Saippuakauppias

Ei sentäs, saippuan myymiseen tarvitaan tarkat luvat sun muut rensselit. Lisäksi nämä teurasjätteestä keitetyt saippuat vaatisivat rekisteröitymistä johonkin EU:n valvomaan teurasjätekäsittelijäjuttuun. Eli eivät ole kaupan.

Reseptieni käyttö on täysin omalla vastuulla, tämä on harrastuspohjalta tehtyä kokeilevaa kokkailua.

Taas voin julistaa yhden saippuaerän käyttövalmiiksi. Saanko esitellä: Possusaippua.

Ostin Turun Kauppahallista pari kiloa possunihraa jonka keitin puhtaaksi vedessä. Laardi nousee jäähtyessään veden pinnalle ja on kauniin valkoista (ja vanhanaikaisen kotikosmetiikan perusainesosa). Keittämiseen meni useampi tunti.

Pakastettua laardia, silvuplee!

Kätevää tämä ainesosien kuvaaminen, ei tarvitse kirjoittaa reseptiä lappusille.

Käytin reseptiin noin puolitoista litraa kokoonkeitettyä lipeää ja valokuvan perusteella semmoiset 744 grammaa läskiä.  Muistelisin, että yhteensä tässä lipeäerässä olisi noin puolitoista ämpärillistä tuhkaa. Tummempi lipeä on keitetty puhtaasta koivuntuhkasta, vaaleampi on aiemmin käyttämääni sekapuun tuhkaa. Väriero oli aika huisi, mutta muuta eroa en ole lopputuloksessa huomannut.

Muistakaa suojalasit, essu ja ilmastointi. Kumihanskat on näemmä jossakin muualla.

Sitten edetään tuttuun tapaan: kattilaan laitetaan laardia sekä lipeää ja seosta keitellään hiljaisella tulella kunnes se alkaa hyytyä sekoituskauhan pintaan. Seokseen lisätään suolaa semmoinen vajaa kourallinen. Suola erottaa valmiista saippuasta ylimääräisen lipeän ja saa saippuan nousemaan pinnalle.

Seos melkein valmiina. Vaaleaa ja kaunista.

Purkit käyttövalmiina.

Lisäilin tuoksuöljyjä ja satunnaisia yrttejä jugurttipurkkeihin ja kaadoin valmiin saippuan purkkeihin varovasti sekoitellen yrtit ja mausteet seokseen. Tähän saakka vaaleana pysynyt saippua alkoi ottaa väriä. Yrteistä tietysti liukeni sävyjä vahvaan lipeään tai sitten se vain kuuluu saponifikaatioprosessiin.

Erä ei ollut mittasuhteiltaan ihan täysin onnistunut, sillä parin päivän aikana saippuan pinnalle nousi jälleen kerran kerros rasvaa. Lipeää ei ollut riittävästi muuttamaan koko erää saippuaksi. Koetin punnita määrät ja arvioisin että rasvaa jäi yli noin 180-230 gramman verran. Kuorin rasvat pois seoksesta ja jätin loput tekeytymään purkkeihinsa.

Saippuat kypsyivät jotakuinkin puoli vuotta lämpöisessä (jääkaapin päällä) ennen kuin uskalsin ottaa koe-erää käyttöön. Saippua vaahtoaa vain hyvin kevyesti mutta tuntuu kädessä todella liukkaalta ja mukavalta, tuoksu on erittäin mieto mutta kuitenkin länsäoleva. Koostumus on tässäkin keitossa se miinus, sillä saippua jäi taas kerran liian pehmeäksi ja muuttuu kostuessaan melkoisen pehmeäksi. Ei taaskaan tullut suihkusaippuaa. Alan epäillä että keittoaika on ollut liian lyhyt, tai sitten jokin poppaskonsti on jäänyt kokeilematta. 

Aiheeseen liittyvää mielenkiintoista lukemista löytyy Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisemasta pdf-muotoisesta opinnäytetyöstä Saippuan valmistuksen eri menetelmät ja niiden ohjauksellisuus, tekijänä Pauliina Nikupeteri.

Kipene kiittää lahjoista

Kiitos ja terveisiä nukkekotiharrastajaystävälleni Pieneen Taloon!

Miniatyyriharrastukseen kuuluu olennaisena osana yhteisöllisyys, pienet lahjat, muistamiset ja yllätykset. Itsekin seurailen useampaa miniharrastajan nettisivua aina yhtä ilahtuneena ihmisten luovuudesta.

Hiljattain osallistuin Pienen Talon blogissa kyselyyn erään "miesten palvelutalon" nimestä, ja ilmeisesti ehdotuksestani tykättiin sillä sain postipaketissa palkkiona erinomaisen hauskan miniatyyripaketin: 

Kuvasta puuttuuvat  pieni pöytäliina ja pieni metallikuvioita sisältänyt askartelupaketti.

Toimiva reppu

Poronnahkainen rumpu!

Pienenpieni hopeasolki

Solki meni heti käyttöön! Päivi Ankka kiittää!

Windexiä ja kakkua

Massatankoja

Sikaareita sekä cocktaileja. Om nom nom!

Kyllä jotkut sitten osaavat! Siis suurkiitos erinomaisesta pikkupaketista miesten palvelutalo Honolulun emännälle! 

 Sitten omaa asiaa: 

Miniatyyriharrastuksessa minua kiehtoo eniten sen haastavuus. Käsityöläisenä nautin siitä kun saan laittaa taitoni koetukselle sekä 1:1 mittakaavassa että 1:12 mittakaavassa, joskus jopa vielä pienemmässä 1:24 tai jopa 1:144 mittakaavassa. Kysymys on tarkkuustyöstä ja kärsivällisyydestä, ja miniatyyreja tehdessä tekijän todellinen taito paljastuu. Haluaisin kovasti verrata tekemiäni metallisia miniatyyreja (veitsiä, haarukoita, saksia, hopearasioita ym.) koruseppien taidonnäytteisiin, mutta en taida ihan vielä olla sillä tasolla mitä muinoin vaadittiin Fabergén korupajalle pääsemiseksi. 

Mutta: Periksi ei anneta, hiljaa hyvä tulee ynnä muita soveliaita sananlaskuja. 

Tänä talvena päätin siirtää miniharrastukseni uudelle tasolle ja luovuin vuosia sitten rakentamastani nukketalosta. Yhtenä syynä olivat leikkimistä hankaloittavat osallistuvat eläimet, toisena syynä kiinnostukseni siirtyminen pelkästä harrastustoiminnasta selkeästi ammattimaisempaan suuntaan. Puhdistin siis pöydän, ja nyt pyrin kohti täydellisiä toimivia tuotteita sekä sitä kautta yrittäjyyttä suuren kunnianhimon siivittämänä.

Minusta tulee isona Lelumaakari ja Käsityövelmu.

Lapset, lapset...

Liitetään tähän samaan syssyyn myös alustava info siitä, että osallistun heinäkuun lopulla järjestettäville Wanhan Ajan Lelumarkkinoille Forssassa. Alla esimakua tulevasta tarjonnasta.

 

Sisko kaunokainen on hopeoitua pronssia, tyyliltään hakee 1920-luvun ihanaista. Sisko kammokainen puolestaan ... No, eiköhän kuva kerro kaiken.

Nukeille valetaan vielä raajat ja näistä tehdään tee-se-itse-nukkepaketteja erikoisuuksia hakeville harrastajille/keräilijöille.

Artesaanikevät -näyttely

Mynämäen Käsi- ja Taideteollisuusopisto järjestää Artesaanikevät -näyttelyn Turussa Galleria Reginassa (Linnankatu 1, Turku).

Esillä on tämän kevään valmistuvien artesaaniopiskelijoiden upeita lopputöitä. Edustettuina ovat sekä puu-, metalli-, korjausrakentamis-, tekstiili- ja vaatetusosaston taidonnäytteitä. 

Me muinaisteknikot emme tee varsinaisia lopputöitä vaan tutkintomme koostuu useista pienemmistä kokonaisuuksista.  Niinpä osallistumme näyttelyyn itse valitsemillamme käsityötaidon näytteillä, tänä vuonna peurateemalla.

Allekirjoittaneelta näyttelyssä on mm. pari komeaa rumpua ja tietenkin Smokey-karhu

"PEURA"

Muten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden käsityötuotteista koostuva näyttely Galleria Reginassa Turussa! Avajaiset gallerian "Kammi" -tiloissa nyt sunnuntaina (5.5.) klo 13-16. Kaikki kiinnostuneet lämpimästi tervetuloa!

Tunnelmallinen "Peura" esittelee käyttö- ja taidekäsitöitä teemaansa liittyen. Luvassa muotia ja kiehtovia esineluomuksia kivikaudelta nykyaikaan! Mukana mm. perinneparkituista peurantaljoista valmistettuja talvivaatteita, sekä nahkahameita, -mekkoja ja -paitoja kesäkäyttöön. Esillä myös luu- ja sarvikoruja, primitiivisiä aseita, shamaanirumpuja, luuhuiluja, jalkineita ja paljon muuta! Tule ja löydä Peuran myyttinen maailma.

Esillä myös Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston muiden osastojen (tekstiili, vaatetus, metalli, puu, korjausrakentaminen) lopputöitä gallerian "Sali" -tilassa.

Näyttely avoinna kaksi viikkoa.

Galleria Regina
Linnankatu 1
20100 Turku

Avoinna:
ti - pe 11-18
su 12-16

Oikein lämpimästi tervetuloa! 

Hyvin leikkaa!

Viikon kohokohta: jotain valmista!

Hyvin toimii!

Pronssilankaa. Taottu, hiottu, teroitettu, rei'itetty ja niitattu.

Kasvikurssilla

Vietimme tässä mukavan viikonlopun Euran Koskeljärven maisemissa tutustuen kevään kasveihin villiyrttiekspertti Ossi Kakon seurassa. Viime reissusta onkin ehtinyt jo vierähtää tovi.

Matkalla lintutornille

Olisiko käpytikka käyttänyt puunrunkoa apuvälineenä?

Taulakääpä oli päässyt kasvamaan metsässä melkoisen isoksi

Pakurikääpää ihmetellen

Tämä pakurikääpä oli suurimpia yksilöitä mitä ohjaajakaan oli nähnyt. Samalla tämä toimii hyvänä mallina millaiseksi pakuri voi kasvaa kun sen annetaan kasvaa rauhassa (vinkiksi kaikille "pakuriherätyksen" saaneille: antakaa niidenkin kasvaa). Pakuri lisääntyy itiöistä ja se tuottaa itiöitä vain kerran elinaikanaan, lähellä elinkaarensa loppua. Tämä yksilö oli lisääntymiskypsä, arviolta jopa 30-vuotias. Keräsimme mukaan vain maahan pudonneet kappaleet ja jätimme veitikan tuottamaan lisää pakuria tuleville polville.

Nokkosenversot aluillaan

Osmankäämen juuret sisälävät keväällä vain vähän syötävää, enemmänkin pelkkää tärkkelystä.

Hirven jalanjäljet

Ylivuotisia karpaloita poimimassa. Maku oli hieman käynyt.

Napajäkälä päältä

 Napajäkälä alta

Napajäkälä soveltuu kuulemma mm. muhennoksiin. Paahdettuna siitä saa eräänlaista "muinais-sipsiä". Maku on lähinnä jäkälämäinen, tekstuuri kuivakka ja jauhoinen. 

Sianpuolukka.

Jauhoisan marjan tekevä sianpuolukka soveltuu virtsatietulehduksia lievittäväksi teejuomaksi. Paahdetuista lehdistä saa tupakan kaltaista tuotetta. Kasvi on helppo sekoittaa puolukkaan. Sianpuolukka kasvaa yleensä suurina mättäinä.

Peuravainaa

Löysimme todella paljon eläinten jälkiä ja jätöksiä, jopa yhden pesäkolonkin. Hirvenjälkien lisäksi vastaan tuli pari hiljattain syötyä peuraa. Eläimen luita oli raahattu ympäri metsäaukeaa siihen tyyliin, että saattoipa hyvinkin olla susilauman työtä. Näillä seuduillahan viime talvena metsästettiin pantasusi Auli.

Evästauko

Urhea raitisilmamyrkytyksestä kärsivä joukkomme lähti sunnuntai-iltana Eurasta kohti kotia. Samalla jäimme odottamaan innolla kurssin kakkososaa joka järjestetään jo parin viikon päästä!

Vaihtokaupoilla

Taitoa on ja tahtoa, mutta on joitain asioita joihin en kykene tai joita en vaan halua tehdä. Yksi inhokeistani on kutominen/neulominen. Pidän kuitenkin kasveilla värjäämisestä, joten minulla on laatikollinen kauniita villalankoja mutta mitä niistä tekisi. Ongelma ratkesi jo viime talvena kun opiskelukaverini R. totesi ohimennen että "keksippäs mitä voisi seuraavaksi kutoa". Totesin näppärästi että tarvitsisin villapaidan, ja siitä se sitten lähti.

Toimitin R:lle ison kasan villaa ja hän näppäränä käsityöläisenä pisti neuloen minulle komian ja lämpimän villapaidan. Harmi vaan ettei tässä nyt sattunut olemaan hyvää kuvaa paidasta. Laitan parempaa potrettia sitten kunhan jaksan taas leikkiä kameralla.

Villapaidassa on käytetty viime syksyn lammasmarkkinoilta voittamani lankakerät. Itse värjätyistä langoista löytyy mm. kokenillia, koivua, suopursua ja krappia (kolmea eri sävyä).

Vastineeksi R. toivoi huovutettua reunusta rottinkiseen vauvankoppaan tulevalle uudelle perheenjäsenelleen. Väritoiveena oli vaalea, mutta muutoin sain vapaat kädet. Ja minäpä pistin tohinaksi:

Sängynsuojusta kiertävät suomalaiskansalliset eläimet: hirviherra, karhuemo lapsineen sekä kettunen. Suojus on huovutettu kokoon käsin ja rullattu sitten tiiviiksi bambuverhon sisällä. Suojuksen yläreunoihin on huovutettu kiinni huopanarut joilla reunuksen sai kätevästi solmittua sängyn laitoihin.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä. Niin minäkin.

Sovelluksia leluille

Tee-se-itse korvakorut LEGO-palikoista! Pronssivalettuina tietty.

Juotin pikkulegojen taustoiksi ohuet hopealevyt jotta pronssikorut eivät värjäisi ihoa patinoituessaan. Korvistapit ovat valmista ostotavaraa, 925-hopeaa.

Nämä ovat tosi hauskoja nappikorviksia ihan sellaisenaankin, mutta lysti sen kun lisääntyy siinä vaiheessa kun niihin alkaa kiinnittää oikeita LEGOja! Kuka haluaa rakentaa omat korvakorunsa?

Nämä olivat lempikoruni heti valmistumishetkestään lähtien.

Ankan rekursio

Kuljeskelin taannoisilla antiikkimessuilla viikinkimekossani esittelemässä muinaisyhdistystämme. Mukanani kannoin Päivi Ankkaa jolla oli myös viikinkimekko yllään. Siinä viikonlopun aikana ystävättäreni heitti idean että "Eikös Päivi Ankalla pitäisi myös olla oma ankka?"

Naureskelimme ajatukselle sillä parisenttisen nuken tekeminen olisi lähinnä typerää, puhumattakaan työn vaikeustasosta.

Ähäkutti!

Tämän pikkuvekkulin korkeus on 3,2 cm. Ankka on pronssivalettu, sen käsivarret ovat tehty paksusta pronssilangasta ja niitattu kiinni vartaloon. Toisin sanoen sillä on liikkuvat kädet. Mekko on ohutta puuvillaa joka on ommeltu suoraan nuken päälle. Vyönä ja olkaimina helmikirjailulanganpätkä. Kuvista on vaikea huomata pikkuankan kenkiä mutta sillä on jaloissaan pikkuiset korkokengät ihan kuten esikuvallaankin!

"Onko tämä tosiaan minulle?!" tuumii Päivi Ankka

Katsokaa nyt kuinka iloiseksi Päivi Ankka tuli omasta nukesta!

Tahtoo sanoa että älkää vitsailko käsityöideoilla ellette halua että toteutan ne vielä ihan vaan teidän kiusaksenne :D

(Ja 2000 vuoden päästä arkeologit saavat taas raapia päätään ja miettiä että minkä ihmeen hedelmällisyyskultin jumalolennolla on ankannokka ja korkokengät)

Oma verstas

 

Nyt se alkaa! 

 

"No heh heh!"

Meikälikka vuokrasi itselleen oman nurkan isosta verstastilasta. Täällä sopii sotkea ja sählätä paljon paremmin kuin keittiön pöydän ääressä. Samalla voin jo alkaa kuljetella omia työkalujani koululta  omalle verstaalle, sillä valmistun parin kuukauden päästä artesaaniksi ja joudun hyvästelemään koulun tarjoamat työtilat ja -välineet.

Sitäpaitsi verstaskämppikset ovat hauskoja. Samoissa tiloissa on pitänyt majaa eräskin kylttejä kerännyt henkilö.

Fasiliteetit.

Se ei ole mikään vika vaan ominaisuus!

Ulko-oven yläpuolella ohjeistetaan kulkijaa

Oma nurkkaukseni

Työpisteeni on vielä vähän köyhän näköinen. Dyykkasin verstaan nurkasta hylätyn vanerinpalan ja virittelin sen varastohyllyn ja korjausta odottavan pottakaapin väliin. Vähän vino se on, mutta eipä tuo lattiakaan ihan passissa ole. Varsinainen työpöytä on vielä hankinnassa (lue: työn alla koululla), mutta tällä pääsee oikein hyvin alkuun. Viritin kattoon työvaloksi kunnon rakennusvalaisimen. Se tuottaa myös mukavasti lämpöä, sillä iso verstas on melkoisen vilpoinen.

Pari iloista viikonloppua on jo vietetty verstastiloissa ja mietinnässä on mm. seinien maalaus/tapetointi.  Seuraava haaveeni onkin sitten vannesahan hankinta.