Kesätyömies

Löysin itselleni kesätöitä Kuralan Kylämäestä. Kyseessä on elävän historian museo, jossa eletään 1950-luvun maatilalla ajanmukaisia töitä ja käsitöitä tehden. Mahtava miljöö ihan Turun kupeessa. Ihan kuin olisi kotona töissä.

Perinnemaisema

Iso-Kohmon talo

Muuntaja- ja vanha kanalarakennus

Navetta & Kokeiluverstas

Tänä kesänä Kylämäkeen on saatu myös lampaita ja hevosia, eli jos työntekijä on kateissa kannattaa vilkuilla lammasaitauksen suuntaan, siellä minä niitä karitsoja rapsuttelen. Eläimille ei sitten saa syöttää pullaa, sillä jos 50 vierasta päivässä tuo niille herkkuja, ovat lammasparat ähkystä sairaita tuota pikaa. Vain voikukkia lampaille, varsinkin karitsat tykkäävät niistä!

Ei vaan, vakavasti ottaen. Toimenkuvaani kuuluu 1950-luvun käsitöiden elävöittäminen, esittäminen ja opettaminen yleisölle. Lisäksi avustelen Kuralan omien kesäleirien järjestelyissä ja kaikenlaisten kesätapahtumien yleismiehenä. Viikko sitten Kuralassa vietettiin Vintage! -juhlaa myyjäisineen ja muotinäytöksineen (kuvia mm. tästä linkistä) . Allekirjoittanut päätyi muotinäytösmalliksi, koska oli ilmeisen vaikeaa löytää naista joka mahtuisi 14-vuotiaan mekkoon. Minä mahduin, ja kävelin catwalkille ystävieni pienen tyttären kanssa. Voi meitä prinsessoja! Kuvia en sattuneesta syystä saanut otettua, mutta esim. Sikses kiva paikka -blogissa on edustava otos allekirjoittaneesta ja pikkuprinsessasta hörselöunelmissaan.

Museo aukeaa varsinaisesti vasta ensi tiistaina, mutta Vintage! -tapahtuman lisäksi olen päässyt työn ohella opiskelemaan työpajatoimintaa ja työpajojen ohjaamista mm. neulanreikäkamerakurssilla. Koska valokuvien ottaminen pahvilaatikolla on suhteellisen haastavaa ja kuvien kehitys täytyy tehdä pimiössä ei minulla ole prosessista valokuvia. Yritän tehdä neulanreikäkameroista tutoriaalin jossain vaiheessa sitten, kun pimiössä ei ole kehitettäviä kuvia mitkä häiriintyvät salamavaloista. Alla kuitenkin ensimmäinen neulanreikäkameralla ottamani valokuva:

Omakuva Iso-Kohmon pihalla. 20 sekunnin valotusaika

Kaiken työpajatoiminnan lisäksi saan vielä pukeutua 1950-luvun vaatteisiin! Kuralassa on melkoisen kattava vaatevarasto, mutta omiakin työvaatteita saa käyttää jos ne ovat ajankuvaan soveltuvia. Löysin vaatevarastosta mekon joka oli kuin minulle tehty, ja kopioin siitä pikaiseen kaavat itselleni. Hieman soveltamalla sain aikaan maailman söpöimmän työasun, ja vielä aitoon fiftarimalliin.

Hame on puuvillasekoitetta, sivussa vetoketju. Edessä on suuret taskut, joiden alla on vielä ekstrarypytystä volyymia antamassa. Nappilista on pelkkä koriste minkä tarkoitus on lähinnä peittää yläosan etusauma, mutta tekee mekosta just söpön paitamekko-tyylisen muotiluomuksen. Hameeseen kuuluu vielä ehdottomasti valkea työesiliina, mutta sen tekeminen on vielä vähän kesken.

Kyllä duunarin nyt kelpaa!