinäkuun aikana keskityn lankojen laitteluun. Olen harjoitellut kehräämistä sekä rukilla että värttinällä, ja lankaa alkaa olla jo niin paljon että pian pääsee värjäämään. Värttinällä kehrääminen on ilmeisesti sen verran harvinainen taito, että tämä Kuralan kylämäen navettapiika sai kutsun Turun linnaan kehräämään lankaa linnan keskiaikapäiville.

Seinässä oleva (heikosti erottuva) raaputus on labyrintti, jonka on tarkoitus karkoittaa pahat henget jotka muutoin saattaisivat käydä rouvasväen kimppuun ikkunan kautta. Labyrintti myös esti ei-toivottuja raskauksia, sillä etenkin kevätaikaan ilmassa olleet siitepölyt ja siemenet eksyivät labyrinttiin.

Idyllistä!

Hopeaa nukketaloihin

On juhannusvapaa eli työni siirtyivät hetkeksi taas verstaalle.

Osallistun tänäkin kesänä Forssan Wanhan ajan lelumarkkinoille, mutta markkinakori ammottaa tyhjyyttään. Siis viila kauniiseen käteen ja hommiin. Tulkaahan kukkaroiden kanssa markkinoille!

Hopeinen korulipas, kannessa safiiriupotus

Kakkulapioita sekä 1:12 että 1:18 koossa.

Kupariset löylykauhat

Soppakauha, mittakaava 1:18

Jokainen meistä tarvitsee oman puuhalaatikon

Kesätyömies

Löysin itselleni kesätöitä Kuralan Kylämäestä. Kyseessä on elävän historian museo, jossa eletään 1950-luvun maatilalla ajanmukaisia töitä ja käsitöitä tehden. Mahtava miljöö ihan Turun kupeessa. Ihan kuin olisi kotona töissä.

Perinnemaisema

Iso-Kohmon talo

Muuntaja- ja vanha kanalarakennus

Navetta & Kokeiluverstas

Tänä kesänä Kylämäkeen on saatu myös lampaita ja hevosia, eli jos työntekijä on kateissa kannattaa vilkuilla lammasaitauksen suuntaan, siellä minä niitä karitsoja rapsuttelen. Eläimille ei sitten saa syöttää pullaa, sillä jos 50 vierasta päivässä tuo niille herkkuja, ovat lammasparat ähkystä sairaita tuota pikaa. Vain voikukkia lampaille, varsinkin karitsat tykkäävät niistä!

Ei vaan, vakavasti ottaen. Toimenkuvaani kuuluu 1950-luvun käsitöiden elävöittäminen, esittäminen ja opettaminen yleisölle. Lisäksi avustelen Kuralan omien kesäleirien järjestelyissä ja kaikenlaisten kesätapahtumien yleismiehenä. Viikko sitten Kuralassa vietettiin Vintage! -juhlaa myyjäisineen ja muotinäytöksineen (kuvia mm. tästä linkistä) . Allekirjoittanut päätyi muotinäytösmalliksi, koska oli ilmeisen vaikeaa löytää naista joka mahtuisi 14-vuotiaan mekkoon. Minä mahduin, ja kävelin catwalkille ystävieni pienen tyttären kanssa. Voi meitä prinsessoja! Kuvia en sattuneesta syystä saanut otettua, mutta esim. Sikses kiva paikka -blogissa on edustava otos allekirjoittaneesta ja pikkuprinsessasta hörselöunelmissaan.

Museo aukeaa varsinaisesti vasta ensi tiistaina, mutta Vintage! -tapahtuman lisäksi olen päässyt työn ohella opiskelemaan työpajatoimintaa ja työpajojen ohjaamista mm. neulanreikäkamerakurssilla. Koska valokuvien ottaminen pahvilaatikolla on suhteellisen haastavaa ja kuvien kehitys täytyy tehdä pimiössä ei minulla ole prosessista valokuvia. Yritän tehdä neulanreikäkameroista tutoriaalin jossain vaiheessa sitten, kun pimiössä ei ole kehitettäviä kuvia mitkä häiriintyvät salamavaloista. Alla kuitenkin ensimmäinen neulanreikäkameralla ottamani valokuva:

Omakuva Iso-Kohmon pihalla. 20 sekunnin valotusaika

Kaiken työpajatoiminnan lisäksi saan vielä pukeutua 1950-luvun vaatteisiin! Kuralassa on melkoisen kattava vaatevarasto, mutta omiakin työvaatteita saa käyttää jos ne ovat ajankuvaan soveltuvia. Löysin vaatevarastosta mekon joka oli kuin minulle tehty, ja kopioin siitä pikaiseen kaavat itselleni. Hieman soveltamalla sain aikaan maailman söpöimmän työasun, ja vielä aitoon fiftarimalliin.

Hame on puuvillasekoitetta, sivussa vetoketju. Edessä on suuret taskut, joiden alla on vielä ekstrarypytystä volyymia antamassa. Nappilista on pelkkä koriste minkä tarkoitus on lähinnä peittää yläosan etusauma, mutta tekee mekosta just söpön paitamekko-tyylisen muotiluomuksen. Hameeseen kuuluu vielä ehdottomasti valkea työesiliina, mutta sen tekeminen on vielä vähän kesken.

Kyllä duunarin nyt kelpaa!

Kenttäsauna

Kun saunaremppa näyttää kesähelteiden alkaessa hieman keskeneräiseltä...

...ja kaverit pitäisi saada saunotettua niin ratkaisu löytyy kenttäsaunasta!

Itsehän olen naperona rakentanut isän kanssa (tai olen ennemminkin ollut isän tiellä) telttasaunan mökille käyttäen hyväksi vanhaa metallisen pihakeinun runkoa. Siihen rakennettiin tiiliskivistä, grilliritilästä ja kiuaskivistä kertalämmitteinen kiuas savusauna-tyylisesti. Vasta tulen sammuttua kehikko peitettiin pressulla, ja kenttäsauna oli valmis!

Pikaisen kenttäsaunan rakentamiseksi aloitetaan sillä, että katsotaan mitä nurkista sattuu löytymään, ja sitten aletaan vaan kasaamaan. Telttasaunan periaate on onneksi aika yksinkertainen, siihen löytyy useita ohjeita mm. partiolaisten wikipediasta. Näitä noudattaen on hyvä aloitella.

Meiltä löytyi nurkista mm. vanhat parvekeritilät jotka joskus hankittiin kerrostalokämppään kissa-aitaukseksi.

Isäntä asentaa kissa-aitaa entiselle partsille

Lisäksi edelliseltä asukkaalta oli jäänyt navetan ylisille satunnainen valikoima pattinkia. Vanhan saunan purkutöistä löytyi puolestaan jokseenkin toimintakuntoinen kiuas + kivet, ja jostain tallin peränurkasta bongasimme vielä hormiin jatkopalankin.

Kiuas tuotiin paikalle nokkakärryillä.

Takakulma rakennettiin parveke-elementeistä, kiukaan ympärille jätettiin varmuuden vuoksi reilu ilmatila, joskin jälkeenpäin voi todeta että alle puoli metriäkin olisi riittänyt.

Lauteet.

Takaseinän runko tuettiin alaosastaan kiinnittämällä se pitkillä ruuveilla vanhaan eurolavaan. Lava toimi myös näppärästi lauteiden alusena ja lauteiksi puolestaan kelpasi erinomaisesti vanha pihapenkki. 

Hormi ja sen kiinnitys. Vau!

Kiukaan päälle ei uskallettu vetää muovista pressua, koska haluttiin saunoa pitkään ja pelättiin vähäsen pressun sulamista. Avuksi otettiin vesivaneria johon sahattiin horminreikä. Piippu tuettiin vielä ilmavasti parilla ruuvilla ja kanaverkolla. Ihan turvallinen viritys, vaikka näyttää tosi hurjalta.

Pesutilat

Virittelin häveliäisyyssyistä pihalle tällaisen pukeutumis- ja peseytymispaikan vanhoista lakanoista ja vilteistä. Aivan taustalla näkyy käytössä oleva vanha saunan pata missä lämmitettiin pesuvedet. Viereisessä grillikatoksessa taas jatkettiin illanviettoa pitkään vaaleaan kevätyöhön saakka (Tervetuloa slummisaunaan!). Paloturvallisuushenkilöt, huom! Vasemmalla kuvassa näkyy sekä jauhesammutin että paineistettu vesiletku.

Löylyä!

Telttasaunan löylyt ovat yllättävän miedot ja kosteat. Ilmanvaihto on huippuluokkaa, ja ainoa mitä oikeastaan kannattaisi korjata on lauteiden korkeus, sillä nyt tahtovat kintut vähäsen palella ilmavirran takia.

Saunamestarit testaavat vedenpainetta

Aikaa projektiin käytettiin n. 4 tuntia virkistystaukoineen, saunomaan päästiin jo iltapäivällä. Kaikki materiaalit löytyivät talosta valmiina, joten hinnaksi tälle pikasaunalle tuli lähinnä parin saunaoluen ja makkarapaketin verran.

Ruma, mutta oma!

Kasvimaalta ja pitkin pihamaita

Pahoittelen pitkäksi venynyttä blogitaukoa. Puutarhan kevätkylvöt ja kompostin kääntäminen vievät paljon aikaa ja voimia. Lisäksi kesätyöpaikka vaatii oman osansa ajastani, joten verstaalle ehdin näillä näkymin aikaisintaan syyskuussa. Tässä kuitenkin lohdutukseksi kasa pihaltamme esiin nousseita kasveja.

Isomaksaruoho (Sedum telephium), eli kallioperuna. Herkkupala.

Kielo (Convallaria majalis) ja epäilty kurjenmiekka (Iris pseudacorus).

Lehtosinivuokko (Hepatica nobilis)

Idänsinililja (Scilla siberica)

T-Ford 1926

Maahumala (Glechoma hederacea)

Humala (Humulus lupulus)

Kevätesikko (Primula veris)

Ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica)

Kattomehitähti (Sempervivum tectorum)  ja valkomaksaruoho (Sedum album)

Kartiohuhtasieni (Morchella elata syn. M. conica)

Ja ettei kävisi aika liian pitkäksi niinä harvoina hiljaisina iltahetkinä... Uutta nukkekotia rakennetaan takapihalla ja olohuoneen lattialla aina säiden salliessa. Se sisustetaan pelkillä artesaanin tekemillä jalometalliesineillä (tai ainakin toivoa sopii)!

Hankintoja verstaalle

Sain kaverin muuttokuormasta todella wanhan ja massiivisen laitteen mikä on kuulemma tarkoitettu valettujen korujen pesemiseen.

Vekotin ja sen onnellinen uusi omistaja

Minusta laite muistuttaa hieman betonimyllyä, mutta eiköhän sille jonkinlaista käyttöä tässä tuvassa keksitä. Ounastelen vekottimelle loistavaa tulevaisuutta mm. auton ja polkupyörän osien puhdistamisessa. Vaan ennen kaikkea se sopii todella hyvin sisustukseen!

Miniatyyrileluja

Aina välillä tulee tehtyä vähän sitä sun tätä pienemmässä mittakaavassa.

Kahleet mallinnettu Turun Linnan vankityrmästä löytyvien aitojen kahleiden mukaan.

Leimattua 925 -hopeaa oleva kakkulapio. Sopii laihduttajille, sillä tällä saa vain maltillisia annoskokoja.

Soppakauha. Leimattua 925 hopeaa